meilläkin kävi sitten niin, että sain selville miehelläni olleen pari kuukautta suhteen toiseen naiseen. Oltu yhdessä parikymmentä vuotta, lapsia on. Liitossamme ollut toista vuotta kriisi, monistakin asioista johtuva, läheisyys ollut enempi tai vähempi kateissa. Hänen ratkaisu tilanteeseen oli hakea toinen suhde, seksiä piti saada.
Jo ennenkuin tilanne minulle paljastui, aloimme tuossa talvella oikein toden teolla purkaa tilannettamme. Puhuin ja pakotin mieheni puhumaan. Menin itseeni, ja näin aikalailla selvästi oman itseni puolisona, joka oli unohtanut kaiken muun pyörityksen keksellä, miten ollaan puoliso toiselle. Suhteen selvittyä puhumista ja purkamista jatkettiin. Välillä olin raivosta, vihasta ja pettymyksestä aika pois tolaltani. Mutta en halunnut missään nimessä saman tien häippästä kuviosta, päin vastoin, olin valmis antamaan anteeksi ja lähtemään kokeilemaan, josko saisimme suhteestamme vielä hyvän. Sen näen vielä erittäin mahdollisena. Myäs mieheni oli valmis jatkamaan, ei halunnut jatkaa salasuhdettaan, sanoi sen olleen enempi tai vähempi merkityksetön, hm... En silti ole rukoillut, päin vastoin, olen useampaan kertaan ilmaissut, että jos hän niin tuntee, minä päästän hänet menemään enkä uhkaa itseni tappamisella tai talon polttamisella. Hän kertoo, ettei ole lähdössä mihinkään, ei halua mihinkään, jos me saamme yhteytemme toimimaan.
Mutta miten oppia taas luottamaan? No, nyt on jääneet pois aiemmat usein toistuvat perjantai-illan lähdöt ja paluut myöhään yöllä, joita hän teki ihan salailematta, kävi muka baareissa, ja ajatteli että minä en välitä hänen menemisistään. Tietysti puheluita on ollut silloin suhteen aikan, sitä kautta asia loppujen lopuksi selvisi. Ja ilmeiseti myös arkipäivisin olisi tapaamisia ollut, epäilen. Nyt hän on kertonut, että se juttu on poikki ja piste. Ja minun pitää se uskoa. Onko se poikki? Kerran naiselta tullut yöllä viesti, jonka mieheni mulle näytti, se kertoo kyllä selvästi, että mieheni on siitä irtisanoutunut, mutta tässä välillä pintaan nousevassa vainoharhassani mietin jopa, onko tällainen hämäykseksi? Mulla on tiedossani naisen nimi ja kaikki yhteystiedot, miettinnyt menenkö jopa moikkaamaan? Asia on ollut päällä muutaman kuukauden, uskottomuus selvisi lopullisesti reilu kuukausi sitten. Raskasta on...
Jo ennenkuin tilanne minulle paljastui, aloimme tuossa talvella oikein toden teolla purkaa tilannettamme. Puhuin ja pakotin mieheni puhumaan. Menin itseeni, ja näin aikalailla selvästi oman itseni puolisona, joka oli unohtanut kaiken muun pyörityksen keksellä, miten ollaan puoliso toiselle. Suhteen selvittyä puhumista ja purkamista jatkettiin. Välillä olin raivosta, vihasta ja pettymyksestä aika pois tolaltani. Mutta en halunnut missään nimessä saman tien häippästä kuviosta, päin vastoin, olin valmis antamaan anteeksi ja lähtemään kokeilemaan, josko saisimme suhteestamme vielä hyvän. Sen näen vielä erittäin mahdollisena. Myäs mieheni oli valmis jatkamaan, ei halunnut jatkaa salasuhdettaan, sanoi sen olleen enempi tai vähempi merkityksetön, hm... En silti ole rukoillut, päin vastoin, olen useampaan kertaan ilmaissut, että jos hän niin tuntee, minä päästän hänet menemään enkä uhkaa itseni tappamisella tai talon polttamisella. Hän kertoo, ettei ole lähdössä mihinkään, ei halua mihinkään, jos me saamme yhteytemme toimimaan.
Mutta miten oppia taas luottamaan? No, nyt on jääneet pois aiemmat usein toistuvat perjantai-illan lähdöt ja paluut myöhään yöllä, joita hän teki ihan salailematta, kävi muka baareissa, ja ajatteli että minä en välitä hänen menemisistään. Tietysti puheluita on ollut silloin suhteen aikan, sitä kautta asia loppujen lopuksi selvisi. Ja ilmeiseti myös arkipäivisin olisi tapaamisia ollut, epäilen. Nyt hän on kertonut, että se juttu on poikki ja piste. Ja minun pitää se uskoa. Onko se poikki? Kerran naiselta tullut yöllä viesti, jonka mieheni mulle näytti, se kertoo kyllä selvästi, että mieheni on siitä irtisanoutunut, mutta tässä välillä pintaan nousevassa vainoharhassani mietin jopa, onko tällainen hämäykseksi? Mulla on tiedossani naisen nimi ja kaikki yhteystiedot, miettinnyt menenkö jopa moikkaamaan? Asia on ollut päällä muutaman kuukauden, uskottomuus selvisi lopullisesti reilu kuukausi sitten. Raskasta on...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos kerran ne vakio baarireissut on ohi ja hänen aikansa on perheen parissa niin siltä osinhan voit huokaista. tosin minusta tuo suhteen käyttö ja siitä irtaantuminen ei riitä laittaisin kyllä miehen jotenkin ansaitsemaan arvonantosi ja luottamuksen uusiksi. ne on sun miehen hommia sinä vaan päätät hyväksytkö vai et. Jos mies vaan luulee et nyt vaan jatketaan mihin hän jäi. niin annat palkeet miehen tehdä kenties vielä uudelleen samat oharit sulle.