Ongelmamme näkyikin jo otsikossa. Olemme kolmekymppinen pariskunta, yhdessä 2,5 vuotta. Meillä ei ole pätkääkään intohimoa, ei siis pätkääkään. Aluksi sitä oli liiankin kanssa mutta nykyään harrastamme seksiä ehkä kerran kuussa.
Nyt ei puhuminen auta, koska olemme puhuneet tästä asiasta sadat kerrat, eikä kumpikaan ymmärrä mistä se johtuu. Läheisyyttä kyllä on, mutta ei millään tavalla eroottisesti latautunutta. Olen siis nainen. Olen yrittänyt selittää miljoona kertaa miten minua kannattaisi lähestyä (siis aivan konkreettisesti näyttänytkin) mutta ei mene perille. Ei mieheni tästä valitakaan, koska on kovin kiireinen emmekä oikeasti viikolla ehtisi mitään tehdäkään. Mutta sitten kun tulee se viikonloppu, niin mulle iskee paineet, että "nyt pitäisi jotenkin koittaa haluta" ja arvaattehan mitä siinä käy... Kaikenlisäksi hän olisi "iltatyyppiä" ja minä en ollenkaan, koska silloin on mielessä vaan ja ainoastaan nukkuminen ja lähinnä raivostuttaa, jos toinen jotain koittaa. Tästäkin on puhuttu muttei löydy ratkaisua.
Tiedän itse olevani hyvin vähäseksuaalinen ihminen (tarkoitan sitä, että jos odotetaan minun libidoni uudelleen heräämistä, niin saadaan odottaa just se kuukausi) mutta kai nyt JOITAIN keinoja siihen voisi löytyä ilman fyysisen halun heräämisen odotteluakin? Mies väittää, ettei häntä haittaa (on kuulemma niin väsynyt ja stressaantunut ettei jaksaisikaan) eikä minuakaan haittaa kuin henkisesti!
Sanokaa nyt herranjestas joitain ihan käytännöntason vinkkejä, mitä me voitaisiin tehdä! Alan kohta jo miettimään, että ollaanko vain kavereita mutta siihen vaihtoehtoon en suostu uskomaan. Mieheni ei kuulemma osaa flirttailla (tästäkin ollaan puhuttu) eikä järjestää mitään romanttista (jolla voisi virittäytyä tunnelmaan) joten mitä minä teen? Mitä ehdotan hänelle? Hän on mielettömän komea ja itsekin olen nätti tyttö, joten ei se syy siinäkään ole. Hän kyllä kuulemma haluaa minua, mutta ei vain koskaan tule mieleen muuta kuin nukkumaan mennessä, jolloin ei siis toimi mun puolelta.
Auttakaa please, olen tulla hulluksi tämän asian kanssa, koska tätä menoa olemme pian täysin seksitön pariskunta:( Ero ei ole tähän ratkaisu, kummanakaan mielestä, joten sitä ei kannata ehdottaakaan.
Nyt ei puhuminen auta, koska olemme puhuneet tästä asiasta sadat kerrat, eikä kumpikaan ymmärrä mistä se johtuu. Läheisyyttä kyllä on, mutta ei millään tavalla eroottisesti latautunutta. Olen siis nainen. Olen yrittänyt selittää miljoona kertaa miten minua kannattaisi lähestyä (siis aivan konkreettisesti näyttänytkin) mutta ei mene perille. Ei mieheni tästä valitakaan, koska on kovin kiireinen emmekä oikeasti viikolla ehtisi mitään tehdäkään. Mutta sitten kun tulee se viikonloppu, niin mulle iskee paineet, että "nyt pitäisi jotenkin koittaa haluta" ja arvaattehan mitä siinä käy... Kaikenlisäksi hän olisi "iltatyyppiä" ja minä en ollenkaan, koska silloin on mielessä vaan ja ainoastaan nukkuminen ja lähinnä raivostuttaa, jos toinen jotain koittaa. Tästäkin on puhuttu muttei löydy ratkaisua.
Tiedän itse olevani hyvin vähäseksuaalinen ihminen (tarkoitan sitä, että jos odotetaan minun libidoni uudelleen heräämistä, niin saadaan odottaa just se kuukausi) mutta kai nyt JOITAIN keinoja siihen voisi löytyä ilman fyysisen halun heräämisen odotteluakin? Mies väittää, ettei häntä haittaa (on kuulemma niin väsynyt ja stressaantunut ettei jaksaisikaan) eikä minuakaan haittaa kuin henkisesti!
Sanokaa nyt herranjestas joitain ihan käytännöntason vinkkejä, mitä me voitaisiin tehdä! Alan kohta jo miettimään, että ollaanko vain kavereita mutta siihen vaihtoehtoon en suostu uskomaan. Mieheni ei kuulemma osaa flirttailla (tästäkin ollaan puhuttu) eikä järjestää mitään romanttista (jolla voisi virittäytyä tunnelmaan) joten mitä minä teen? Mitä ehdotan hänelle? Hän on mielettömän komea ja itsekin olen nätti tyttö, joten ei se syy siinäkään ole. Hän kyllä kuulemma haluaa minua, mutta ei vain koskaan tule mieleen muuta kuin nukkumaan mennessä, jolloin ei siis toimi mun puolelta.
Auttakaa please, olen tulla hulluksi tämän asian kanssa, koska tätä menoa olemme pian täysin seksitön pariskunta:( Ero ei ole tähän ratkaisu, kummanakaan mielestä, joten sitä ei kannata ehdottaakaan.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kyllähän niitä parisuhde terapeutteja on. Voithan itsekin normaali arjessa koittaa lähestyä mieheesti, vähän leikitellä ja pusutella. Eihän sitä tiedä vaikka halukkuutta tulisi kun pientä toimintaa saisi arjen keskelle. ;)
Jos miehesi haluaa nukkumaan mennessä, miksi et antaisi hänen kosketella sinua. Eihän siinä tarvitse mitään päätöstä tehdä sen suhteen että tekeekö vai ei, mutta eiköhän sinunkin halut nouse jos mies kiihkeästi sinua koskettelee!
Oletko koskaan kokeillut roolileikkejä? Mitäs jos ostaisit nettikaupasta jonkin kivan asusteen jossa voisit tuntea olon seksikkääksi, tai vaikkapa uudet alusvaatteet? ;) Te löydätte varmasti yhteisen sävelen!
No, hänellä on sellainen asenne, että jos näinkin tuoreessa suhteessa pitää mennä terapiaan, niin sitten on parempi lopettaa koko suhde. Niin miesmäistä...
Oma seksuaalinen halukkuus nousee varmasti mikäli tunnet itsesi seksikkääksi jossakin asusteessa. Antaudu hetkeen, kerranhan sitä vain eletään. Tänä iltana ota ilolla vastaan miehen vikittelyt!
Hyviä neuvoja kyllä, mutta ehkä ongelmana minulla on just se, että kun mies alkaa vikitellä, niin mulle tulee pakokauhu "nyt pitäis kun toinen kerrankin yrittää ja mitä jos en haluakaan!!!" Ja sen tietää jokainen, ettei pakokauhu johda muualle kuin tupakalle... Olen koittanut myös ehdottaa, että lähestyisi minua useammin "seksuaalisesti" niin, että tottuisin siihen ja ettei aina tulisi ekana mielen se että nyt pitäisi. Koitti sitä kerran ja unohti sen jälkeen koko jutun. Tarkoitan siis vaikka sellaista, että kun pesen astioita niin hän voisi huomauttaa jotain seksikkäästä pepustani tai tulla halaamaan takaapäin, ilman niitä taka-ajatuksia joka kerta kun hän niin tekee. Mutta kun tiedän sen, että koska hän tekee niin hyvin harvoin, on siellä taustalla aina se ajatus, että ehkäpä nyt...joka lyö multa täysin jarrut pohjaan.
Miksi paniikkiin pitää joutua siitä kun mies vikittelee? Voihan vikittelyyn vastata ilman, että alkaisi mitään sen enempää tekämään. Ei kai miehesi raiskaa, ainakin sellaisen käsityksen saa tästä kohdasta: "nyt pitäis kun toinen kerrankin yrittää ja mitä jos en haluakaan!!!" Miehen pitäisi kuunnella jos sanoo ettei halua tehdä. Hellyyttä voi olla ilman seksiä
Hiukan edes muuttamaan elämän rytmiäsi - vaikka pakottaen.
Mikäli ollaan kiireisiä ja stressiäkin riittää - kyllähän se viikonlopun ilta kera viinin ---
on mahdollisen seksin aikaa...
(....ja hae itse se romantiikkapullo, jos kaveri ei sen vertaa panosta).
Aika oudon jyrkästi ilmaiset, että " Illallahan mua nukuttaa....plääh"
Otapa päivätorkut tai mitään vaan - mustaa kahvia;)
Mutta koita nyt hyvä tyttö kerran viikossa tinkiä tunti nukkumaanmenosta....
Ja seksitilastot komistuu:)
Kun tiedät, että miehesi on halukkaimmillaan iltaisin, ala virittäytyä itse sopivaa iltaa varten hyvissä ajoin. Sinulle ehdotus tulee liian äkkiä siinä vaiheessa kun olet jo valmistautunut nukkumaan. Päätä jo päivällä, että tänään voisit... ja ajattele iltaa siltä kannalta jo hyvissä ajoin. Esilämmitä myös miestäsi, vihjaile, flirttaile, laittaudu nätiksi, laita hyvää ruokaa tms. Samalla lämmität myös itseäsi niin että illalla ei nukuta ennen aikojaan.
Tämä on toiminut omalla kohdallani, ja kerran-pari viikossa järjestän näin meille hyvän illan. Jos haluat pelastaa parisuhteesi, kannattaa tämän verran yrittää ja nähdä vaivaa. En usko että asiat korjautuisivat ihan itsestään ja sille mitään tekemättä.
Jos minua ei haluta, sanon miehelleni, että en jaksa, mutta touhua sinä vaan. Jos saan "luvan" olla passiivisena, ei seksi rasita minua ja voin sallia nautinnon miehelleni, ja useimmiten sitten kuitenkin innostun myös itse, kun on päästy alkuun. Ei siitä tarvitse kieltäytyä. Seksiin voi suostua vaikka ei aina haluttaisikaan, mutta näyttelemään en suostuisi, ja jos joutuisin esittämään aina innostunutta ja kiihkeää, se olisikin niin rasittavaa että kävisi lopulta vastenmieliseksi.
Olette tosiaankin pohtineet aivan liikaa luonnollista tilannetta. Mitäpä siinä pieni ihmislapsi voi kun alkaa järjellä säätämään eläimellistä himoaan. Ensinnäkin..minusta teillä on aivan liian paljon sääntöjä ja muita suorituspaineita. Parhaimmillaan seksi on leikkiä, joka sinällään on nautintoa eikä siis aina tarvitse päätyä yhdyntään. Jotenkin kirjoituksessasi paistaa sellainen miehen vastuuttaminen tilanteesta. Hmm..jos kerran olet aseksuaalinen, ja miehesi on hiukan aktiivisempi, niin ehkäpä ette vaan sovi toisillenne. Ennemmin tai myöhemmin saattaa käydä niin, että miehesi löytää itselleen sopivamman vuodekumppanin, ja se teidän juttu on sitten siinä. Näyttelemään en sinuna lähtisi, mutta uskoisin että suhteenne ei tule kestämään pitkään. Olette liian erilaisia.
Ihan aluksi. Erottakaa rakkaus ja seksi toisistaan. Rakkaus ei ole intohimoa. Intohimo on eläimellinen tunne.Piste.
Parhaat kiksit saa seksisuhteista, joissa ei ole arki mukana. Suhteessa olevien täytyy erottaa romanttinen- ja seksuaalinen puoli toisistaan.
Aloittakaa "pornon" harrastaminen. Ajelkaa alapään karvanne pois, kummaltakin. Katsokaa vaikka vinkkejä pornofilmeistä tai kuvista, miten pääsette mahdollisimman kiihoittaviin tilanteisiin ja mitkä seksitavat ovat kiihoittavan näköisiä.
teitä auttaa vielä se, että olette hyvännäköisiä.
Päästäkää se eläin valloilleen. Käyttäydy narttumaisesti, ole täysi bitch. Nuolkaa toisianne, seotkaa toistenne vartaloista. Käyttäytykää kuin parhaimmissa pornofilmeissä. Ihan oikeasti, sellainen herättää intohomon ja halun nautintoon.
Käyttäkää piiskaa, roolileikkejä, hieman alistamistakin, hieromasauvoja, kuulia, yms..
Meillä ainakin toimii hienosti. Intohimo on mieletöntä..
Olen kanssasi ihan samankaltaisessa tilanteessa!! Lue tältä palstalta tänään 28.5 kirjoittamani viesti "mieheni on tunnemuumio". Mieheni on myös "iltatyyppiä", kun minä haluaisin vaan nukkua. Minäkään en tiedä miten sytyttäisin oman haluni, vai pitääkö miehen aina osata se sytyttää??
Tekstistäsi oikein huokuu tunne, jossa syytät miestäsi ongelmistasi. Miehen pitäisi tehdä sitä ja tätä ja hänen pitäisi oppia sitä ja tätä.
Otappa ihan itseäsi kiinni niskasta ja aloita työ sieltä oman päänuppisi sisältä. Jokaisella on velvollisuus tehdä itsensä onnelliseksi, se ei ole toisen velvollisuus. Tuonlainen omituinen toisen harteille kaiken kasaaminen ei toimi missään parisuhteessa, jos ei edes nähdä omia vikoja.