Ilmeisesti olen liian vaativa nainen.
Haluan miehen, jota rakastan ja joka rakastaa minua. En suinkaan miestä, johon tyydyn tai joka tyytyy minuun kun ei parempaakaan saanut.
Lienee ihan kammottava vaatimus, vai mitä ?
Haluan miehen, jota rakastan ja joka rakastaa minua. En suinkaan miestä, johon tyydyn tai joka tyytyy minuun kun ei parempaakaan saanut.
Lienee ihan kammottava vaatimus, vai mitä ?
Vastaukset 7
Vanhimmat
oletko käytetty vai käyttämätön? Ja oletko kaunis? Miten kukaan mies voisi aidosti rakastua käytettyyn tavishuoraan?
"oletko käytetty vai käyttämätön?"
Hyväksyttävä vaatimus, mikäli mies itsekin on neitsyt
"Ja oletko kaunis? Miten kukaan mies voisi aidosti rakastua käytettyyn tavishuoraan?"
Hyväksyttävää, jos mies on itse komea. Ei tavismiehellä ole oikeutta vaatia kaunista naista
Kiinnostaiskos leidiä tällainen sporttinen, komea ja nuorekas 59 vuotias mies, joka myös vaatii liikoja? (Siis jos olet alle 30v.)
Ehkä olet vielä liian nuori tai sitten henkisesti nuori, sillä et tunnu ymmärtävän, että rakkaus on jotain, jonka eteen tehdään työtä joka ikinen päivä. Puhut rakkaudesta, mutta tunnut tarkoittavan tulista, intohimoista ihastumista. Saahan sitä toki haluta, mutta sen on niin tiede kuin kokemuskin osoittanut, että intohimo hiipuu viimeistään kahden vuoden jälkeen. Sen jälkeen on pistettävä uutta matoa koukkuun, jos haluaa sen kokea uudestaan.
Jos taas tyytyisit mukavaan mieheen, joka tyytyy sinuun, te voisitte sitoutua siihen, että alatte rakentaa yhteistä rakkautta. Se vaatii paljon, mutta myös antaa paljon -- niille, jotka vaivan haluavat nähdä. Useimmat vaan eivät tunnu haluavan tehdä työtä onnensa eteen, vaan liikkeellä ollaan kaikki-heti-mulle-nyt -asenteella.
Miksi juuri sinun pitäisi saada rakkaus eteesi kultalautasella, kun me muut teemme työtä sen eteen? Kyllä se on liikaa vaadittu. Olet ihminen, kuten me muutkin. Maailma on tulvillaan miehiä, joista kuka tahansa voi olla elämäsi suuri rakkaus, jos olet valmis hyväksymään hänet rinnallesi sellaisena kuin hän on, virheineen kaikkineen, ja sitoutumaan yhteisen onnen rakentamiseen.
Mutta tämä taitaa olla liikaa vaadittu, vai?
Olen eri mieltä tai sitten ymmärrän aloittajan viestin eri tavalla. Minun ymmärtääkseni hän haluaa ensin rakastua (ihastua) ja vasta sitten aloittaa suhteen, mikä on mielestäni ainoa oikea syy ylipäänsä ryhtyä suhteeseen. Se ihastuminen/rakastuminen laantuu, kuten sanoit, jonkin ajan kuluttua, mutta _silloin_ pitää ryhtyä yhdessä työsketelemään suhteen eteen.
Miksi ihmeessä ryhtyä rakentamaan suhdetta jonkun sellaisen kanssa, johon ei ole edes ihastunut/rakastunut? En näe siihen yhtäkään järkevää syytä.
"Jos taas tyytyisit mukavaan mieheen, joka tyytyy sinuun, te voisitte sitoutua siihen, että alatte rakentaa yhteistä rakkautta. Se vaatii paljon, mutta myös antaa paljon -- niille, jotka vaivan haluavat nähdä. Useimmat vaan eivät tunnu haluavan tehdä työtä onnensa eteen, vaan liikkeellä ollaan kaikki-heti-mulle-nyt -asenteella.
Miksi juuri sinun pitäisi saada rakkaus eteesi kultalautasella, kun me muut teemme työtä sen eteen? Kyllä se on liikaa vaadittu. Olet ihminen, kuten me muutkin. Maailma on tulvillaan miehiä, joista kuka tahansa voi olla elämäsi suuri rakkaus, jos olet valmis hyväksymään hänet rinnallesi sellaisena kuin hän on, virheineen kaikkineen, ja sitoutumaan yhteisen onnen rakentamiseen."
Rakkaus vaatii työtä, sen olen valmis uskomaan. (Tai sitten ei. Toisen ihmisen rakkautta kun ei voi millään tekemisellään ja uhrautumisellaan itselleen saada tai vaatia.) Mutta siihen en usko, että rakkaus voi alkaa tyhjästä. Rakkaus alkaa rakastumisesta. Ei siitä, että yritetään vääntää tyhjästä jotain vailla mitään tunteita.
se liikaa ole vaadittu, ellei sinun tunteesi ole sellaiset, että voit rakastua vain hyvin harvaan mieheen. Tai itse ole sellainen, että sinuun joutuu tyytymään.