Treffien odottelu

Riittävän usein kun käy treffeillä uuden ihmisen kanssa, niin lakkaa jännittämästä se ekakin kerta. Tulee semmonen rutiini :)

Ei jännitä treffit ollenkaan, kun en lataa niihin ennakkopaineita, kunhan käyn vilkaisemassa, ehkä jo valmiiksi suunnittelen lähteväni yksin jatkoille tapaamisen jälkeen, jos ei kiinnosta.

Jos tapaaminen ottaa koville ja tressaa, voi elämästä selviytyminen olla muutenkin ylivoimaista, kahden välinen asia kun tuo vain on.

"Päivä jo sovittuna eikä edes kaukana ja onhan tää tavallaan kivaakin, mutta mun hermot ei kestä! Mitä jos se toinen onkin joku täys dorka? Mitä jos minä olen sen mielestä?"

Siinä tapauksessa itkette kuukausitolkulla tätä elämän suurta ivaa teille. Kaadatte tervaa ja höyheniä päällenne, kun vietitte hetken elämästänne dorkan seurassa tai olette dorkia. Sen jälkeen ette ala enää mihinkään vaan vietätte elämänne yksin hiljaisuudessa pimeässä huoneessa 100 kissan kanssa ja kerran viikossa käytte kaupassa. ;)

Nyt vaan hengität, sitten jos treffit ei mene hyvin niin sitten ei mene. Mä selvisin tuosta jännitysvaiheesta vain sillä, kun se oli niin lyhyt - olisko ollut päivä vai kaks aikaa hermoilla. Tsemppiä ja toivottavasti jutusta syntyy jotain.

Mulla oli ekoilla treffeillä järkevä ja fiksu mies, joka kirjoitti mulle ennen treffejä, että jos hän huomaa, että en pidä hänestä, niin hän poistuu kiltisti paikalta, eikä "vaivaa" enää sen jälkeen.
Olen tapaillut häntä jo vuoden ajan vähän epäsäännöllisesti, koska asumme aika kaukana toisistamme. osoittautui myös, että mies oli perheellinen, mutta se ei haittaa nykyistä ystävyyttämme lainkaan. Huom! ystävyyttä...Treffeiltä löytyy enemmän ystäviä kuin suuria rakkauksia...
Yhden täysin dorkan olen tavannut, yhden joka lähetti jonkun mun kuin oman kuvansa, ja yhden varatun, joka ei halunnut sitä kertoa. Sitten kun käry kävi, niin helvetti oli irti...
Mutta tuosta ekasta miehestä jäi varmaan elinikäinen ystävä. Hienoa löytää mies, joka osaa kertoa omista tuntemuksistaan ja tunteistaan, elämästään. On kuin olisin tuntenut hänet aina. Sähköposteja kulkee paljon, tapaamisia on tosi harvassa..En pidä ollenkaan vääränä ja pahana, että jäimme pelkiksi ystäviksi!

Kuuluu asiaan, mutta ei nyt liikaa kannata alkaa maalailemaan mielikuvia suuntaan tai toiseen. Pikemminkin huolestuisin, jos alkaisin ajattelemaan täysin hällä väliä tyylillä, kun jonkinlaisen vaikutuksen toinen on onnistunut tekemään että ylipäätänsä suostun treffeille lähtemään.

Minullakin on treffit ylihuomenna ihka tuntemattoman miehen kanssa - ei jännitä muuta kuin se, että tekeekö tämä oharin vai ilmestyykö paikalle. Ei ne kaikki nimittäin ilmesty.

Toki sitten jos ja kun tyyppi tulee paikalle ja hakeudutaan johonkin kahvilaan niin se keskustelun avaus on tietysti sellainen jänskä paikka - tavallaan hauskaa sinänsä että se on tukalaa jos tyyppi vaikuttaa mukavalta, ei yhtään vaikeata jos tyypistä tietää heti ettei nappaa :D

Olet vaan oma itses, mitään muuta on ihan turhaa yrittää olla!

No keskiviikkona ne ekat treffit sit oli, huh, ihan hyvin meni. Tänään ollaan menossa yhessä ulos eli kumpikaan ei kai sit ollu toisen mielestä täys dorka!

Kiva ku tsemppasitte, kiitti kaikille!