Olemme olleet ystäviä lukiosta saakka, ja muistan vielä ne ajat, jolloin olimme jopa aivan ylimmät ystävykset. Ei ollut mitään, mitä hänelle en olisi voinut kertoa, eikä asiaa, mitä emme olisi jo toisen puolesta sanasta ymmärtäneet. Yhdessä itkettiin ilon ja surun kyyneleet, ja naurettiin masumme kipeiksi. Kimpassa päntättiin koeviikoilla niin kauan että päätä särki, ja nollattiin viikon paineet riehakkailla baarikierroksilla.
Ystävyytemme on jatkunut tähän päivään saakka, mutta vuosi vuodelta tunnen etääntyväni ystävästäni. Jo muutaman vuoden ajan olen suoraan sanottuna karttanut hänen seuraansa, sillä mielestäni hän on vain niin äärimmäisen TYLSÄ. Kyllä, luitte oikein. Olen paha, hirveä, ikävä ja ilkeä ihminen - en nimittäin yksinkertaisesti jaksa ystävääni. Meidän mielenkiintomme kohteet ovat niin erilaiset, meitä hauskuuttavat asiat ovat lähes päinvastaiset, ja meidän elämämme tuntuvat kulkevan täysin eri suuntiin. Keskustelumme ovat yhtä tuskaa, sillä taistelen koko ajan haukotuksia vastaan - minua ei vain yksinkertaisesti kiinnosta hänen juttunsa. Mielestäni olemme siis, klassisesti, "ajautuneet erilleen".
En tiedä mitä tehdä. Kaikesta tästä huolimatta tämä ihminen on kuitenkin minulle jollain tavalla rakas. Hän on nimittäin ihana, lämpöisä ja herttainen ihminen, eikä hän todellakaan ansaitse tällaista "ystävää". Hän pitää minua yhtenä parhaimmista, läheisimmistä ystävistään - kun minulle hän taas on nykyään yhtä läheinen kuin kuka tahansa muu hyvän päivän tuttu. Miten voisin lopettaa ystävyytemme, josta on tullut minulle riesa, miltei täytettävä velvollisuus? Miten voisin tehdä sen ilman, että hän särkyy? Tähän asti olen vain tyytynyt näyttelemään olevani hänen asioistaan kiinnostunut, viihtyväni hänen seurassaan. Se on toiminut, sillä välimatkamme vuoksi tapaamme harvoin, ja sähköposteissa puolestaan on niin helppo... noh... valehdella. Sillä sitähän se on, en minä sitä kiellä. Uskon, että huijaukseni on mennyt läpi, vaikka enhän toki voi sitä varmasti tietää. Mutta hänen käytöksensä perusteella, tavalla millä hän pyrkii tiiviisti pysymään yhteyksissä, uskon että hän luulee ystävyydemme olevan syvä ja aito.
En pyydä ymmärrystä tilanteelleni, mutta en toisaalta toivoisi haukkujakaan. Olisi mukava kuulla, mitä ajatuksia se teissä herättää, ja etenkin, onko kellään vastaavasta tilanteesta kokemuksia?
Ystävyytemme on jatkunut tähän päivään saakka, mutta vuosi vuodelta tunnen etääntyväni ystävästäni. Jo muutaman vuoden ajan olen suoraan sanottuna karttanut hänen seuraansa, sillä mielestäni hän on vain niin äärimmäisen TYLSÄ. Kyllä, luitte oikein. Olen paha, hirveä, ikävä ja ilkeä ihminen - en nimittäin yksinkertaisesti jaksa ystävääni. Meidän mielenkiintomme kohteet ovat niin erilaiset, meitä hauskuuttavat asiat ovat lähes päinvastaiset, ja meidän elämämme tuntuvat kulkevan täysin eri suuntiin. Keskustelumme ovat yhtä tuskaa, sillä taistelen koko ajan haukotuksia vastaan - minua ei vain yksinkertaisesti kiinnosta hänen juttunsa. Mielestäni olemme siis, klassisesti, "ajautuneet erilleen".
En tiedä mitä tehdä. Kaikesta tästä huolimatta tämä ihminen on kuitenkin minulle jollain tavalla rakas. Hän on nimittäin ihana, lämpöisä ja herttainen ihminen, eikä hän todellakaan ansaitse tällaista "ystävää". Hän pitää minua yhtenä parhaimmista, läheisimmistä ystävistään - kun minulle hän taas on nykyään yhtä läheinen kuin kuka tahansa muu hyvän päivän tuttu. Miten voisin lopettaa ystävyytemme, josta on tullut minulle riesa, miltei täytettävä velvollisuus? Miten voisin tehdä sen ilman, että hän särkyy? Tähän asti olen vain tyytynyt näyttelemään olevani hänen asioistaan kiinnostunut, viihtyväni hänen seurassaan. Se on toiminut, sillä välimatkamme vuoksi tapaamme harvoin, ja sähköposteissa puolestaan on niin helppo... noh... valehdella. Sillä sitähän se on, en minä sitä kiellä. Uskon, että huijaukseni on mennyt läpi, vaikka enhän toki voi sitä varmasti tietää. Mutta hänen käytöksensä perusteella, tavalla millä hän pyrkii tiiviisti pysymään yhteyksissä, uskon että hän luulee ystävyydemme olevan syvä ja aito.
En pyydä ymmärrystä tilanteelleni, mutta en toisaalta toivoisi haukkujakaan. Olisi mukava kuulla, mitä ajatuksia se teissä herättää, ja etenkin, onko kellään vastaavasta tilanteesta kokemuksia?
Vastaukset 2
Vanhimmat
joskus vain vieraantuu joistakin ystävistä eikä sitä kannata väkisin pitää yllä. olen itse myös vähentänyt silloin yhteydenottoa ja useimmiten se auttaa.. paras varmaan kuitenkin olisi laittaa vaikka sähköpostia ja kertoa suoraan ajatukset. elämä vain muuttuu ja ihmiset muuttuu. :/
Et ole tainnut olla täysin oma itsesi hänen seurassaan? Itselläni on paha tapa olla vähän liiankin kiltti ja mielistellä ihmisiä ja tälläkin hetkellä omaan erään "ystävän" josta en ole niin kiinnostunut kun teeskentelen olevani. Sellainen teennäinen teeskentelyyn, mielistelyyn sekä velvollisuudentunteeseen perustuva ystävyys on loppujen lopuksi hyvin rasittavaa ja toki epäreilua tätä "ystäväänikin" kohtaan.
Sen sijaan, että jatkuvasti myötäilet hänen juttujaan, ala sen sijaan puhua välillä omistakin asioistasi (sellaisistakin, joista kaverisi ei ehkä ole niin kiinnostunut). Kun olet täysin oma itsesi, ehkäpä kaverisikin huomaa, ettei teillä tätä nykyä ole kauheasti yhteistä? Ymmärrän kyllä, ettet halua olla mikään ylin ystävä kaverillesi, josta olet vierottautunut, mutta haluatko varmasti pelkän tylsyyden takia katkaista välit ihan kokonaan? Vai onko ystäväsi tyyppiä "kaikki tai ei mitään" eli joko hän haluaa olla tiiviisti yhdessä tai sitten ei ollenkaan?