Minua pelottaa. Olen puhunut pitkäaikaisen poikaystäväni kanssa siitä, kuinka jatkamme, vaikka se muuttaa
pitkän matkan päähän (yli 400km). Sovimme, että jatkamme yhteiseloa, soittelemme, tapaamme viikonloppuisin aina kun mahdollista jne.
Silti minua pelottaa. Entiseni jätin kesällä silloin joskus, koska huomasin että en enää tuntenut häntä kohtaan mitään. Lopetin sen.
Mitä jos tässä käy nyt niin? En ole kyllä koskaan rakastanut ketään niin palavasti, että pelkään tällaista.
Pelkään, että hänen tunteensa sammuvat. Pelkään että koko välimatka tekee kaiken vaikeaksi. Eihän se ole kuin vajaa vuosi etäisellä oloa, muutan sitten perässä.
Olen kuullut tarinoita, samalla paikkakunnalla asuva ystäväni seurustelee kanssa pitkän välimatkan päässä olevan miehensä kanssa ja heillä menee hyvin. Toinenkin ystäväni seurusteli kaukosuhteessa 2 vuotta ja heillä meni hyvin. Hyvä kuva on kyllä tästä jäänyt, mutta hän puhui siitä, että on epäluottavainen kaukosuhteisiin. Pelottaa, niin pelottaa.
Mitä pitäisi edes tehdä? Luopua kaikesta, erota, ennen kuin on liian myöhäistä ja kokee kaiken kivun ja surun?
pitkän matkan päähän (yli 400km). Sovimme, että jatkamme yhteiseloa, soittelemme, tapaamme viikonloppuisin aina kun mahdollista jne.
Silti minua pelottaa. Entiseni jätin kesällä silloin joskus, koska huomasin että en enää tuntenut häntä kohtaan mitään. Lopetin sen.
Mitä jos tässä käy nyt niin? En ole kyllä koskaan rakastanut ketään niin palavasti, että pelkään tällaista.
Pelkään, että hänen tunteensa sammuvat. Pelkään että koko välimatka tekee kaiken vaikeaksi. Eihän se ole kuin vajaa vuosi etäisellä oloa, muutan sitten perässä.
Olen kuullut tarinoita, samalla paikkakunnalla asuva ystäväni seurustelee kanssa pitkän välimatkan päässä olevan miehensä kanssa ja heillä menee hyvin. Toinenkin ystäväni seurusteli kaukosuhteessa 2 vuotta ja heillä meni hyvin. Hyvä kuva on kyllä tästä jäänyt, mutta hän puhui siitä, että on epäluottavainen kaukosuhteisiin. Pelottaa, niin pelottaa.
Mitä pitäisi edes tehdä? Luopua kaikesta, erota, ennen kuin on liian myöhäistä ja kokee kaiken kivun ja surun?
Vastaukset 5
Vanhimmat
... mut jos teidän parisuhde on terveellä pohjalla ja luotatte toisiinne pelkoon ei ole syytä. Olet selkeästi todella rakastunut, joten tunteesi varmaan vain vahvistuvat nyt, kun tulee vähän ikävä. Jos kyse on vielä alle vuodesta eikä mistään suuremmasta, niin olen varma että jos rakkautta ja tahtoa riittää selviätte hyvin.
Lisäksi voit lohduttautua sillä, mitä teet kun rakkaasi on poissa. Nyt arkikalenterissasi on tilaa kaikelle muulle hauskalle ja voit kehittää itseäsi enemmän kuin ennen.
Tiedätko että paljon aviopareja, kihlapareja ja tulisesti rakastuneita jotka eivät koko ajan kyhnää toista vasten. Internetin välityksellä kommunikointi on ilmaista ja yksinkertaista aivan milloin tahaansa. 400km ei ole matka eikä mikään viikonloppuvierailuihin! Useilla on valtameret välissä eikä sekään saa näiden parien yhteisiä tunteitä /kauniita ajatuksia toisesta kuolemaan!
Jos mitää niin se lujittaa liittoa.
Kysyn, mitä menetät sillä, että edes kokeilette kaukosuhdetta? jos nyt eroaisitte, etkö tuntisi myö kipua ja surua?
Miten se, että jätit exäsi sen takia, että et tuntenut häntä kohtaan enää mitään, liittyy tähän jos kerta rakastat nykyistäsi niin palavasti? kaksi eri suhdetta, miksi verrata niitä?
Pelkäät että hänen tunteensa sammuvat, eikö se ole sitten hyvä että jos näin on käyvä se tapahtuisi nyt eikä vasta vuosien kuluttua?
Jos toisianne rakastatte, ei kaukosuhde ole mikään este. Toivon teille kovasti onnea.
P.s meilläkin pisimmillään kaukosuhdetta takana 800 km (vuosi), koimme sen positiivisena koska siinä vaiheessa molemmat saimme etäisyyttä toisiimme ja astuimme myös vakavammalle asteelle, nuoruudesta kohti aikuisuutta ja omaa elämää. emme olleet enää niin riippuvaisia toisistamme kuin suhteen alussa. meidän suhteemme vaihvistui tuona aikana.
Kyllähän me kokeillaan kaukosuhdetta. Ehkä se on pelko siitä, että hän löytää jonkun toisen, vaikka kertoo rakastavansa minua. Minua on haukuttu koko ikäni rumaksi kuin mikä läskiksi kuin norsua. En pidä itseäni hänen vertaisenaan. Pelkään, että koko onnellisessa ihanassa ja täydellisessä jutussa on koira haudattuna.
Ehkä pelkään, ett käy samalla tavalla, eihän sitä tiedä, eikä niitä voikaan verrata toisiinsa.
aion kyllä yrittää, ei sen puoleen.
Tsemppiä vaan ja elämässä rohkeasti eteenpäin, haasteita kohtaamaan! Se on vain vuosi ja vuosi menee äkkiä, ekat viikot on vaikeita, mutta sitten siihen tottuu. On puhelin, mailit, posti (kyllä vain, vanha kunnon rakkauskirje pitää tunteita yllä paremmin kuin mikään!), on junat, bussit ja lentokoneet. Ei teillä ole mitään hätää, ihmiset seurustelevat jopa eri maista käsin ihan sujuvasti.
Älä lietso itsellesi paniikkia, se mitä muut haukkuu ja louksuttaa: kannattaako mielestäsi sellaisia ihmisiä kuunnella? Onko sellaiset ihmiset muka sen arvoisia? Miksi sä just heitä kuuntelet? Joten lopeta heti, jos sua on haukuttu, niin niin on meitä kaikkia, älä siis sure: sä olet ihan yhtä hyvä siis kun me kaikki muutkin :)
Ei kannata erota, vaan elää, ja kuule, kaukosuhdevuosi voi piristääkin. On ihania tekstarirunoja, millä voi piristää toisen päivää ja just niitä muita, kirjeitä ja muuta. Sen lisäksi, kun te näätte, tulee useammin järkättyä oikeesti sitä aikaa ja jotain ihanaa. Saattaa jopa tulla intohimoa enemmän! Ei se välimatka sitä vähennä välttämättä, vaan saattaa tuoda lisääkin, nähkää yhdessä ne mahdollisuudet mitä teillä on.
Ja hei, sullahan on tässä mahdollisuuksia: laittaa viikonlopuksi kaunista päälle ja vähän romantisoida, vink, vink ;) Liehitellä sanoilla ensin ja muuta, siis kuule, te saatte flirttailtua välimatkankin päästä ja kahdesta neljään viikkoa ilman seksiä fyysisesti, mutta flirtaten, voi vitsi, miten se sitten on taas kivaa ;D
Voi tehdä pitkäaikaiselle suhteelle hyvää ja taatusti se ei mukavampaa naista löydä, kun sen joka odottaa. Lisäksi sulla on aikaa itsellesi ihan eri tavalla, nauti siitä nyt, tee kaikkea kivaa, haasta itseäsi, kun hän on poissa. Voi olla että tuleekin vuoden päästä mukavampi ja kekseliäämpi nainen eli SINÄ!
Voitte saada myös uutta rehellisyyttä ja keskusteluja, koska välimatka takaa, että niitä pitää olla. Puhukaa siis kaikesta hyvästä, mitä välimatka voi tuoda. Ihminen osaa monesti arvostaa uusilla tavoilla asioita kun niitä hieman menettää. Joten älkää puhuko vain huonoista puolista, vaan puhukaan hyvistä puolista, miten saatte suhteellenne voimaa tästä ja uusia ulottuvuuksia, vaihtelua ja seurustelua taas pitkään suhteeseen: odotusta ja ihanaa kaipausta toisen luokse. Puhukaa niistä, keskittykää mitä kivaa voitte tehdä tauolla ja sen jälkeen etenkin, kun taas kohtaatte.
Joten älä vielä ainakaan sure, tai murehdi. Joskus näennäisesti huonoista asioista voi seurata paljon hyvääkin.