Tremolo picking on aika harvinainen mutta jos on 8 samaa nuottia peräkkäin tremolo picking:llä, se ei onnistu plektran kanssa pelkällä alapikkauksella vaan vuorotellen ala- ja yläpikkauksella. Itsellä ei plektran kanssa onnistu. Pelkällä etusormen kynnellä saa aika hyvin. Miten muilla?
tremolo picking
no way r
10976
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
.... kaiken maailman pikkingeistä. Opettelee häntä soittamaan mandoliinia niin siinä tuo alkaa luonnistua;-)
Ei vaineskaan, kullä ekonominen vuoropikkaus tulee omaksuttua varsin nopeasti, koska se on taloudellisin tapa heilutella näppäinlehteä kieltä vasten.
Jos haluaa olla oikeasti nopea/hyvä on syytä siirtyä plektrasta sormisoittoon ja siitä sormiplektroihin. En tiedä kuka perkeleen juoppohullu keksi tämän "economy picking" termin mutta jos jumalauta kaikki vähänkin huonoa paremmat basistit pystyy samaan nopeuteen ja vaivattomuuteen pelkillä sormilla niin totta perkele pitää pystyä kitaristienkin. Sehän ei saatana käy laatuun että basisti tulee ja nöyryyttää kitaristia.
Plektroista en osaa sanoa mutta tremoloa olen soittanut sillä lailla etä peukalo soittaa bassoääniä ja muut sormet sitä tremoloa. Yleisin lienee klassisessa soitossa nelijakoinen sormitus pamipami... ja joskus myös kolmijakoinen pmipmi... Flamencosoitossa käytetään varsin usein viisijakoista tapaa piamipiami...
Enemmistö huonoista hevikitaristeista käyttää juuri tuota "tremolopikkausta" ihan siksi, että se on - varsinkin särön kanssa - jumalattoman helppo tekniikka. Hyvät hevikitaristit EIVÄT käytä tremolopikkausta kuin korkeintaan tehokeinona. Oli nopeus mikä tahansa, on hyvä ottaa lähtökohdaksi vuoropikkaus (ylös, alas, ylös, alas), sillä se on hyvän tekniikan perusedelletys.
Ja huom: mitä pienemmät liikkeet, sitä suurempi nopeus, eli treenaa sitä vuoropikkausta siten, että pleku on aina kielen lähellä, ja harjoituksen vuoksi jopa niin, että palautat plekun kiinni kieleen ennen seuraavaa näppäystä. Huomioi myös fyysinen rentous; lihasjännityksiä ei saisi olla missään.
Todetaan nyt varmuuden vuoksi, että hyvän, kontrolloidun ja tasaisen tremolon tuottaminen plekulla on ihan kunnioitettavaa, mutta "huonojen hevikitaristien tremolosta (mitä myös "pokasahatekniikaksi" nimitetään)" puhuessani tarkoitan sitä, että eri säveliä soitettaessa yksi sävel saa enemmän kuin yhden plekuiskun. Tuollaisessa soitossa artikulaatio on huonoa ja soitosta puuttuu iskevä kosketus, ja lisäksi pokasahateknikot eivät saa akustisesta kitarasta mitään järkevää ulos - ainakaan, jos pitäisi soittaa "nopeasti".
Kertoisiko joku esimerkin sellaisesta hevikitaristista, joka käyttää tätä tekniikkaa paljon? Käyttävätkö esim. Dave Mustaine tai Kerry King paljon "Tremolo Pickingiä?"
ja varsinkin Kerry King, mutta myös Mustaine paiskoo kaiken nopeamman kaman pokasahatekniikalla. Tosin Megadethin nykyinen soolokitaristi Chris Broderick (vai miten se nimi nyt menikään...) luottaa hyvin soiviin, oikeisiin soittotekniikoihin - kuten teki myös Marty Friedman.
Oliskohan sun kuule syytä perehtyä termistöön ennen kuin jaat viisauttasi täällä? Tremolo pikkauksen ideahan on juuri se että soitetaan samaa nuottia nopeasti plekulla! Economy pikkaus ei sovi tähän myöskään juuri sen takia, koskapa se on "suunniteltu" nimenomaan sulavaan kielten vaihtoon nopeissa juoksutuksissa. Alternate pikkaus yleisesti ottaen on perustyökalu jonka haltuunottoa yleensä suositellaan alkuun, tosin on lukuisia soittajia jotka näin eivät ole tehneet. Alternate pikkaus esimerkiksi Gilbertin tasolla (tai Morsen, Petruccin etc) on todella haastavaa, nopeuden ja puhtauden takia . Siksi tätä harjoitellessa ei pidäkään hosua (siis tarkkuden takia). Monet virtuoositasonsoittajat käyttävät silti econoomista pikkailua, esmes Ynkkä, Shawn Lane jne. Mitä tremolo pikkaukseen vielä tulee niin sitähän juurikin soitetaan siis alternate tekniikalla (alas ylös alas ylös jne).
Sitten on hybrid pickingiä ja sweeppailua tietysti, ja legatoina voi aina juoksutella, soittaa pelkillä sormilla tai "touching" tekniikalla. Mikä kenellekin sopii, kaikkea on silti hyvä jalostaa se kun antaa mahdollisuuden monipuolisuuteen. On kiva soittaa välillä pehemeitä legato juoksutuksia, ja välistä paljon attackia omaavalla alternatella.
Olet ihan oikeassa, mutta pointtini on se, että yleensä tremolopikkaus kuulostaa huonolta, puuroiselta ja halvalta. Sen etu nuoren innokkaan jannun kannalta on tietysti se, että sen oppii nopeasti ja helposti, ja särösoundilla se on vaikuttava bluffitekniikka. Pelkkään jäykkärannetremolopikkaukseen luottavan uskottavuus mureenikin puhtailla soundeilla - akustisesta kitarasta puhumattakaan.
Ekonoomista pikkausta (hirveitä noi termit...) vastaan minulla ei ole mitään, mutta yleensä sitä käyttävät tyypit osaavat myös pikata, mm. mainitsemasi Ynkkä. Yleensä kaikki nykyhuippusoittajat hallitsevat kaikki tekniikat suvereenisti.
No tuskin kukaan kaikkea handlaa, huippuhyvin nyt ainakaan. Tuntuu näillä virtuooseillakin olevan omat koulukuntansa ja toisinaan meno on kovinkin rajoittunutta. Meillä jokaisella on omat maneerimme, tapamme. Niitä vakiokuvioita onkin välistä hyvä sotkea. Mutta mun pointti oli nämä termit:
Tremolo picking : Saman nuotin/sävelen toistamista nopeasti joko plektralla tai sormin, plektralla tämä toteutetaan alternate(vuoro)pickingillä. Tremolo picking ei siis tarkoita esimerkiksi skaalan nopeaa soittamista vaan nimenomaan saman nuotin toistamista. Tämän treenaaminen on hyvästä oikean käden tekniikalle, ja surffi rockissahan tämä on tavaramerkki.
Alternate picking: Plektralla soitetaan alas ja ylös vuorotellen, myös vaihdettaessa kieltä tms. Nopeat kolme nuottia per kieli juoksutukset on joidenkin mielestä hankalia tällä tavalla ja nämä sitten soittavatkin economyllä. Äärimmäinen alternate pikkaaja taitaa olla Steve Morse, joka vetelee arpeggiotkin (mitkä yleensä sweepataan) alternatella.
Economy picking: Kielten vaihdot soitetaan saman suuntaisilla plektran iskuilla muuten mennään alternatella. Tietyllä tapaa siis sweepin ja alternaten yhdistelmä.
Hybrid picking: Sormilla ja plektralla soittamista
Chicken picking: Jotkut sekoittavat hybrid pickingiin, tavallaan sen alalaji oikeastaan. Kotkottava ääni saadaan vetämällä kieltä ylöspäin, vähän kuin poppaamalla. Demppaaminen on tässä lajissa myös tärkeää toki.
Touching tekniikka: Oikeastaan kahdella kädellä tappingin soittamista. Stanley Jordan lanseerasi tämän, youtubesta voikin sitten katsoa mestaria vauhdissa. Tärkeää tietysti on kitaran säätäminen kohdilleen, eli mahdollisimman matala action ja jonkunlainen demppi kaulan päähän on hyvä ajatus.
Erilaiset huiluäänet on kiintoisia myös, tap harmonicit tai artificial harmonicit. Steve Morse, Eric Johnson, Danny Gatton, Shawn lane esimerkiksi soittelee/soitteli kivoja harppua imitoivia juttuja(vuorotellen harmonic ja "tavallinen" ääni tavallaan). Siis joko oikealla kädellä etusormella (plektra on peukun ja keskarin välissä) huiluäänen ottaminen tai nauhan täppääminen oikealla kädellä siis. Sitten on tietysti kammella soitettavat, esim dive bombit. Tutkimalla selviää lisää, oivaltaminen on aina hienoa ja uuden oppiminen. Myös huiluäänten sweeppaaminen on kivaa. ooohaah ihanaa.
Laitetaan vielä legato: Ts sidottu nuotti. Tahtoo sanoa pull off ja hammer on, myös tapping voidaan kyllä lukea tähän.
Sweep: Lakaisu. Periaatteessa nuottien soittamista plekulla samansuuntaisesti, kun ne on erikielillä/kieltä vaihdettaessa...Esimerkiksi arpeggioissa varsin kätevää. Tärkeää on ettei useat äänet soi samanaikaisesti, ne on siis sammutettava/dempattava ennenkuin seuraava soi. Tämäkin selviää paremmin youtubesta katsomalla, toisinaan tuntuu että näitä on hankala sanoin selittää. Tai sitten olen vain laiska/tyhmä. Voisin tietysti tabeja laittaa tähän mutta epäilen että ne sotkeutuu tässä nämä rivit.