kuittaisitte oman syrjimisen ja vanhemman veljen suosimisen.
Vaikka ajan pitäisi parantaa haavat ja vanhoja ei saisi muistella, niin nyt melkein kolmikymppisenäkin sorsituksi tulo hiertää....Tilanteemme on tällainen: olen itse saanut vanhemmiltani rahallisesti tai avarana vain murusia siitä mitä' isoveljeni on saanut, kun olen porukoidemme kanssa asiasta maininnut, niin ovat kieltäneet kaiken tai kiertäneet kysymyksen. Määrät ja summat ovat kokolailla merkityksettömiä, nyt kun tulllaan kaikki omillamme toimeen...Kyse ei ole kerrasta tai kahdesta, vaan ihan vuosia jatkuneesta politiikasta...Välit veljeen ovat kokolailla poikki, koska emme ole oikeastaa koskaan tulleet keskenämme toimeen vaan lähinnä sietäneet toisiamme. Vanhempamme ovat ns wanhan kansan ihmisiä ja keskusteluyhteyden saaminen on vaikeaa...lisäksi eivät oikein hyväksý poikkipuolista sanaa eivätkä väittelyyn antaudu. Tärkeintä on ammatti ja asema sekä "tienaaminen"..Oikeastaan koko identiteetti rakentuu ammatin ja ennen kaikkea töissä käymisen varaan. Lisäksi sosiaaliset kasvot tuppukylässä ovat tärkeitä....sitä varjellaan melkeimpä viimeiseen asti...
nyt olenkin tässä alkanut miettimään miten saisin kuitattua kokemani syrjimisen ja paitsioon jäämisen vanhemmilleni. Mikä satuttaisi eniten päälle 60-kymppisiä jääriä, joille oman, nuorimman lapsen syrjiminen ei tuota oikeastaan minkäänlaista päänvaivaa tai koe sitä edes vääräksi?
Vaikka ajan pitäisi parantaa haavat ja vanhoja ei saisi muistella, niin nyt melkein kolmikymppisenäkin sorsituksi tulo hiertää....Tilanteemme on tällainen: olen itse saanut vanhemmiltani rahallisesti tai avarana vain murusia siitä mitä' isoveljeni on saanut, kun olen porukoidemme kanssa asiasta maininnut, niin ovat kieltäneet kaiken tai kiertäneet kysymyksen. Määrät ja summat ovat kokolailla merkityksettömiä, nyt kun tulllaan kaikki omillamme toimeen...Kyse ei ole kerrasta tai kahdesta, vaan ihan vuosia jatkuneesta politiikasta...Välit veljeen ovat kokolailla poikki, koska emme ole oikeastaa koskaan tulleet keskenämme toimeen vaan lähinnä sietäneet toisiamme. Vanhempamme ovat ns wanhan kansan ihmisiä ja keskusteluyhteyden saaminen on vaikeaa...lisäksi eivät oikein hyväksý poikkipuolista sanaa eivätkä väittelyyn antaudu. Tärkeintä on ammatti ja asema sekä "tienaaminen"..Oikeastaan koko identiteetti rakentuu ammatin ja ennen kaikkea töissä käymisen varaan. Lisäksi sosiaaliset kasvot tuppukylässä ovat tärkeitä....sitä varjellaan melkeimpä viimeiseen asti...
nyt olenkin tässä alkanut miettimään miten saisin kuitattua kokemani syrjimisen ja paitsioon jäämisen vanhemmilleni. Mikä satuttaisi eniten päälle 60-kymppisiä jääriä, joille oman, nuorimman lapsen syrjiminen ei tuota oikeastaan minkäänlaista päänvaivaa tai koe sitä edes vääräksi?
Vastaukset 10
Vanhimmat
kasvaisit aikuiseksi. Onko tuo 78 kenties syntymävuotesi? Ei uskoisi teksistä.
Vanhemmat eivät ole elatusvelvollisia kuin 18 v asti (tosin poik.tekee mm. opiskelu), se kuka antaa kellekin ja mitä on aivan antajan oma asia.
sitä ENNEN TAPAHTUNEESTA SYRJINNÄSTÄ! Ja kuopuksen pitäisi aina ja ikuisesti kiltisti niellä kaikki annettu, ja tyytyä siihen mikä osa on annettu perheessä. Mutta entä jos toinen ei osoista mitään katumisen tai muun merkkejä ja siltikin inisee miten paljon on minunkin etten uhrannut ja auttanut...
kuvittelet että kelloa saisi jotenkin käännettyä taaksen päin?
Kenen pitäisi osoittaa katumusta ja mistä? Eihän sinun ole pakko pitää yhteyttä sukuusi millään tavoin.
Onko sinulla omia lapsia?
Viestissäsi kiinnitti huomiota, ettet tule toimeen vanhempiesi etkä veljesi kanssa. Kääntäen käsitin, että nämä kolme tulevat keskenään toimeen.
Ja muitako lapsia ei ole kuin te kaksi?
Vaikea käsittää, että haluat "kuitata" vanhemmillesi joitakin menneitä vääryyksiä, joita et tarkemmin erittele. Vaikea ymmärtää, että kolmikymppisenä asia on tullut näin vahvasti mieleesi. Onko veli ns. menestynyt elämässään, opinnoissaan, ammatissaan jne. mielestäsi sinua paremmin? Kateudestako tässä on kysymys?
Mitä se väärinkohtelu on ollut tarkalleen ottaen? Ei kai aikuinen voi syyttää toisia aikuisia siitä, että näillä on erilaiset elämänarvot?
"olen itse saanut vanhemmiltani rahallisesti tai avarana vain murusia siitä mitä' isoveljeni on saanut"
"Määrät ja summat ovat kokolailla merkityksettömiä,"
- Eli raha ja tavara ovat merkityksettömiä. Mutta eivät kuitenkaan ole merkityksettömiä.
Kateudesta ei ole kysymys, vaan olen menestynyt elämässäni vähintään yhtä hyvin kuin veljeni. Muita lapsia sitten ei olekaan. Välit vanhempiimme ovat korrektit, eli postikorti juhlapyhinä vierailut silloin tällöin tuliasineen muta en voi sanoa suoraan sanottuna tuntevani kovinkaan suurta rakkautta tai kunnioitusta heitä kohtaan...Tuo raha ja tavara ovat merkityksettömiä pitää paikkansa että siinä mielessä, että en ole materialistinen ihminen. Raha ja tavara eivät ole uskontoni vaan ainoastaan välineitä millä tullaan toimeen.
Kupletin juoni on lyhykäisyydessään tämä: siinä missä itse sain rahoittaa lähes KAIKEN opiskeluni lukiota myöten itse. Veljeni taas sai asunnon, auton ja vieläpä duunin. Opiskelut totta kai sponsattiin perheen kukkarosta. tse sain opiskeluihin lähtiessäni mukaan "onnea valitsemalleni tielle"Plussana tuli vielä sponsoritukea yllättäviin menoihin kuten auton korjauksiin ym.
Vitutuksen aiheena ei ole rha ja tavara vaan se, että kohtalaisen paskamaista venyttää itse penniä muutama vuosia pelkäsätään siksi että on nuorempi ja katsoa sivusta toisen leveää ja helpohkoa elämään joka on pedattu kokolailla valmiiksi. Käenpoikasen asemassa olo sattuneesta syystä vaan katkeroittaa....
mikä mennyttä, koeta nyt päästä asiasta ylitse. Ja kerrot että olet pärjännyt hyvin elämässäsi.
"Veljeni taas sai asunnon, auton ja vieläpä duunin" Vanhempasi siis hommasivat veljellesi duunimestankin?
Ymmärrän että asia on harmittanut sinua siinä vaiheessa kun se on ollut ajankohtainen, mutta haloo, siitä on jo aikaa!
"Mikä satuttaisi eniten päälle 60-kymppisiä jääriä, joille oman, nuorimman lapsen syrjiminen ei tuota oikeastaan minkäänlaista päänvaivaa tai koe sitä edes vääräksi? " Tuo ns. kosto kuulostaa kyllä perin, perin oudolta, sanoisinko lapselliseltakin.
Koeta nyt vain päästä asiasta ylitse, ei se muuksi muutu, mennyt on mennyttä, nyt on nyt.
Minä olisin ylpeä siitä, että olen selvinnyt ihan itse. Ottaisin sen voimavaraksi. Ja itse asiassa olen ottanutkin. Valtavan hieno juttu, että hommat hoituu ilman vanhempien hyysäämistä. Eikä ole napanuoraa eikä selitysvelvollisuutta eikä kiitollisuudenvelkaa.
Lellipennut ja avuttomat tarvitsevat vanhempia aikuisenakin. Selviytyjät eivät tarvitse. Eikös se ole valtavan hieno juttu. Voisi jopa olla tyytyväinen vanhemmista tai olosuhteista, jotka pakottivat pärjäämään. Sehän on paljon isompi ja arvokkaampi asia kuin jokin tavara tai rahatukko.
Voisithan sinä osoittaa mieltäsi ja kostaa vaikka miten, mutta viime kädessä teet vahinkoa itsellesi. Mieti ja keskustele tämä asia nyt valmiiksi ja jätä se sitten taakse. Kasva aikuiseksi kaikilla mittareilla ja mene eteenpäin. Miksi jäisit roikkumaan tähän asiaan.
Ole vanhempiesi kanssa tekemisissä sen verran kuin hyvältä tuntuu. Mikään pakko ei ole olla eikä mitään ulkoapäin annettua kaavaa tarvitse toteuttaa. Etsi oma itsellesi sopiva linja.
En vähättele kokemustasi siitä, että vanhemmat suosivat veljeäsi. Näin saattoi olla, mutta miksi - sitä emme voi tietää.
Lapsuudenperheessäni oli 6 lasta ja minä niistä nuorin. Vaikka ihmiset olivat samoja elin tavallaan aivan eri tilanteessa ja todellisuudessa kuin vanhimmat sisarukseni.
Omassa perheessäni on 4 lasta - täysi-ikäisyyden molemmin puolin. Yritämme olla tasapuolisia, mutta sanomista tulee herkästi. Ja jokaisen mielestä juuri hän on saanut vähemmän kuin muut. Tämä siis teini-iässä. Jo täysi-ikäiset lapsemme eivät edes oleta saavamme meiltä sponsorointia.
Hyvää jatkoa aloittajalle. Yritä kääntää asia voimaksi äläkä rusennu sen sen allle pieneksi rusinaksi.
Ex-mieheni oli musta lammas, koulua käydessään hän teki iltaisin töitä. Aikuisena vanhemmat vaativat kesälomillakin tekemään kaikkea.
Autokoulun ja yleensä kaiken hän maksoi omilla rahoillaan.
Hänen sisarensa sai olla kuin ellun kana.
Kunnioitusta ei herunut, vaan aina vähäteltiin, vaikka mieheni oli hyvä töissään. Joskus sanoin, mikset katkaise välejäsi heihin.
Ongelmat suhteissa ovat olemassa niin kauan, kun asiat selvitetään, ei kannata puhua iästä. Jollei voi selvittää, on pidettävä etäisyyttä.
Sinun on pakotettava heidät pelottavaan välienselvittelyyn, muuten näet painajaisia vielä heidän kuoltuaankin.
Turha kai mainitakaan, olet paremmassa asemassa kuin pilalle passattu veli.
ketään pakottaa mihinkään välienselvittelyyn. Aloittaja voi mennä keskustelemaan ulkopuolisen am.aut.kanssa kyllä tilanteestaan jos ja kun se tuntuu kirjoituksista päätellen vaikealta, siis tilanne ja menneen hyväksyminen.
Sen sijaan ketään, ei edes omia vanhempiaan voi pakottaa mihinkään välienselvittelyyn. Vanhemmilla on ollut oikeus toimia kuten ovat toimineet. Se että onko se ollut oikein, ehkei ole ollut, koska tasapuolisestihan asioiden pitäisi mennä.