Olen ymmälläni ja surullinen - kaiken piti olla selvää; olemme rakastuneita, toisillemme oikeat ihmiset - mies kosi minua ja aloimme miettiä häitä. Tein pari vaihtoehtoista juhlapaikkavarausta ja soitin kirkkoherranvirastoon vapaista vihkiajoista (koska minulla on enemmän aikaa tällaiselle, mies on eri tavalla kiireinen työssään).
Esitin miehelle vaihtoehtoja ja kerroin että kirkkokin olisi vielä vapaana suunnittelemallemme ajankohdalle. Yhtäkkiä ei löydykään sopivaa aikaa puhua häistä, hääsuunnitelmat jäivät tälle alustavien varauksien asteelle. Aina kun yritän ottaa asian puheeksi ajankohta on väärä, hetki on huono tai vastaus kuuluu: "eikö me voida mistään muusta puhua?". Emmehän me muuta teekään kuin puhumme muista asioista.. Mitä te tekisitte tässä tilanteessa? Itse tekisi mieli vaieta asiasta ja katsoa mitä sitten tapahtuu, ottaako mies sen puheeksi vai "unohdetaanko" se vain? Painostanut en ole missään vaiheessa, vaan ottanut neutraalisti asian puheeksi, koska oletin että se on sitä mitä molemmat haluamme.
En ole mikään hössöttäjä enkä "päivä prinsessana" -tyyppinen nainen ollenkaan. Olen aikuinen, 3-kymppinen ihminen, jolle tärkeintä on mennä rakastamani miehen kanssa naimisiin - juhlat on toisarvoinen seikka minulle. Sanoinkin miehelle, että jos hääjuhla ahdistaa, niin mennään maistraatissa naimisiin ja lähdetään johonkin ihanaan reissuun kahden.
Olent tosi pahoillani ja surullinen, koska tämänhän piti olla tähän astisen elämäni iloisinta ja onnellisinta aikaa. Toisaalta suututtaa ja tekisi mieli sanoa, että olen JO niin loukkaantunut, että parempi siirtää koko juttua..
Esitin miehelle vaihtoehtoja ja kerroin että kirkkokin olisi vielä vapaana suunnittelemallemme ajankohdalle. Yhtäkkiä ei löydykään sopivaa aikaa puhua häistä, hääsuunnitelmat jäivät tälle alustavien varauksien asteelle. Aina kun yritän ottaa asian puheeksi ajankohta on väärä, hetki on huono tai vastaus kuuluu: "eikö me voida mistään muusta puhua?". Emmehän me muuta teekään kuin puhumme muista asioista.. Mitä te tekisitte tässä tilanteessa? Itse tekisi mieli vaieta asiasta ja katsoa mitä sitten tapahtuu, ottaako mies sen puheeksi vai "unohdetaanko" se vain? Painostanut en ole missään vaiheessa, vaan ottanut neutraalisti asian puheeksi, koska oletin että se on sitä mitä molemmat haluamme.
En ole mikään hössöttäjä enkä "päivä prinsessana" -tyyppinen nainen ollenkaan. Olen aikuinen, 3-kymppinen ihminen, jolle tärkeintä on mennä rakastamani miehen kanssa naimisiin - juhlat on toisarvoinen seikka minulle. Sanoinkin miehelle, että jos hääjuhla ahdistaa, niin mennään maistraatissa naimisiin ja lähdetään johonkin ihanaan reissuun kahden.
Olent tosi pahoillani ja surullinen, koska tämänhän piti olla tähän astisen elämäni iloisinta ja onnellisinta aikaa. Toisaalta suututtaa ja tekisi mieli sanoa, että olen JO niin loukkaantunut, että parempi siirtää koko juttua..
Vastaukset 2
Vanhimmat
nuortamiestä viedään kuin pässiä narussa, hän jää pelkäksi sivustakatsojaksi "omissa" häissään.
On kaasoa ja kampaajaa, mekkoa sovitetaan kuukausikaupalla, järjestelyitä hoitaa suuri joukko morsiammen kälättäviä nuoruuden kavereita.....kaikki sovitetaan vanhaan "kaavaan" nykyaikaisesti pilettäen.
SIINÄ on sulhanen melkoisen pihalla.....10 vuoden kuluttua sulhanen saa huomionsa "kaikki on sen syytä".
En menisi nuorenamiehenä naimisiin enää ollenkaan !! Ennen sanottiin että se on lasten turvaksi....tänäpäivänä se (avio) on naisten turhamaisuudeksi !
Ole onnellinen ja nauti elämästä.