Olen 28 vuotias sinkku mies täältä useampi sata kilometriä kehäkolmosen ulkopuolelta ja nyt nykyinen kämppäni menee alta, niin ajattelin muuttaa Helsinkiin töiden ja naisten perässä, mutta eipä tuo olekaan niin helppoa kuin luulin. En nimittäin saa asuntoa koska olen a) mies, b) sinkku, c) eikä minulla ole vielä työpaikkaa Helsingistä. Koska olen sinkku niin en viitsi sitä isoa kaksiota tai kolmiota vuokrata, sillä silloin minun pitäisi ottaa alivuokralainen että saisin vuokran maksettua. Luottotiedot minulla on kunnossa ja töissä olen ollut jo useamman vuoden täällä nykyisellä paikkakunnalla joten rahaa löytyy sen verran että saan vuokratakuut ja vaikka ennakotkin maksettua.
Miten ihmeessä te Helsingissä asuvat työttömät sinkkumiehet olette sinne oikein päässeet? Syntyjään kaikki Helsinkiläisiä?
Soittelin viime viikolla varmaan yli 30 netistä löytyneeseen asuntoilmoitukseen ja olen käynyt tässä viikon aikana jo 8:ssa esittelyssä, mutta mikään ei ole tärpännyt ja aina ole jäänyt muiden hakijoiden jalkoihin koska he ovat sattuneet olemaan joko naisia tai sitten heillä on ollut vakituinen työpaikka. Minulla on kulunut jo melkein 500 euroa pelkästään noihin asuntoesittelyissä ravaamiseen, eli melkein kuukauden vuokra Helsingissä ja tämä alituinen häviäminen muille vuokra-asunnonhakijoille alkaa jo vituttamaan.
Mitä tässä oikein pitäisi tehdä? Maksaa törkeää ylihintaa ( 700e/kk pikku yksiöstä), ottaa jokin hyvin syrjässä oleva vuokrakämppä, vai alkaa valehtelemaan, että on jo töissä Helsingissä? Ei kai nuo vuokranantajat nyt voi sitä työpaikkaa tarkistaa muuten kuin soittamalla sinne?
En haluaisi muuttaa minnekään syrjään, vaan ihan ratikkalinjojen läheisyydelle, sillä minulla ei ole autoa.
Miten ihmeessä te Helsingissä asuvat työttömät sinkkumiehet olette sinne oikein päässeet? Syntyjään kaikki Helsinkiläisiä?
Soittelin viime viikolla varmaan yli 30 netistä löytyneeseen asuntoilmoitukseen ja olen käynyt tässä viikon aikana jo 8:ssa esittelyssä, mutta mikään ei ole tärpännyt ja aina ole jäänyt muiden hakijoiden jalkoihin koska he ovat sattuneet olemaan joko naisia tai sitten heillä on ollut vakituinen työpaikka. Minulla on kulunut jo melkein 500 euroa pelkästään noihin asuntoesittelyissä ravaamiseen, eli melkein kuukauden vuokra Helsingissä ja tämä alituinen häviäminen muille vuokra-asunnonhakijoille alkaa jo vituttamaan.
Mitä tässä oikein pitäisi tehdä? Maksaa törkeää ylihintaa ( 700e/kk pikku yksiöstä), ottaa jokin hyvin syrjässä oleva vuokrakämppä, vai alkaa valehtelemaan, että on jo töissä Helsingissä? Ei kai nuo vuokranantajat nyt voi sitä työpaikkaa tarkistaa muuten kuin soittamalla sinne?
En haluaisi muuttaa minnekään syrjään, vaan ihan ratikkalinjojen läheisyydelle, sillä minulla ei ole autoa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tuo että naiset saisivat helpommin asunnon, ei kyllä pidä paikkansa, kyllä siihen vaikuttavat se että jos olet työtön niin kykenetkö maksamaan asunnon vuokran. Kyllä minäkin kahdesta ehdokkaasta valitsisin sen joka on vakituisessa työpaikassa, kuin työttömän, sukupuolella ei ole merkitystä.
pätkääkään vuokranantajalle onko töissä vai ei. Ei sellaista saa kysyä, eikä se saa vaikuttaa asunnon saamiseen. Sama kuin naiselta kysyttäisiin työhaastattelussa aikooko tämä hankkiutua lähiaikoina raskaaksi.
Minulla on asunnot vuokrattaavana Helsingissä ja Turussa. Ja kummasti kyllä se niin aina menee jos välittäjälle vuokralaisen hakemisen antaa( niinkuin olen antanut) niin nuorta sinkkunaista ehdottavat ja minä sen sitten hyväksyn. Pari kertaa olen kylläkin hyväksynyt vaan vaikka vähän pahalta onkin näyttänyt. Molemmilla kerroilla oma arviointini on myös osaittautunut näistä kahdesta tapauksesta oikeaksi, ja ylimääräistä vaivaa ja laskua on tullut.
Minulle on aivan yhdentekevä asia kuka vukralainen on ja miten hän vuokranmaksunsa järjestää, kunhan hoitaa asiansa eikä tahallaan hajottele paikkoja, vaan käyttää asuntoa asiallisessti. Minä olen antanut vuokralaisen ottaa ihan omin päin alivukralaisiakin joilta he puolestaan ovat vuokraa ottaneet. Tällainen on hyvä järjestelmä siksikin kun silloin päävuokralainen asuu edullisesti ja hän pitää kämppää vähän kuin omaansa.
Se on minulla että haluan pitkäaikaisia vuokralaisia, mitä tällaiset nuoret pimut harvemmin kuitenkaan ovat. Välittäjäfirmat taas haluavat lyhytkestoisia vuokrasuhteita, jotta saisivat enemmän välityspalkkioita ja bisnestä itselleen.
Jos ette sitä tiedä niin välityspalkkio on nykyään kuukauden vuokra ALV ja sen siis maksaa vuokranantaja. Lisäksi toinen mokoma pakkaa aina kuluja tulemaan vuokralaisen vaihtuessa, vaikka ei mitään hirveätä vandalismia asunnossa olisikaan harrastettu. Niin ja omistajat maksavat hoito/korjausvastiikkeita ja ovat sijoittaneet asuntoon paljon rahaa. Asuntoon joka ennen pitkää vaatii toisi-isoja remontteja jollei sitten mene peräti purkuun joka sekään eiole ilmaista.
Kukaan muu ei asunnosta vastuuta kanna kuin omistaja . Muut vaan tekevät palveluksiaan ja pyrkivät kehittämään niistä itselleen mahdollisimman paljon fyrkkaa.
Äläpäs höpötä. Minä saan kysyä vuokralaiselta mitä haluan, mikään laki ei sitä kiellä. Jos ehdokas jättää vastaamatta johonkin sopimattomaksi katsomaansa kysymykseen minä voin tehdä siitä omat johtopäätökseni. Yksityinen vuokranantaja saa valita vuokralaisen ihan mielensä mukaan, suosia jotain sukupuolta tai etnistä ryhmää tai olla suosimatta eikä siinä ole kellään nokan koputtamista.
Kyllä vuokranantajalla on oikeus pyytää todistusta siitä että hakija on töissä, tai allekirjoittaa sopimuksen jossa todistaa asian ja tämä on ihan laillistakin vielä. Ystävälläni oli työtön mies vuokralaisena asunnossaan ja jätti vuokran maksamatta, asia meni oikeuteen koska vuokralaista ei saatu millään ulos kämpästä ja kaiken kukkuraksi hajotti kämpän vielä tyystin.
Siksi siis tämä ystäväni vaatii tiedon siitä, että hakijalla on vakituinen työpaikka sekä sopimus josta vuokralaisen saa ulos, ellei maksa vuokraansa ajoissa.
Niin, no. Minulla on kyllä jonkin verran rahaa säästössä että ei tuo vuokranmaksu mikään ongelma tule olemaan, kunhan tuo vuokra nyt on vain kohtuullinen (alle 600/kk), enkä ole mikään riehuja tyyppiä, mutta vähän vaikeaahan se on todistaa tuolla asuntoesittelyssä. Työpaikkaa en ole vielä onnistunut saamaan, sillä työskentelen vähän erikoisemmalla alalla jolle työllistyminen kestää jonkin aikaa. Olen ollut vajaat 2 vuotta alan hommissa nykyisellä paikkakunnallani, mutta nyt kun työt päättyivät tuossa keväällä, niin olen ajatellut muuttaa Helsinkiin, sillä siellä näyttää tulevan tuon alan uusia työilmoituksia lähes joka viikko, joten uskon kyllä saavani sen työpaikan varmasti muutamassa kuukaudessa. Mutta miten ihmeessä tämän voisi selittää vuokranantajalle, että hän valitsisi minut sen Mäkkärin/Alepan kassalla osa-aikaisena työskentelevän parikymppisen naisen sijaan?
Pidemmän asumisajan vakuuttelu ja jopa muutaman kuukauden vuokraennakon tarjoaminen on tuntunut olevan täysin turhaa, ainakin noiden vuokranvälitysfirmojen esittelyissä olevien asuntojen suhteen. Vuokranvälitysfirman etsivät ilmeisesti sellaisia vuokralaisia jotka ovat töissä sillä hetkellä ja jotka tulevat asumaan asunnossa suunnilleen sen vuoden verran jotta he saavat asunnon nopeasti uudelleen välitettäväksi.
Jos olet asunut mallikkaasti nykyisessä vuokrakämpässäsi, niin pyydä vuokraisännältä suositus siitä. Tollasen suosituksen arvoa ei moni tunnu ymmärtävän.
On minulla vuokraisännän (vanha mummeli) itsensä käsinkirjoittama todistus siitä että olen ollut hänen vuokralaisensa hieman reilun 8 vuoden ajan, mutta eipä tuosta ole näyttänyt ollut mitään hyötyä.
Yleensä kun olen käynyt esittelyssä olen jutellut niitä näitä esittelijän kanssa ja kertonut että olen kiinnostunut kyseistä asunnosta, sitten olen täyttänyt sen hakukaavakkeen (jos sellainen on ollut tarjolla) ja antanut pari lappua liitteeksi/todistukseksi siitä, että minulla on luottotiedot kunnossa ja että olen ollut asiallinen vuokralainen. Palkkakuittia en ole viitsinyt näyttää, kun en enää kyseisessä firmassa työsuhteessa ole. Mitä ihmettä minun pitäisi tuohon vielä lisätä? Tiliotteeni?
En enää viitsisi alkaa vanhempiani tällä asialla vaivaaman, mutta ehkä tässä pitää alkaa pyytämään äitiäni vuokratakaajaksi, vaikka minusta se tuntuu jo vähän säälittävältä kun tuota ikää on jo melkein kolmekymmentä ja itse olen omat asiani hoitanut aina siitä saakka kun armeijasta joskus muinoin pääsin.
Ilmeisesti noita kaksioita ja kolmioita saisi helpommin vuokralle kuin näitä yksiöitä, mutta kun ei tuota naista ole, enkä kimppakämppään enää tässä iässä ala muuttamaan, niin melko surkealtahan tämä asuntotilanne näyttää. Pitää varmaan ottaa jostain forenomilta tai joltain vastaavalta firmalta kalustettu kämppä kuukaudeksi tai pariksi ja alkaa ravaamaan joka päivä noissa näytössä, mutta kalliiksihan tämä tulee, kun pitäisi nämä nykyiset kalusteetkin jonnekin varastoida tuoksi ajaksi. Ja syksyllä se Helsingin asuntotilanne yksiöiden suhteen on varmaan vielä huonompi kun koulut alkavat.
Kurja tilanne, mutta minkäs teet. Tosiasia on se, että Helsingissä asuu jo nyt ihan liikaa ihmisiä verrattuna siihen kuinka paljon on asuntoja tarjolla.
Pienehköistä yksiöistä on todella, todella suuri kysyntä. Hyviä vuokralaisia olisi tarjolla jokaiseen hyväkuntoiseen, halpaan yksiöön varmasti satoja. Ei siis ole mikään ihme, että kaikista niistä ehdokkaista poimitaan ne joilla on säännölliset tulot ja muutenkin asiat kunnossa.
Karu totuus on se, että mainitsemassasi hintaluokassa ei ole paljonkaan tarjolla muille kuin opiskelijoille, eikä edes kaikille heistä. Voit kyllä samantien unohtaa ne haaveet kohtalaisen kokoisesta kämpästä kantakaupungissa, jos yrität alle 600€ sellaista saada. Tietysti joillakin käy hyvä tuuri ja sellaisen löytävät, mutta harvoilla niin käy.
Käytännössä joudut tinkimään joko asunnon koosta ja kunnosta tai sitten sijainnista. Jos haluat kämpän olevan ehdottomasti ihan keskustassa, niin sieltä et tuolla rahalla saa kuin pienen luukun, etkä tosiaankaan mitään uutta kämppää.
Jos taas olet valmis muuttamaan kauemmaksi, niin siellä hintataso on vähän alhaisempi. Se huono puoli tietysti on, että siellä lähiöissä ei ole niin mukava asua, kun asuinseutu on vähän epämääräistä/rumaa ja työmatka kestää kauan. Sanoisin silti, että ennemmin pienempi kämppä kantakaupungista kuin vähän isompi jostain Kontulasta tms.
Nyt kesää vasten tosiaan voisi olla vähän enemmän yksiöitä vapaana, kun opiskelijoista iso osa lähtee kesäksi muualle.
Sinuna miettisin vielä, että onko ihan pakko päästä tänne pk-seudulle, tai että onko siinä mitään järkeä. Kaikki maksaa täällä enemmän ja vaikka se palkkakin on vähän parempi, niin luultavasti siitä ei enempää käteen jää. Naiset ovat täällä melkoisen vaativia ja liikkuu paljolti omissa porukoissaan, joten yksin muuttavan sinkkumiehen voi olla kyllä vaikea löytää sitä naisseuraa, jos ei sitten ole poikkeuksellisen komea tms. Sinulla tuskin on niin paljon omaisuuttakaan, että pääsisit "piireihin" tai naiset sen takia sinusta kiinnostuisivat? Olit sitten korkeasti koulutettu tai et, täällä se ei paljon merkkaa. Olet vain yksi tyyppi tuhansien joukossa.
Onhan täällä tietysti se hyvä puoli, että menopaikkoja ja tekemistä riittää, mutta jos sinulla ei ole täällä valmiiksi tuttuja, niin yksinpä sitten joudut siellä paikoissa käymään.
Jostain Tampereelta tms saisit kämpän paljon helpommalla ja halvemmalla, eikä täältä pk-seudulta sitä naistakaan helpommalla löydä.
Joo, olen itsekin huomannut sen ettei tuolla 600 eurolla vielä sitä asuntoa tahdo saada ratikkakiskojen läheisyydestä, tosin Kalliosta ja Munkkiniemestä tuollaisia on löytynyt, mutta osa on ollut erittäin huonokuntoisia/huonolla paikalla ja niissä hyvissä missä olen käynyt esittelyssä on aina ollut sitä väkeä melko paljon paikalla. En ole etsinyt sitä kämppää nyt ihan keskustasta, sillä tiedän sen olevan mahdotonta tuolla hinnalla, mutta haluamiltani alueilta (Meilahti, Taka-Töölö, Munkkiniemi, Hakaniemi/Kallio) näkyy kyllä noita sopivia asuntoilmoituksia löytyvän ihan päivittäin, harmi vain etten ole onnistunut yhtään niistä saamaan.
Ehkä olen vain huono vuokra-asunnonhakija, sillä en ole moista hommaa paljoa elämäni aikana tehnyt. Nykyisen (ja tähän mennessä ainoan) vuokra-asunnon sain kun soitin lehti-ilmoituksen perusteella ja kävin vanhan mummelin pitämässä näytössä jossa olin ainoa hakija ja vuokrasopimus kirjoitettiin heti paikanpäällä.
Mutta laskeskelin tässä että kyllä kai minulla on varaa nostaa tuo vuokramaksimia tuohon 650 euron tuntumaan, ilman että tarvitsee alkaa tinkimään mistään isommasta, mutta se tuo 650€ kuukaudessa tuntuu melko kauhealta summalta, sillä nykyinen vuokrani on ollut tästä 37 neliön yksiöstä vain 300€. Mutta pakko lähteä kun meni työpaikka alta ja nyt menee kämppäkin. Rahaa minulla on sen verran säästössä, että pystyn tuon suuruista vuokraa vuoden ajan maksamaan, pääsinpä sitten töihin tai en.
Ja miksi sitten juuri Helsinki? No syitä on kyllä monia, nuo naiset nyt vain yksi niistä ja varmaan yhtä nirppanokkia ja vaikeita tapauksia ne tämänkin seudun naiset ovat, mutta Helsingissä heitä on enemmän tarjolla, joten varmaan se oma kultakin sieltä helpommin löytyy. Työtilanne on siellä myös huomattavasti parempi kuin täällä ja oman alani työpaikoista tulee ilmoituksia melkein joka viikko työkkärin sivuille (olen jo parissa työhaastattelussakin käynyt, mutta ei ole vielä tärpännyt), kun taas jossain Tampereella tai Turussa sopivia ilmoituksia näyttää tulevat vain kuukausittain. Helsinki on haluamani paikka myös senkin takia, että olen aina halunnut asia siellä jossain vaiheessa elämääni ennen kuin asetus aloilleni ja perustan perheen. Tämän lisäksi se on myös kotipaikkakuntani lisäksi ainoa kaupunki jossa minulla asuu hyviä tuttuja/kavereita. Ehkä minä nyt olen sosiaalisesti rajoittunut tai jotain, mutta en kyllä viitsi enää tässä iässä lähteä vuosiksi asumaan täysin oudolle seudulle josta en tunne yhtikäs ketään. Jos minulla tuota uskallusta riittäisi niin lähtisin varmaan ennemminkin ulkomaille töihin kuin Tampereelle tai Turkuun, mutta eiköhän tuo Helsinki minulle nyt kuitenkin riitä...
Sun pitää laskea kriteerejäsi.
Ottaa mikä vaan kämppä vähän kauempaa jostain Vantaan
perukoilta josta pääsee kuitenkin bussilla tai junalla keskustaan.
Sitten hommaat sen duunin.
Sen jälkeen voit sitten alkaa etsiä parempaa asuntoa jos koet sen vielä
tarpeelliseksi.
Tämähän kuulostaa aivan samalta kuin...