Luulen, että tää on eka kerta kun mun sydän särkyi ihan oikeasti. Olo on uskomattoman kamala. Mitään muuta en halua kuin rakkaani takaisin. Tunteet on voimakkaita, enkä halua unohtaa rakastani, koskaan.
Silti samalla tuntuu siltä, että tekisi mieli vain loukata häntä mahdollisimman pahasti, sanoa jotain, joka viiltää mahdollisimman syvältä. Mutta ei, en koskaan voisi tehdä niin. En halua satuttaa ketään.
Lähdin töihin pitkien matkojen päähän, varmana siitä, että tämä suhde kestää. Halattiin, suudeltiin. Toisteltiin, kuinka toisiamme rakastetaan. Ja kuinka syksyllä, kun olen palannut, muutetaan saman katon alle ja ollaan onnellisia yhdessä, aina.
Kuinkas sitten kävikään. Viikon oltuani uudessa paikassa, hän ilmoittaa netin välityksellä, ettei enää pysty jatkamaan. Sen jälkeen vaihdettiin muutama viesti, mutta sitten, hän lopettaa vastaamisen.
Nyt, viikon päästä erosta, sattumalta sain tietää, että hän seurustelee uuden kanssa. On kertonut siitä jo kaikille, paitsi minulle.
Järkytyin saatuani tietää. Olin lähes hysteerinen. Miten hän voi tehdä tämän mulle??
Ei välitä paskaakaan mun tunteista. Tai särkyneestä sydämestä.
Silti, vaikka pitäisi tuntea kiukkua, tunnen vain syvää surua ja silti, edelleen, rakkautta. Tiedän, että pitäisi unohtaa kokonaan ja jatkaa eteenpäin, mutta en pysty, enkä halua.
Rakastan liikaa. Hän sanoo olleensa onneton viime ajat, mutta syy siihen on se, etten itse ole sitä tajunnut. Ja tämäkin olisi selvitetty sillä, että hän olisi istunut alas kanssani, ja kertonut asiasta minulle rehellisesti, asiallisesti ja painokkaasti.
Hetken aikaa jo tuntui siltä, että jätän tämän työrupeaman kesken ja menen takaisin kotiin, mutta onneksi tulin järkiini. Täysin typerä päätös se olisi ollut. En olisi saavuttanut sillä mitään.
En ole nukkunut eron jälkeen kunnolla, on nukahtamisvaikeuksia, nukkumisvaikeuksia ja heräämisvaikeuksia. Syöminen on myös jäänyt toissijaiseksi. Olen kalpea, väsynyt ja surkea. Silmäni eivät hymyile.
En tiedä, miten jaksan enää eteenpäin tästä. Jäänkö loppuiäkseni yksin? En kuitenkaan pidä itseäni kamalana ihmisenä. Eikä kukaan ole koskaan niin sanonutkaan. Tällä hetkellä tuntuu siltä, etten pysty enää olemaan onnellinen, mutta olen varma, että elämä voittaa. Pääsen yli tästäkin murheesta. Olenhan päässyt yli niin monesta muustakin.
--Broken Heart
Silti samalla tuntuu siltä, että tekisi mieli vain loukata häntä mahdollisimman pahasti, sanoa jotain, joka viiltää mahdollisimman syvältä. Mutta ei, en koskaan voisi tehdä niin. En halua satuttaa ketään.
Lähdin töihin pitkien matkojen päähän, varmana siitä, että tämä suhde kestää. Halattiin, suudeltiin. Toisteltiin, kuinka toisiamme rakastetaan. Ja kuinka syksyllä, kun olen palannut, muutetaan saman katon alle ja ollaan onnellisia yhdessä, aina.
Kuinkas sitten kävikään. Viikon oltuani uudessa paikassa, hän ilmoittaa netin välityksellä, ettei enää pysty jatkamaan. Sen jälkeen vaihdettiin muutama viesti, mutta sitten, hän lopettaa vastaamisen.
Nyt, viikon päästä erosta, sattumalta sain tietää, että hän seurustelee uuden kanssa. On kertonut siitä jo kaikille, paitsi minulle.
Järkytyin saatuani tietää. Olin lähes hysteerinen. Miten hän voi tehdä tämän mulle??
Ei välitä paskaakaan mun tunteista. Tai särkyneestä sydämestä.
Silti, vaikka pitäisi tuntea kiukkua, tunnen vain syvää surua ja silti, edelleen, rakkautta. Tiedän, että pitäisi unohtaa kokonaan ja jatkaa eteenpäin, mutta en pysty, enkä halua.
Rakastan liikaa. Hän sanoo olleensa onneton viime ajat, mutta syy siihen on se, etten itse ole sitä tajunnut. Ja tämäkin olisi selvitetty sillä, että hän olisi istunut alas kanssani, ja kertonut asiasta minulle rehellisesti, asiallisesti ja painokkaasti.
Hetken aikaa jo tuntui siltä, että jätän tämän työrupeaman kesken ja menen takaisin kotiin, mutta onneksi tulin järkiini. Täysin typerä päätös se olisi ollut. En olisi saavuttanut sillä mitään.
En ole nukkunut eron jälkeen kunnolla, on nukahtamisvaikeuksia, nukkumisvaikeuksia ja heräämisvaikeuksia. Syöminen on myös jäänyt toissijaiseksi. Olen kalpea, väsynyt ja surkea. Silmäni eivät hymyile.
En tiedä, miten jaksan enää eteenpäin tästä. Jäänkö loppuiäkseni yksin? En kuitenkaan pidä itseäni kamalana ihmisenä. Eikä kukaan ole koskaan niin sanonutkaan. Tällä hetkellä tuntuu siltä, etten pysty enää olemaan onnellinen, mutta olen varma, että elämä voittaa. Pääsen yli tästäkin murheesta. Olenhan päässyt yli niin monesta muustakin.
--Broken Heart
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos noin helposti jätti niin todennäköisesti hänellä ei ole tunteita ikinä juurikaan ollut. Siitä syystä te ette kuulu yhteen. Jos toinen kahdesta rakastaa toista huomattavasti enemmän niin nämä kaksi eivät kuulu yhteen ja suhde päättyy aina toisen sydämen särkymiseen niinkuin sinulla nyt. Suhteessa pitää vallita tasapainoinen rakkauden vuorovaikutus. Toisen tulee saada yhtä paljon kuin antaa.
Älä lähde intohimoiseen suhteeseen, jos et ole varma, että toinen voi tuntea samanlaista intohimoa.