Kirjottelin tonne ystävyyspalstallekin, mutta ehkä tää olis kuitenkin oikeampi palsta tälle...
Riitaannuin siskon kanssa.
Kysyin häntä tänään lapsensa kanssa uimaan, ja heillä oli menoa. Kyselin sit josko mentäis joku muu päivä vaikka lauantaina iltapäivästä (lauantai päivällä olen sopinut näkeväni yhtä kaveriani) tai sunnuntaina, jolloin en ole sopinut mitään viel kenenkään kanssa... Kuten en myöskään ensi viikolle ja ehdotin että ensi viikollakin siis sopisi.
Tämä ei kuitenkaan onnistunut. Siskoni alkoi valittamaan kuinka kaikki pitää aina tehdä ja mennä vain mun aikataulujen mukaan... Ja kun mulle ei koskaan sovi silloin kun hän pyytää (alle vuorokauden varoitusajalla pyytää lähes aina) näkemistä tai jotakin. Ja musta tuntuu et hän ei just tän takia (kun en itse pysty extempore näkemään läheskään aina, tai sitten en vain jaksa (olen raskaanakin, loppuvaiheessa mutta väsymystä ollut läpi raskauden muutenkin) hän ei myöskään itse koskaan voi nähdä silloin jos mä pyydän extempore jonain päivänä että nyt vois nähdä ja tehdä jotain.. Tuntuu kuitenkin että hän loukkaantuu siitä että mä kieltäydyn näkemästä extempore, jos satun vaikka olemaan juuri jonkun ystäväni kanssa koska olen sopinut hänen kanssaan jo päiviä aikaisemmin että näemme tiettynä päivänä, tai että olen myöhemmin samana päivänä näkemässä jotain enkä sen takia sit ehdi enää siskoa nähdä just siihen aikaan kun hän pyytäis. Hän ei koskaan ehdota näkemisiä tuleville päiville, tai en ainakaan nyt muista että olisi ehdotellut, vaan soittaa aina extempore ja että pitäis jo samana päivänä sitten nähdä. Välillä en vain jaksa nähdä/lähteä jonnekin jos extempore kysyy samalle päivälle näkemistä. Eikä mun ole mun mielestä mikään pakko jaksaa? Hän kuitenkin tuntuu loukkaantuvan usein tästäkin. Ja kun tosiaan hänen kanssaan ei voi sopia näkemistä tuleville päiville, sellaisille jolloin kummallakin olis aikaa. Siitä ei vaan tule mitään.. Aina kun ehdotan näkemistä tuleville päiville ja kysyn koska hänelle sopisi, saan vain kuulla valitusta kuinka aina pitää nähdä ja tehdä mun aikataulujen mukaan.
Itse sovin ystävieni ja kavereideni kanssa aina näkemiset etukäteen, vähintään vuorokautta aiemmin, joskus jopa viikkoa aiemmin... tämä on kavereidenikin mielestä hyvä, ja näin he tekevät muidenkin kavereidensa kanssa... Ja munkin mielestä toi etukäteen sopiminen on hyvä, koska silloin tietää vähän omaa aikatauluaan eikä kaveritkaan oleta sit automaattisesti että olisin välttämättä valmis näkemään jos he extempore kysyvät jotain (harvemmin kysyvät), ja kun heillä on muitakin kavereita joita näkevät, kuin minä, niin voivat paremmin suunnitella aikatauluja muidenkin kavereidensa kanssa kun on sovittu et näkee tiettyä kaveria tiettynä päivänä, ja tietää sen jo etukäteen...
siskoni kanssa tämä ei vain jostain syystä onnistu... Aina pitäis nähdä silloin kun hän soittaa ja haluaa nähdä, samana päivänä.
Hänellä on lapsi joka tietysti rajoittaa jonkin verran ja sen ymmärrän, kun ei lasta voi joka paikkaan ottaa ja tiettyihin paikkoihin (kuten leffaan tms) jos haluaa mennä niin täytyy saada hoitopaikka järjestettyä. Mutta nytkin pyysin että voitais mennä kaikki kolme (hänen lapsi siis mukaan) uimahalliin, ja et olis tosiaan voinut sopia muullekin päivälle sen menon, kun hänelle ei tänään sovi, mutta kun ei voi sopia. Koska se on mun aikataulujen mukaan menemistä?
Ehdotin myös että katsoisimme elokuvan, sanoin joskus aikaisemmin että voin tulla katsomaan sen hänenkin luo ja ottaa sen leffan kotoa sinne mukaan, sitten kun hän saa lapsen hoitoon (lapsi kyllästyy kun me katsellaan elokuvaa). Mutta nyt kun ehdotin et jos hän tuliskin joskus katsomaan sen tänne, kun lapsen hoitopaikkakin onnistuis tosta läheltä vanhemmiltani jos onnistuis, niin siitäkin tuli sanomista. Että kun olen aiemmin sanonut voivani mennä katsomaan sen hänen luo. Olen kaikki elokuvat melkein käynyt katsomassa hänen luonaan aina. Täällä ei voi katsella. Harvemmin hän täällä muutenkaan edes käy, enemmän olen itse käynyt hänen luona.
Olen joskus ehdottanut niinäkin päivinä kun hän on näkemistä soittanut, ja oon sanonut että en nyt jaksa lähteä minnekä, että voisi tulla kylään niin siinä sit näkis. Mut ei sekään onnistu yleensä. Eihän tänne voi tulla.
Et onko teidänkin mielestä näin että se on mun aikataulujen mukaan menemistä, jos olen jossain jonkun kaverin kanssa, silloin kun hän haluaisi nähdä tai jos en jaksa nähdä silloin? Ja tuo että jos ehdotan muita päiviä jolloin vois nähdä, ja kysyn myös mitkä päivät hänellekin sopisi (saamatta yleensä edes vastausta, koska saan vain valituksen että taas pitäs mennä mun aikataulujen mukaan, sen vastauksen sijaan)? Että löytyis kummallekin (eikä vain minulle) sopiva päivä?
Haluaisin kuulla nyt muitten, ulkopuolisten mielipiteitä...
Riitaannuin siskon kanssa.
Kysyin häntä tänään lapsensa kanssa uimaan, ja heillä oli menoa. Kyselin sit josko mentäis joku muu päivä vaikka lauantaina iltapäivästä (lauantai päivällä olen sopinut näkeväni yhtä kaveriani) tai sunnuntaina, jolloin en ole sopinut mitään viel kenenkään kanssa... Kuten en myöskään ensi viikolle ja ehdotin että ensi viikollakin siis sopisi.
Tämä ei kuitenkaan onnistunut. Siskoni alkoi valittamaan kuinka kaikki pitää aina tehdä ja mennä vain mun aikataulujen mukaan... Ja kun mulle ei koskaan sovi silloin kun hän pyytää (alle vuorokauden varoitusajalla pyytää lähes aina) näkemistä tai jotakin. Ja musta tuntuu et hän ei just tän takia (kun en itse pysty extempore näkemään läheskään aina, tai sitten en vain jaksa (olen raskaanakin, loppuvaiheessa mutta väsymystä ollut läpi raskauden muutenkin) hän ei myöskään itse koskaan voi nähdä silloin jos mä pyydän extempore jonain päivänä että nyt vois nähdä ja tehdä jotain.. Tuntuu kuitenkin että hän loukkaantuu siitä että mä kieltäydyn näkemästä extempore, jos satun vaikka olemaan juuri jonkun ystäväni kanssa koska olen sopinut hänen kanssaan jo päiviä aikaisemmin että näemme tiettynä päivänä, tai että olen myöhemmin samana päivänä näkemässä jotain enkä sen takia sit ehdi enää siskoa nähdä just siihen aikaan kun hän pyytäis. Hän ei koskaan ehdota näkemisiä tuleville päiville, tai en ainakaan nyt muista että olisi ehdotellut, vaan soittaa aina extempore ja että pitäis jo samana päivänä sitten nähdä. Välillä en vain jaksa nähdä/lähteä jonnekin jos extempore kysyy samalle päivälle näkemistä. Eikä mun ole mun mielestä mikään pakko jaksaa? Hän kuitenkin tuntuu loukkaantuvan usein tästäkin. Ja kun tosiaan hänen kanssaan ei voi sopia näkemistä tuleville päiville, sellaisille jolloin kummallakin olis aikaa. Siitä ei vaan tule mitään.. Aina kun ehdotan näkemistä tuleville päiville ja kysyn koska hänelle sopisi, saan vain kuulla valitusta kuinka aina pitää nähdä ja tehdä mun aikataulujen mukaan.
Itse sovin ystävieni ja kavereideni kanssa aina näkemiset etukäteen, vähintään vuorokautta aiemmin, joskus jopa viikkoa aiemmin... tämä on kavereidenikin mielestä hyvä, ja näin he tekevät muidenkin kavereidensa kanssa... Ja munkin mielestä toi etukäteen sopiminen on hyvä, koska silloin tietää vähän omaa aikatauluaan eikä kaveritkaan oleta sit automaattisesti että olisin välttämättä valmis näkemään jos he extempore kysyvät jotain (harvemmin kysyvät), ja kun heillä on muitakin kavereita joita näkevät, kuin minä, niin voivat paremmin suunnitella aikatauluja muidenkin kavereidensa kanssa kun on sovittu et näkee tiettyä kaveria tiettynä päivänä, ja tietää sen jo etukäteen...
siskoni kanssa tämä ei vain jostain syystä onnistu... Aina pitäis nähdä silloin kun hän soittaa ja haluaa nähdä, samana päivänä.
Hänellä on lapsi joka tietysti rajoittaa jonkin verran ja sen ymmärrän, kun ei lasta voi joka paikkaan ottaa ja tiettyihin paikkoihin (kuten leffaan tms) jos haluaa mennä niin täytyy saada hoitopaikka järjestettyä. Mutta nytkin pyysin että voitais mennä kaikki kolme (hänen lapsi siis mukaan) uimahalliin, ja et olis tosiaan voinut sopia muullekin päivälle sen menon, kun hänelle ei tänään sovi, mutta kun ei voi sopia. Koska se on mun aikataulujen mukaan menemistä?
Ehdotin myös että katsoisimme elokuvan, sanoin joskus aikaisemmin että voin tulla katsomaan sen hänenkin luo ja ottaa sen leffan kotoa sinne mukaan, sitten kun hän saa lapsen hoitoon (lapsi kyllästyy kun me katsellaan elokuvaa). Mutta nyt kun ehdotin et jos hän tuliskin joskus katsomaan sen tänne, kun lapsen hoitopaikkakin onnistuis tosta läheltä vanhemmiltani jos onnistuis, niin siitäkin tuli sanomista. Että kun olen aiemmin sanonut voivani mennä katsomaan sen hänen luo. Olen kaikki elokuvat melkein käynyt katsomassa hänen luonaan aina. Täällä ei voi katsella. Harvemmin hän täällä muutenkaan edes käy, enemmän olen itse käynyt hänen luona.
Olen joskus ehdottanut niinäkin päivinä kun hän on näkemistä soittanut, ja oon sanonut että en nyt jaksa lähteä minnekä, että voisi tulla kylään niin siinä sit näkis. Mut ei sekään onnistu yleensä. Eihän tänne voi tulla.
Et onko teidänkin mielestä näin että se on mun aikataulujen mukaan menemistä, jos olen jossain jonkun kaverin kanssa, silloin kun hän haluaisi nähdä tai jos en jaksa nähdä silloin? Ja tuo että jos ehdotan muita päiviä jolloin vois nähdä, ja kysyn myös mitkä päivät hänellekin sopisi (saamatta yleensä edes vastausta, koska saan vain valituksen että taas pitäs mennä mun aikataulujen mukaan, sen vastauksen sijaan)? Että löytyis kummallekin (eikä vain minulle) sopiva päivä?
Haluaisin kuulla nyt muitten, ulkopuolisten mielipiteitä...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mieheni ainakin oli sitä mieltä että ei olis mun syy ja että mun ei ole pakko jaksaa silloin kun en oikeasti jaksa, jos ei mitään ole edes sovittu yhtään etukäteen, mutta silti syytän itseäni.. Että onko todellakin noin että mun aikataulujen mukaan pitää mennä, kun vaan suunnittelen ystävien kanssa (ja suunnittelisin siskonkin kanssa, jos vain onnistuisi) näkemiset etukäteen ja sen takia siskon kanssa näkeminen silloin kun hän haluaa, samana päivänä, ei onnistu useinkaan?
Itsellä paha mieli tästä, koska meni ilmeisesti siskon kanssa välit tämän takia. Hän ei ainakaan halua yhteydenottojani, enkä ole yhteyttä enää yrittänyt ottaakaan... Viimeisin viesti on häneltä, enkä siihen edes vastannut enää (omasta pyynnöstään).
Vahingossa törmäsin tähän tuttuotsikkoiseen viestiin ja tunnistin kuka kirjoittaa. Ei millään pahalla mutta "pikkuisenko" olet muutellut tarinaa omaksi eduksesi... ja tuo viimesin viesti. Laitoit siskoosi IHAN ITSE välit poikki ja uhosit tiedät kyllä millä asialla ja sanoit moikka ja laitoit äkkiä luurin kiinni. Kannattaako tänne(kään) kirjoitella kysellen muiden mielipiteitä kun kirjoitat asiat täysin omaksi eduksesi ja muuntelet totuutta! Ja tuolloin kun tämä riita tapahtui, ja laitoit puhelimen kiinni, lähettelit kymmenien viestien pituiset tekstarit perään(koska sinulla ne ei maksa mitään) ja vastasin ehkä kahdella viestillä etkä suostunut vastaamaan puhelimeen. Nyt välit piti olla ok, mutta se miksi vastaan tätä kautta jos edes luet niin en saa kauhean hyvää kuvaa sun toiminnastasi! Tuollalaillako sinä kaikille kavereillesikin muuntelet totuutta? "väärää todistusta lähimmäisestä" Ota vastedes vastuu omista teoistasi muuntelematta totuutta!
Ja muut jos lukee niin "avatkaa silmät" näille palstoille. Monet ihmiset kerjää täällä sääliä tai tukea etteivät he olisi niitä väärintekijöitä vaan aina "ne muut" osapuolet. Vain todella harvoissa tapauksissa luultavasti on edes niin että vain toisessa syy. Mukavaa kesää ja menkää ulos viettään aikaa!
Pyydän siskolta anteeksi vielä tätäkin kautta. Koska olen suuttuneessa mielentilassa kirjottanut ton alkuperäisen viestin ja en ole ajatellut kaikkea loppuun, mitä oon siinä kirjoittanut... Suutuspäissään ei pitäis kirjotella minnekä mitään, niinkun nyt tein.
Mut kyllä asia on noin niinku sisko sen tossa laittoi että mä sanoin sen et ei varmaan kannata jatkossa mitään sit sopiakaan... ja laitoin suutuksissa puhelun poikki.
Tiedän et itsessäkin on vikoja.. ei täällä kukaan ole täydellinen enkä itseänikään sellaiseksi sano enkä itseäni sellaisena itsekään pidä. Oon liian äkkipikainen päätöksissä suuttuessani ja sanon asioita mitä en kuitenkaan tarkoita.
Tota tekstiä kukaan tuskin on jaksanut edes lukea, ainaka loppuun koska siitä tuli aika pitkä ja nyt lukiessani aika sekavakin kun oon siinä suuttumus mielentilassa ton kirjoittanut.
Tuo riita on kuitenkin sovittu ja itse olen ymmärtänyt joitain asioita väärin, se kävi sopimisvaiheessa ilmi.
Mutta pyydän nyt anteeks vielä tätäkin näin "julkisesti" täällä kun olen kirjoittanut tuohon alkuperäiseen viestiin asioita vähän puolihuolimattomasti, että en oo laittanut totuutta tossa välirikko asiassa. Ja itse viestin aihekin, tai teksti on mun omaa väärin ymmärrystä. Olen kuitenkin selvittänyt tän siskoni kanssa ja en todellakaan halunnut välejä poikki oikeasti.
Sisaruksille tulee riitoja.. Itse otan ne välillä liiankin paljon itseeni. Niinkuin otan nekin jos muiden kanssa tulee riitoja. Mutta myönnän kyllä että itsessänikin on vikaa ja riitaan tarvitaan aina (tai ainakin yleensä) kaksi, et ei vika yleensä ole vain ja ainoastaan toisessa...
Ja vika on tuokin että suutuksissa saatan kirjoittaa asioita enkä välttämättä ajattele loppuun asti miten se on oikeasti mennyt.
Rakastan kuitenkin siskoani ja olen onnellinen että riita saatiin sovittua, tai väärinymmärrykset (mitä koko riita lähinnä oli).
Että anteeksi rakas siskoni, tätäkin kautta.
rakastaa sanaa EXTEMPORE, vihaan tota saman toistoo