Se vain on niin että jos ei saa, ei löydy että sitten sitä omaa rimaa on alennettava tai tyydyttävä omaan onneen.
Ei siinä auta valitus tai sitten se höpötys että on mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa.
Omalla kohdalla pitäisi alkaa miettimään pitäisikö sitä ryhtyä lyhempään suhteeseen jonkun ehkä ylipainoisen, itseään vanhemman, yksinhuoltajan tai sitten sellaisen naisen jota kohtaan ei tunne minkäänlaista seksuaalista vetoa ihan vain kokemuksen saamisen sekä harjoitusmateriaalin vuoksi.
Jos asettaa rimaa korkeammaksi niin sitten tekee vaikeaa ja vakavaan suhteeseen löytäminen on vielä hankalampaa koska heillä on rima niin korkealla miehen ulkonäön sekä sen seksuaalisen vetävyyden ja sosiaalisen statuksen suhteen.
Vakavaan suhteeseen vaadittaisiin myös niitä yhteisiä mielenkiinnon kohteitakin ja että toisen luonne kiinnostaa ihan kunnolla, mutta sellaisia naisia vaikea löytää koska kaikki vaikuttavat aikalailla sekoilta.
Ehkä tässä keväällä ja kesällä voisi katsella jotain väliaikaista hoitoa vähän rimaa alentamalla, sitten nostaa taas rimaa kun etsii oikeasti seuraa.
Ei siinä auta valitus tai sitten se höpötys että on mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa.
Omalla kohdalla pitäisi alkaa miettimään pitäisikö sitä ryhtyä lyhempään suhteeseen jonkun ehkä ylipainoisen, itseään vanhemman, yksinhuoltajan tai sitten sellaisen naisen jota kohtaan ei tunne minkäänlaista seksuaalista vetoa ihan vain kokemuksen saamisen sekä harjoitusmateriaalin vuoksi.
Jos asettaa rimaa korkeammaksi niin sitten tekee vaikeaa ja vakavaan suhteeseen löytäminen on vielä hankalampaa koska heillä on rima niin korkealla miehen ulkonäön sekä sen seksuaalisen vetävyyden ja sosiaalisen statuksen suhteen.
Vakavaan suhteeseen vaadittaisiin myös niitä yhteisiä mielenkiinnon kohteitakin ja että toisen luonne kiinnostaa ihan kunnolla, mutta sellaisia naisia vaikea löytää koska kaikki vaikuttavat aikalailla sekoilta.
Ehkä tässä keväällä ja kesällä voisi katsella jotain väliaikaista hoitoa vähän rimaa alentamalla, sitten nostaa taas rimaa kun etsii oikeasti seuraa.
Vastaukset 28
Vanhimmat
En tiedä, onko riman laskemisessa järkeä. Naiset ehkä arvostavat kokemusta, mutta tässä iässä ja näillä poikamiesvuosilla on lähdettävä siitä, että suhteen yrittely on jo muutenkin vaikeaa, eikä se todennäköisesti onnistu enää pelkästään sillä voimalla, että pitää (muka) olla joku pari- tai seksisuhde. Nuorempana ehkä, mutta vanhoilla päivillä on vain todettava, että on olemassa hyvin rajallinen määrä naisia, jotka ensinnäkin ovat sellaisia, joihin itse rakastuu, ja jotka rakastuvat sinuun huolimatta siitä, ettet ole mahtisonni, jonka seksi-CV tursuaa tavaraa niin paljon, ettei mahdu kahdellekaan A4:lle. On siis valmistauduttava siihen, että poikamiehenä hautaan saakka, ellei nyt sitten satu käymään niin ihmeellisesti, että löytyy se maailman ainoa nainen, joka ei torju sinua vainkaveri-kastiin heti kättelyssä.
Minkä ikäinen olet?
Oiskohan niin että nimenomaan vaikeus löytää sullekin suhdetta johtuu enemmän vähäisestä kokemuksesta kuin mistään muusta?
Kuulostaa siltä ja kun muitakin juttujasi on lukenut että sinulla on kovin romanttinen näkemys rakkaudesta, ihmissuhteista ja naisistakin.
Kaikille on vaikea löytää rakkautta mutta jos ei ole suhteen tynkääkään ollut lähiaikoina tai ei ole kokemusta ollenkaan niin silloin taitojen petraus ja lisäkokemukset tekevät terää. ;)
Neitsyysvaatimus -rimaa ei kyllä mitenkään pysty laskemaan.
Muut rimat onkin sitten korkeussäädettäviä malleja.
Ehkä jos luovut siitä muutamaksi kerraksi niin sitten olisi tarjolla sullekin sitä neitsyttä. :D
Tarkoitus olisi antaa naiselle poikuus neitsyyttä vastaan. Kumpikin saa nauttia toistensa puhtaudesta.
Ja siitähän ei tule kuin vain harmia, jos rimaa alentaa!! . . . Pitäiskö mukamas antaa säälistä????? . . . Se vain on niin, että kumppanin on aina täytettävä tietyt vähimmäis kriteerit!!!! Haastetta kumppanille, jos aikoo saada ;))))) . . . Sitten, kun on löytänyt mieleisen kumppanin voi antaa koko sydämen kyllyydestä ;))) . . . Näin se vain menee ;))))
miksi kuvittelet jonkun "ylipainoisen yksinhuoltajan" (vieläpä itseäsi vanhemman) kiinnostuvan sinusta? Se yh on ainakin saanut elämässään jo oikeaa miestä, tuskin sitä kiinnostaa alkaa opettajaksi pikkupojalle.
Tuo yh-vihanne on kyllä myös niin käsittämättömän lapsellista...
"Tuo yh-vihanne on kyllä myös niin käsittämättömän lapsellista..."
Minkä takia lapsettoman miehen pitäisi olla kiinnostunut yksinhuoltajasta ? Eiköhän lapseton mies ole ensisijaisesti kiinnostunut samassa elämäntilanteessa olevasta naisesta, jonka kanssa voi harkita myös omaa perhettä.
Viha = ei kiinnostusta?
Minusta nuo eivät ole synonyymeja. Vastasin viestiin, jossa käytettiin ylipainoista yksinhuoltajaa esimerkkinä sellaisesta naisesta, joka olisi mahdollisimman pahasti alle riman.
Ei tietenkään kenenkään tarvitse kiinnostua yh:sta, en itsekään kiinnostuisi miehestä, jolla on lapsia. Mutta ei niitä silti tarvitse haukkua, eivät he ole teille mitään pahaa tehneet.
No, eipä kauheasti kiinnosta yksinhuoltaja, joka on kaiken lisäksi kumppaninsa jo valinnut. Uusiosuhteessa on tarjolla vain aisan kannattaja rooleja, kun saat hoitaa muiden laiminlyömiä velvollisuuksia. Ennemmin yksin, kuin kaikin puolin ulkopuolisena uusiosuhteessa. Jos samanlaista, lapsetonta seuraa ei löydy, sitten ollaan ilman.
T: Lapseton mies, joka haluaa jossain vaiheessa myös omaa perhettä
Eli siis 27-vuotiaan yliopistossa opiskelleen raittiin miehen pitää tyytyä 49-vuotiaaseen tupakoivaan ylipainoiseen suonikohjuiseen yksinhuoltajaan.
Mielenkiinnosta kysymys tuohon toistuvaan yksinhuoltajien halveksimiseen (eivät muuten ole ihmisinä muita huonompia, aina ei vaan kaikki mene niinkuin suunnittelee ja esim. valkokauluspsykopaatit ovat varsin taitavia lisääntyjiä ja tästä on naista turha syyttää): Kumpi sitten on parempi, huolehtia toisen miehen lapsista se tietäen vai kuulua siihen suureen miesjoukkoon, joka tekee sen tietämättään, suhteessa sen oman "neitsytprinsessan" kanssa?
Muuten tuohon voi todeta, että näinhän se menee. Sitä saa mitä tilaa.
"...aina ei vaan kaikki mene niinkuin suunnittelee ja esim. valkokauluspsykopaatit ovat varsin taitavia lisääntyjiä ja tästä on naista turha syyttää):"
Ketähän siitä sitten pitäisi syyttää? Jos nainen lankesi suuriin puheisiin ja mahtipontisiin tekoihin miehelle jonka vuoksi nainen taas ei katsellut sivusta seurannutta vaatimattomasti elehtivää aitoa herrasmiestä, niin en näe siinä mitään syytä antaa yh:lle armoa. Sitä saa mitä tilaa!
"Kumpi sitten on parempi, huolehtia toisen miehen lapsista se tietäen vai kuulua siihen suureen miesjoukkoon, joka tekee sen tietämättään..."
Tässä tapauksessa käy sääliksi niitä kunnollisia miehiä jotka vielä luottaa naisen rehellisyyteen. Voihan olla että kyseessä on myös nahjuksia jotka sen antavat mennä läpi silmien mutta kuitenkin.
Varsinkaan biologisessa mielessä ei oikein voi syyttää ketään. Muutenkin, syytätkö huijaria vai huijarin uhria. Taitava, hurmaava psykopaatti pistää nuoren tytön raskaaksi ja siirtyy eteenpäin, eikä tuhlaa resurssejaan jälkikasvusta huolehtimiseen. Lähtöönsä asti ollut täydellinen mies, koska osaa lukea toista ja täysin tunnekylmänä pystyy täysin laskelmoivaan toimintaan. En syyttäisi tässä tyttöä.
Kunnon miesten lohdutukseksi sanottakoon, että tunnekylmyyden geenit voivat lisääntyä vain tiettyyn pisteeseen, psykopaateilla on oltava riittävästi uhreja, kun yhteisö muuttuu liian psykopaattiseksi, alkaisivat psykopaatit tuhota toisiaan. Yksilön tasolla tämä on siis hyvä strategia, mutta kohtaa rajansa, vähän kuin pöllö ja myyräkantojen vaihtelu. Kirjoitin viimeksi täällä vieraillessani pitkän teksitn tuosta psykopaattien menestyksestä omaa pohdinta ryyditettynä asiantuntijafaktoilla.
Toki tuo on totta, että voi siitä naista syyttää, jos haluaa. Minun mielestäni se on kohtuutonta, jos voidaan olettaa, ettei naisella ole tuossa tilanteessa mitään edellytyksiä tunnistaa huijaria.
Tuohon loppuosaan vielä sanottakoon, että ihmisen usko on uskomattoman vahva, jos on joku niin suuri asia, ettei sitä suostu uskomaan. King of the Hill sarjan Dale on loistoesimerkki tuollaisesta, jos on tuttu. Mutta onhan se ikävää, kun tuolla tavalla joutuu petetyksi. Onko sitten huonompi asia kasvattaa tietoisesti toisen lapsia? Minusta se on hieno asia, itse ainakin kunnioitan jälkikasvuni isäpuolia, en todellakaan halveksi!
P.S. Kysymys: Mistä tunnistaa hyvän huijarin?
Vastaushan on tietysti: ei mistään:)
Jos hän on too good to be true ja tunnistat hänet siitä, ei hän kovin hyvä ole, koska joutui tunnistetuksi.
Siinähän se hyvän huijarin (miksei myös hyvä varkaan) juju onkin. Luuletko, että ne penaalin terävimmät kynät istuvat vankilassa?
Sinälläänhän huijaaminen tosin ei ole lainvastaista, etenkään rakkaudessa.
Tai heruu siitä huolimatta, vaikka olisit sitä, jos vain olet riittävän taitava, mutta sitten ollaan taas kysymyksessä, että onko se sitten naisen vika?
Nykyään, kun dna-testi järjestelmä ja elatusmaksut yms. on tehnyt lisääntymisestä tasa-arvoisempaa ja voidaan ajatella naisenkin pystyvän teoriassa miestä huijaamaan, niin miten on sinun kohdallasi, väitätkö, ettei kukaan nainen voisi huijata sinua isäksi, jos hoitaisi homman riittävän taitavasti siihen asti, että on saanut mitä haluaa ja sitten lähtee? Onko se silloin sinun vikasi vai hänen, joka on alusta asti teinnyt toimivansa siten?
P.S. Valehtelevaan pelimieheen reilumpana vaihtoehtona tarjoan rehellistä pelimiestä, joka on hienostuneempi huijari. Ei valehtele, mutta antaa ymmärtää. Periaatteessa ei siis toimi moraalisesti väärin, eihän voi olla vastuussa niistä mielikuvista, joita toinen mielessään rakentaa. Taitava huijari ei ole oikeastaan huijari ensinkään, aivan kuten sanoit:)
Jos mies on aloitteellinen naista kohtaan tai tarjoutuu tekemään jotain naisen hyväksi, hän tekee sen aina ja vain saadakseen seksiä. Jokainen mies, joka väittää tai antaa ymmärtää toimivansa jostain muusta syystä, on huijari.
Myös huijarin tunnistamisessa kokemus on kaiken perusta. Työni puolesta "saan" seurata paljon eri ikäisten, sekä nais- että miesvalkokauluspsykopaattien touhuilua ja siksi väitänkin tunnistavani ehdan kusipään jo 50 metrin etäisyydeltä. Henkilön vaatetuksesta, rilleistä, hiuksista ja hänen muista kamoistaan voi lukea paljon. Kehon kieli, tapa ottaa kontaktia, puhetyyli ja ilmeet varmistavat diagnoosin. Pikkuisen naiivi pitää olla, jos tämän ihmistyypin edustajaa pitää edes seksuaalisena olentona. Luonnehäiriöitä tutkivat psykiartit saattaisivat näistä kyllä olla kiinnostuneita.
Entä rakkaus? Onko sitä? Teidän miesten juttujen perusteella vaikuttaa siltä että nainen valitaan ainoastaan jonkin "tason" perusteella, ilman minkäänlaista tunnetta tai ihastumista. Kun se tosirakkaus tulee kohdalle, sitä vaan ihastuu johonkin piirteeseen toisessa, ja sitten se on menoa ;)
Ja siitä vaan sitten yhdessä rakentamaan yhteiseloa, kompromissejahan se vaatii mutta on se sen arvoista
On rakkautta, se on jännä sarja sähköimpulsseja aivoissa ja välittäjäaineiden ja hormoonien pitoisuuksissa tapahtuvia muutoksia. Oliko tyydyttävä vastaus?:)
Oikeasti yhteiselon rakentamisesta en tiedä, onko se sen arvoista, mutta rakkaus on ihanaa joka kerta ja nuo tasojutut nyt voi jättää omaan arvoonsa.
"Mies voi elämäönsä aikana rakastaa kymmentä eri naista, mutta vain yhtä jalkapalloseuraa"
Mikä ihmeen "rima". Sitä joko syttyy toisesta tai sitten ei.
Suosittelen teille kokemattomille sen kokemuksen hankkimista, koska allekirjoitan sen tosiseikan, että kokematon mies saa naiset varuilleen.
Itse aikoinaan tuumasin olevani ikäisekseni naisasioissa varsin kokematon, ja päätin sitten hommata kokemuksia juuri niiden "pyöreiden yh-äitien" kanssa. Mielestäni se oli oikea ratkaisu, enkä nyt vuosien kuluttua ole katunut ratkaisuani. Nykyään se cv tarvitaan, ja kokemuksesta on ihan oikeasti hyötyä, mitä tulee naisen kanssa olemiseen.
Kaikki kunnia muuten näille mainituille yh:ille. Ovat yleensä mukavaa ja rentoa seuraa.
Kaksvitosena ja poikuus tallella päätin lopettaa nirsoilun ja kerätä kokemuksia harjoitussuhteilla, kyllä kannatti. Tosin harjoittelin ihan ok näköisillä sinkkunaisilla. Nykyään olen paljon itsevarmempi ja vientiäkin riittää ihan mukavasti. Seksi ei ole enää outo mörkö ja osaan tyydyttää naisen unohtamatta omaa nautintoani. Olen saanut elämästä kiinni ja mukana ihmissuhteissa. Tästä on hyvä jatkaa ja jos joskus päädyn suhteeseen niin ei tarvitse haikailla erilaisten kokemusten perään. Olen jo juoksuni juossut.
Miten niitä kokemuksia hommataan näiden yh-äitien kanssa?
Jos laskee rimaa liikaa voi käydä kuten Laasasen sarjakuvassa
http://henrylaasanen.blogit.uusisuomi.fi/2010/05/15/tasokeskustelun-surkea-taso-netissa/
Sitten ei naurata
Jos nyt välttämättä halutaan luokitella ihmisiä tason mukaan, niin voidaan kai todeta, että ATM jää luultavasti ilman sitä ainokaistakin mahdollisuutta saada nainen/naista, mikäli hän jatkaa normaalilla linjallaan.
Ei ihminen tai maailma kuitenkaan muutu noin yht'äkkiä, hokkuspokkus, että ujo ja syrjäänvetäytyvä mies on suuri naisten suosikki, jonka ihana prinsessa noutaa kotoa ja näyttää maailman ihmeet.
Minulla ei ainakaan ole koskaan ollut mitään ns. rimaa, vaan jos kemiat natsaa jonkun kanssa, niin silloin ne natsaa eikä siinä rimalla ole tekemistä.