Olemme molemmat 20-vuotiaita, seurustelua takana kohta kolme vuotta. Suhteen ongelmat alkoivat oikeestaan sitoutumisesta siinä 1,5 vuoden yhdessäolon jälkeen. Olimme puhuneet tyttöystäväni kanssa, että muuttaisin hänen kanssa yhteen inttini jälkeen. Tällöin olisimme seurustelleet tasan 2 vuotta.
Kuitenkin puolentoista vuoden yhdessäolon kohdalla rupesin jo haluamaan vanhempien nurkista pois ja muuttaa tyttöystäväni kanssa yhteen. Juttelimme asiasta ja tyttöystäväni sanoi, että jos se vielä parin kuukauden päästäkin tuntuu minusta hyvältä ratkaisulta, niin mikä ettei. Olen sanonut hänelle aiemmin, että olen aika ehdoton sen suhteen, etten kotoa muuta pois ennen inttiä, joten hän halusi nähdä, ettei mieleni muutu. Silloin yhteenmuutto tuntui hyvältä ratkaisulta ja hehkutin sitä kavereillekin, joista kukaan ei oikeastaan tajunnut onneani.
Pari kuukautta meni ja löysimme kivan vuokra-asunnon. Ajatus tuntui edelleen oikealta, joten tehtiin yhteiset sopparit ja laitettiin Kelalle hakemuksia ja muuta sellaista. Päivää ennen yhteenmuuttoa yhteiseen asuntoon minulle tuli hirveä ahdistus. Kaikki rupesi yhtäkkiä pelottamaan ja pelkäsin tekeväni väärän ratkaisun. Ilmoitin tyttöystävälleni, että en haluakaan vielä muuttaa, vaan asua vanhempieni luona. Hän tietysti meni aivan rikki.
Nyt tästä kaikesta on kulunut jo yli vuosi ja asia on sovittu. Tyttöystäväni asuu edelleen siinä asunnossa, jonka piti olla meidän yhteinen kotimme. Hän on alusta alkaen sanonut, että asunto muistuttaa siitä, mitä tein, mutta hän ei ole etsinyt itselleen uutta asuntoa, ettei joudu maksamaan vuokrasakkoja, koska sopimus oli tehty vähintään vuodeksi. Tiedän, että tyttöystäväni etsii itselleen yksiötä tällä hetkellä ja olen sanonut hänelle, että olisin nyt valmis muuttamaan yhteen, mutta hän ei lämpene ajatukselle enää. Tällä hetkellä minua ei enää pelota ja nyt tosissani haluaisin muuttaa hänen kanssa yhteen, mutta pelkään, ettei hän enää halua minua samalla tavalla.
Kun kysyn tarkempia syitä, niin koko puheenaihe johtaa oikeastaan riitaan. Mitään vastausta en saa suoraan. Olen kuitenkin rivien välistä saanut sen verran selville, että hänen mielestä minun on parempi muuttaa yksin asumaan, koska hän ei usko, että olisin valmis näkemään vaivaa yhteisen kodin ylläpitoon, enkä kuulemma osaisi arvostaa mitään hänen tekemisiään, koska olen saanut kaiken valmiiksi. Toisekseen hän väittää, ettei hän tule minun kanssani saamaan niitä asioita, jotka elämässään haluaa kokea. Hänen mielestä pelkään liikaa mennä elämässä/suhteessa eteenpäin ja on kyllästynyt odottamaan. Tämän hän sanoi kyllä todella vihaisena, joten en tiedä, pitäisikö sitä ottaa kovin tosissaan.
Mutta siis miten saan tyttöystäväni uskomaan, että tällä kertaa olen tosissani yhteenmuuton kanssa? Tuntuu siltä, että olen särkenyt jotain pyhää meidän välillämme, kun en sovittuna hetkenä muuttanutkaan hänen kanssaan yhteen. Sen jälkeen yhdessäolo jatkui hyvänä, mutta nyt yhtäkkiä tyttöystäväni on ottanut vähän etäisyyttä eikä ole enää se sama iloinen ja naurava itsensä. Pelottaa, että hän hautoo jotain pahaa päässään.
Kuitenkin puolentoista vuoden yhdessäolon kohdalla rupesin jo haluamaan vanhempien nurkista pois ja muuttaa tyttöystäväni kanssa yhteen. Juttelimme asiasta ja tyttöystäväni sanoi, että jos se vielä parin kuukauden päästäkin tuntuu minusta hyvältä ratkaisulta, niin mikä ettei. Olen sanonut hänelle aiemmin, että olen aika ehdoton sen suhteen, etten kotoa muuta pois ennen inttiä, joten hän halusi nähdä, ettei mieleni muutu. Silloin yhteenmuutto tuntui hyvältä ratkaisulta ja hehkutin sitä kavereillekin, joista kukaan ei oikeastaan tajunnut onneani.
Pari kuukautta meni ja löysimme kivan vuokra-asunnon. Ajatus tuntui edelleen oikealta, joten tehtiin yhteiset sopparit ja laitettiin Kelalle hakemuksia ja muuta sellaista. Päivää ennen yhteenmuuttoa yhteiseen asuntoon minulle tuli hirveä ahdistus. Kaikki rupesi yhtäkkiä pelottamaan ja pelkäsin tekeväni väärän ratkaisun. Ilmoitin tyttöystävälleni, että en haluakaan vielä muuttaa, vaan asua vanhempieni luona. Hän tietysti meni aivan rikki.
Nyt tästä kaikesta on kulunut jo yli vuosi ja asia on sovittu. Tyttöystäväni asuu edelleen siinä asunnossa, jonka piti olla meidän yhteinen kotimme. Hän on alusta alkaen sanonut, että asunto muistuttaa siitä, mitä tein, mutta hän ei ole etsinyt itselleen uutta asuntoa, ettei joudu maksamaan vuokrasakkoja, koska sopimus oli tehty vähintään vuodeksi. Tiedän, että tyttöystäväni etsii itselleen yksiötä tällä hetkellä ja olen sanonut hänelle, että olisin nyt valmis muuttamaan yhteen, mutta hän ei lämpene ajatukselle enää. Tällä hetkellä minua ei enää pelota ja nyt tosissani haluaisin muuttaa hänen kanssa yhteen, mutta pelkään, ettei hän enää halua minua samalla tavalla.
Kun kysyn tarkempia syitä, niin koko puheenaihe johtaa oikeastaan riitaan. Mitään vastausta en saa suoraan. Olen kuitenkin rivien välistä saanut sen verran selville, että hänen mielestä minun on parempi muuttaa yksin asumaan, koska hän ei usko, että olisin valmis näkemään vaivaa yhteisen kodin ylläpitoon, enkä kuulemma osaisi arvostaa mitään hänen tekemisiään, koska olen saanut kaiken valmiiksi. Toisekseen hän väittää, ettei hän tule minun kanssani saamaan niitä asioita, jotka elämässään haluaa kokea. Hänen mielestä pelkään liikaa mennä elämässä/suhteessa eteenpäin ja on kyllästynyt odottamaan. Tämän hän sanoi kyllä todella vihaisena, joten en tiedä, pitäisikö sitä ottaa kovin tosissaan.
Mutta siis miten saan tyttöystäväni uskomaan, että tällä kertaa olen tosissani yhteenmuuton kanssa? Tuntuu siltä, että olen särkenyt jotain pyhää meidän välillämme, kun en sovittuna hetkenä muuttanutkaan hänen kanssaan yhteen. Sen jälkeen yhdessäolo jatkui hyvänä, mutta nyt yhtäkkiä tyttöystäväni on ottanut vähän etäisyyttä eikä ole enää se sama iloinen ja naurava itsensä. Pelottaa, että hän hautoo jotain pahaa päässään.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ehdottomasti suosittelen sinulle, että asut hetken aikaa yksin. Itse muutin aikoinaan poikaystäväni kanssa yhteen niin, että olin asunut yksin vuoden verran ja poika muutti suoraan kotoa. Arki tulee eteen yllättävän nopeasti ja selvisikin, ettei poika ollut koskaan pessyt omia pyykkejään, ei koskaan siivonnut omaa huonettaan ja kun itse kävin töissä ja poika vaan hengaili kotosalla, kävi hänen äitinsä tuomassa hänelle ruokaa! Puoli vuotta jaksoin sitä katsella, sitten pakkasin tavarani ja lähdin.
Tiedän 25-vuotiaan opiskelijamiehen, jonka äiti käy kerran viikossa siivoamassa ja tiskaamassa hänen luonaan (soluasunto). Tiedän myös työssäkäyvän 27-vuotiaan miehen, joka vie pyykit äidilleen pestäväksi, koska "ei itse osaa". Toivottavasti uusavuttomuus ei ole sinulle tuttu asia.
Tyttöystäväsi on jo tottunut aikuisen ihmisen arkeen, sinulle se on aivan uusi asia. En yhtään ihmettele, jos häntä pelottaisi, että tulet hänelle passattavaksi ja hänen arkirutiineitaan sotkemaan. Muuta ensin yksin asumaan. Käy kaupassa yksin, hoida vakuutus -ja pankkiasiat yksin, siivoa yksin, tee ruokaa yksin... Ota vastuu elämästäsi ja sitten kun tunnet, että pärjäät, ala miettiä yhteenmuuttoa. Mihin teillä on kiire noin nuorina?
Tyttöystävälleni se minun muutto suoraan vanhempieni luota oli ok vielä siinä vaiheessa, kun ekan kerran sitä mietittiin. Tyttöystäväni on siis asunut jo 4 vuotta yksin, eli ennen kuin käytiin katsomassa edes yhteistä vuokra-asuntoa. Uskon, että opin tekemään arkiastakeita ihan hänen kanssa asuessaankin, olenhan minä nytkin auttanut häntä vaikkapa ruoanlaitossa ja siivoamisessa hänen kotonaan.
Ei kai meillä mihinkään ole kiire. Tyttöystäväni vaan ehkä enemmän haluaa kahdenkeskistä rauhaa, meillä kun on 7-henkinen perhe ja pieni vuokra-asunto :D
Häntä varmasti kiusaa ja epäilyttää, tuo juupas eipäs mielenmuutos, jonka teit aiemmin, enkä ihmettele.... hän asui myös siinä asunnossa, ettei joudu sakkoja sopimuksen rikkomisesta maksamaan... olisitko osallistunut sakkoihin, jos olisi sitä pyytänyt??
Suosittelisin sitä yksinasumista tosiaan kokeilemaan ensin, ei se hänen luonaan yöpyminen yms. ole sama asia. Et myöskään osaa hahmottaa elämisen kalleutta, kun et koskaan ole vuokraa tms. todennäköisesti joutunut maksamaan, sama pätee ruokaostoksiin yms. elämän pakollisiin kuluihin.
kyllä se muutto kotoa muuttaa elämää paljon ja joudut opettelemaan asioita itsenäisesti sekä kantamaan täyden vastuun itsestäsi. Tyttöystäväsi sen jo osaa ja ehkä aiheestakin epäilee, että pystytkö sinä kantamaan oman osasi yhteisen kodin vastuusta, kun et todellisuudessa edes tiedä mitä se pitää sisällään.
Tai sitten, hän on vain kyllästynyt suhteeseenne... ja haluaa jatkaa elämäänsä yksin.
Sitä taas et saa selville kuin kysymällä häneltä.
Olet ääliö. Luuletko, että on kovinkaan ajattelevaista pyytää tyttöä uudestaan samanlaiseen tilanteeseen, jossa sinä jätit asiat selvittämättä. Tyttö sai vuoden asua siinä asunnossa miettien mitä teit ja mitä sinä et häneltä saa kuulla tai sitten et kuule on, että häntä vituttaa rankasti. Haluat elää tilanteen uudestaan nyt kun luulet korjaavasi jotakin mitä luulit rikkovasi. Taas ajattelet vain omaa päätäsi. Kukaan ei ole täydellinen, et edes sinä. Luulenpa, että bussisi lähti jo. Kauan sitten. Ensi kerralla jonota ja käytä ovea ja näytä bussilippu kuten kaikki muutkin.
Yhdessäolo ei jatkunut hyvänä. Tämä tyttö vain oli sinua kohtaan hyvä. Opettele erottelemaan nämä ja kokeile sitten uudestaan.
asettua tyttöystäväsi asemaan! Miltä itsestäsi tuntuisi, kun toinen pettäisi luottamuksesi juuri ratkaisevalla hetkellä? Teit todella paskamaisen tempun ja ymmärrän täysin sen, ettei tyttiksesi voi luottaa sinuun - olet mammanpoika, joka haluaa pelata varman päälle! Kuten tuossa muut ovat neuvoneet, sinun kannattaa kokeilla ensin yksinasumista - vaikuttaa nimittäin siltä, ettei sinusta tuollaisenaan ole ottamaan aikuisen ihmisen vastuita parisuhteessa.
Kuulostat epävarmalta arpojalta. Naiset kaipaa päättäväisyyttä.
Olisko hyvä opetus ja kasvun paikka sinulle?
Paljon on tullut negatiivista kommenttia. Perus suomi24 settiä. :(
Ehkäpä tyttöystäväsi ei luota sinuun että saisit asioita tehdyksi.
Jos vuokraat itsellesi kaksion. Teet sopimukset ja hommaat peruskodinkoneet sinne. Siten että siellä pystyy asumaan mutta ei ole vielä koti.
Sitten kun olet saanut tehdyksi sen niin kysyt tyttöystävältäsi haluaisiko hän muuttaa yhteen/luoksesi? Jos suostuu niin yhdessä sisustatte asunnon. Jos ei niin kyllä kaksiossa voi yksinkin elää. Ei se vuokra paljoa yksiötä suurempi ole.
Minuun olisi jäänyt syvät arvet tuosta kokemuksesta, mutta jos haluaisit voittaa minut takaisin puolellesi, haluaisin, että osoittaisit minulle toin, että olet luottamukseni arvoinen ja valmis elämään kanssani. Ennen tätä sinun on mietittävä enemmän kun tarpeeksi oletko varma, sillä niitä arpia ei enää ikinä mikään korvaa jos parin viikon/kuukauden/vuoden päätä vaihtaisit taas mielesi. Ehdota minulle, että yritettäisiin asua yhdessä vaikka ensin viikonluput sitten viikko, sitten kaksi ja sitten kolme kerrallaan ja jos hän ei ole tyytyväinen, niin sitten pistätte asian jäihin. Arvostaisin suuresti, jos menisit esim jonnekkin kokki kurssille, siis vaikka yhtenä iltana edes, se osottaisi, että olet todella tosissasi, todista siis se että olet tosissasi, tee jotain mikä todistaa että osaat hoitaa kotia, pidä esim huoneesi aina tip top kunnossa, osta jotain kivaa sisustustavaraa ym.. jotain ei liian innostunutta heti, vaan hienovaraisesti, valitse jokin yksi asia miten voisit todistaa hänelle, että sinusta on siihen. Tyttöystävääsi pelottaa, hän suojelee itseään siltä, mitä hän joutuisi kestämään jos tekisit hänelle samoin. Onnea yritykseen!
Luulen, että tyttöystäväsi miettii eroa. Onko hän muuten etääntynyt sinusta?
Olet tehnyt hänelle halpamaisen tempun. Jättänyt hänet yksin tärkeällä hetkellä ja nainen on kantanut seuraukset.
Nyt hän miettii, että jätät hänet yksin myös alttarille = sinun kanssa hän ei saa asioita, joita haluaa kokea.
Hän pelkää, että jätät hänet yksin, kun hän on raskaana = sinun kanssa hän ei saa asioita, joita haluaa kokea.
Luottamus on mennyt, etkä ole saanut sitä takaisin.
En tiedä, olisiko tyttösi valmis ottamaan sinut samaan asuntoon, jos asuisit hetken yksin. Voi olla, että hän menee eteenpäin elämässään sillä aikaa - jonkun toisen kanssa.
Ota uudelleen puheeksi tekemäsi törkeä temppu. Kerro, miten pahoillasi olet ja anna hänen kertoa mielipiteensä, jos vaikka niiden käsitteleminen on jäänyt kesken. Osoita, miten pahoillasi olet ja pyydä anteeksi. Sano, että asia vaivaa sinua edelleen ja haluaisit hyvittää huonot hetket.
Älä odota liian kauan:
Pyydä tyttöäsi kihloihin. Osta sormus valmiiksi, niin hän tietää, ettei se ollut hetken mielijohde.
Se on keino nähdä, mitä hän vastaa. Katso ilmeet, eleet, kuuntele sanat. Varaudu pahimpaan.
Jos tyttösi ottaa sormuksen vastaan, kerro, miten hänestä pidät ja haluat jakaa loppuelämäsi hänen kanssaan. Kerro, että olet valmis muuttamaan yksin asumaan siihen asti, että hän on valmis muuttamaan yhteiseen kotiin.
Kihlaus on radikaali asia. Joko kaikki loppuu siihen, että tyttö ei haluakaan olla kanssasi lopun ikääsi.
Tai se on siirto, jota hän on seuraavaksi sinulta odottanut.
Hän voi myös antaa rukkaset ja katsoa, miten miehekkäästi sen kestät. Ehkä hän vastaa myöntävästi vasta toiseen kosintaan, jos haluaa antaa sinulle samalla mitalla takaisin, kuin mitä olet hänelle tehnyt.
Vaikutat kiltiltä ihmiseltä!
Toivottavasti suhteenne selviää karikoista ja jatkuu hyvin :)
Ensinnäkin, petit rakastettusi luottamuksen todella julmasti ja kylmästi. Sait ahdistuskohtauksen pahimpaan mahdolliseen aikaan. Naisellasi on täysi oikeus epäilläs sinua ja sanaasi. Voi olla, ettei suhteenne enää tuosta korjaudu entiseensä, mutta jos haluat sen takaisin siihen mitä se oli, sinun TÄYTYY tehdä työtä sen eteen. Nyt ei voi asiaa vain ohittaa. Näytät, että olet tosissasi asumalla hetken yksin, ja anna HÄNEN ehdottaa yhteen muuttoa. Nyt vain painostat häntä. Hänen pitää luottaa siihen, että tällä kertaa et kuse kylmän viileästi silmään, ja petä enää hänen luottamustaan. Muutoin stemppiä yhteiseloonne kun se joskus on mahdollista!
Joo, perun taas sanani. En todellakaan ole valmis muuttamaan yhtään mihinkään. Riitaa on nykyään viikottain. Tyttöystävä on sitä paitsi hakemassa ulkomaille opiskelemaan enkä todellakaan halua lähteä hänen mukaansa, vaikka pyysi. En tajua, miksei hän voi jäädä Suomeen ja kaikki voisi jatkua niin kuin ennen. Pilaa vaan kaiken, mutta enää ei jaksa edes kiinnostaa. Hänen oma vikansa.
"..kaikki voisi jatkua niin kuin ennen."
Tuota tuota.. ei ole sellaista elämää olemassa, mikä jatkuisi eteenpäin ennalta määrättävällä tavalla. Ihmisen muuttuu, tarpeet muuttuu, halut muuttu, tavoitteet muuttuu.. Parisuhteessa on kaksi muuttuvaa ihmistä, joiden on osattava tehdä kompromisseja.
Mahtavaa, että tyttöystäväsi hakee ulkomaille opiskelemaan! Olisit ylpeä hänestä.. hän on eteenpäin suuntautuva ja määrätietoinen nuori nainen. Jos hän on ulkomailla, niin miksi et voisi mennä häntä sinne tapaamaan? ja kun olet tutustunut paikkaan, niin sinne mahdollisesti asumaan? Hän on pyytänyt sinua mukaansa, joten hän on vielä sinusta kiinnostunut ja haluaa yrittää. Kommentoit, että hän pilaa kaiken ja kaikki on hänen vikaansa. En väitä tuntematta tyttöystävääsi viattomaksi osapuoleksi riidoissanne, mutta et taida sinäkään olla asenteellasi mitenkään puhdas pulmunen?
Kysymys on asenteesta. Oman aviopuolisoni halusi lähteä takaisin YK-joukkoihin vuodeksi pari vuotta seurusteltuamme. Sinne en minä olisi voinut lähteä mukaan, mutta kannustin puolisoani hakemaan ja käytiin asioita läpi paljon parisuhteen kannalta mitä eri maissa oleminen tarkottaa. Sitoumukset lähtemisestä tulivat jo kotiin allekirjoitettavaksi, mutta siinä vaiheessa puolisoni sai paremman työtarjouksen kotimaasta, minkä vuoksi hän jäi Suomeen. Kuusi vuotta on kulunut tuosta ajasta ja nyt puolisoni on saanut työtarjouksen, joka pitää sisällään pitkiä, mahdollisesti vuoden-kahden asumisia ulkomailla. Poikkeuksena aikaisempaan on se, että ollaan naimisissa, meillä on asuntolainaa ja odotan lasta. Silti minä kannustan puolisoani hakemaan.. tällä kertaa on mahdollisuus myös perheen asettua kohdemaahan. Lapsi tosin saattaa syntyä kun puolisoni on jo lähtenyt ulkomaille.. minä menen perässä uuden perheenjäsenen kanssa jos puolisoni ei pääse synnytykseen tai sen jälkeen paikalle. Kaikki on järjestettävissä.... kysymys on vain asenteesta.
Alkuperäiselle kirjoittajalle suosittelisin, että vaikka ero tulisikin/jatkaisitte yhdessä niin hanki oma vuokrakämppä, missä asuisit jonkin aikaa ja opettelisit hoitamaan kotiaskareet. On eri asia siivoilla/ laittaa ruokaa tyttöystävän luona silloin tällöin kuin pyörittää omaa huushollia päivästä toiseen.
Hän pilaa kaiken? Mitä itse teit, kun päätitkin, ettet halua muuttaa yhteen? Oletko hieman itsekäs, kaiken pitää mennä juuri sinun pääsi mukaan? Yritä nyt joskus edes ajatella muitakin.
Heh heh. Oikea unelmamies. En haluakaan muuttaa yhteen, haluan mielummin asua äiskän ja iskän kanssa :D
Kuulostaa kyllä varsinaiselta luuserilta tämä alkuperäinen kirjoittaja. :) että ensin ollaan muuttamassa yhteen, sitten viime tingassa perutaan ja jätetään tyttöystävä maksamaan laskut mitä tuosta jutusta aiheutui(uusi isompi vuokrakämppä jossa pakko asua tietty aika) ja sinä jätkänä et tietty maksanut tälle tyttöystävälles mitään siitä et jätit hänet tuohon tilanteeseen..olisit ottanut edes sen verran vastuuta et olisit sit suostunut maksamaan ne sakkomaksut et tyttöystäväs pääsee siitä pois mahd.pian oman kokoiseensa kämppään mutta ei, sehän nyt ei tietenkään sinulle kuulu, hänenhän se kuuluu maksaa mitä sinä aiheutit! Ja sitten kun olet taas valmis muuttamaan yhteen ja nyt on tyttöystäväsi jo saanut uuden vaihteen elämässään eikä halua jäädä sun palloteltavaks, ehdottaa jopa erittäin fiksua ratkaisua niin taas sinä pyörrät puheesi, mutta tällä kertaa olet vaan niin ovela et nyt käännät koko jutun tyttöystäväsi syyksi että nyt ei saada sinusta syypäätä tällä kertaa..mut joo summa sum maarum: olet ääliö! Ei noin voi ihmisiä kohdella ja onpahan taas niin minä keskeistä tekstiä että..niin, kun minä olen nyt valmis, minä olen miettinyt, minä minä minä...
Vaan missäs on se tyttöystäväs ja mitä hän haluaa? ;)