Minun ihannenaiseni on oma äitini.
Olen kolmekymmentä vuotias nainen ja äitini on kuusikymmentä.Hän on aivan uskomaton.Luonteeltaan hän on maailman paras äiti ja mielenkiintoinen ihminen, ja rakastan häntä aivan suunnattomasti.
Ulkonäöltään hän menisi n45 vuotiaasta heittämällä.
Hänellä on huolitellut pitkät tummat hiukset ja myös kasvoiltaan hän on ikäisekseen aivan upea.Olen aina ollut hänestä ylpeä, että "tuossa menee mun mutsi" =D.
Hän on normaalipainoinen ja hänen vyötärönsä on edelleen selkeästi erottuva.Hänen rinnoistaan olisi kateellinen niin moni huomattavasti nuorempikin, vaikka hän on imettänyt kaksi lasta.Hänessä vain on sitä jotakin, joka saa miehet parveilemaan hänen ympärillään.Eniten häntä tuntuvat fanittavan n 40 vuotiaat.Isäni on kuollut, joten on aivan mahtavaa, että äitikin on taas uskaltautunut treffailemaan.ja seuraa kyllä piisaa... ;)
Tietenkin jokainen kai katselee omaa äitiään pinkkien lasien läpi, mutta minä toivon todella tulleeni äitiini, kun vanhenen lisää.Onneksi muistutan häntä rakenteeltani huomattavasti ja olen siitä hyvin iloinen.
Mun mutsi on paras, kaunein ja tietysti rakkain
Mitenkä te muut? Pidättekö te omia äitejänne kauniina, ihan objektiivisesti katsottuna?
Olen kolmekymmentä vuotias nainen ja äitini on kuusikymmentä.Hän on aivan uskomaton.Luonteeltaan hän on maailman paras äiti ja mielenkiintoinen ihminen, ja rakastan häntä aivan suunnattomasti.
Ulkonäöltään hän menisi n45 vuotiaasta heittämällä.
Hänellä on huolitellut pitkät tummat hiukset ja myös kasvoiltaan hän on ikäisekseen aivan upea.Olen aina ollut hänestä ylpeä, että "tuossa menee mun mutsi" =D.
Hän on normaalipainoinen ja hänen vyötärönsä on edelleen selkeästi erottuva.Hänen rinnoistaan olisi kateellinen niin moni huomattavasti nuorempikin, vaikka hän on imettänyt kaksi lasta.Hänessä vain on sitä jotakin, joka saa miehet parveilemaan hänen ympärillään.Eniten häntä tuntuvat fanittavan n 40 vuotiaat.Isäni on kuollut, joten on aivan mahtavaa, että äitikin on taas uskaltautunut treffailemaan.ja seuraa kyllä piisaa... ;)
Tietenkin jokainen kai katselee omaa äitiään pinkkien lasien läpi, mutta minä toivon todella tulleeni äitiini, kun vanhenen lisää.Onneksi muistutan häntä rakenteeltani huomattavasti ja olen siitä hyvin iloinen.
Mun mutsi on paras, kaunein ja tietysti rakkain
Mitenkä te muut? Pidättekö te omia äitejänne kauniina, ihan objektiivisesti katsottuna?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Enpä nyt oikein erityisemmin ole ihaillut omaa mutsiani, ehkä joskus pienempänä kai. Kuulostaa kyllä aika lupaavalta sun mutsisi =) Minun ihanteelta suorastaan :)
en todellakaan tiiraile omaa äitikultaani mitenkään objektiivisesti, tyyliin onkos nyt mammalla pyöreät ja kiinteät tissit vaikka on minut imettänyt tai vilkuileekos nuoremmat miehet sen peppua. Sairasta, äiti on pyhä...
ja ennen kaikkea nainen.Ei äitiys sitä mihinkään pois vie tai tee äidistä "seksitöntä".
Olen itsekin äiti ja kyllä omaa äitiäni ylpeänä katson.Hän on todella kaunis miestenkin mieleen =D
En katsele äitiäni "pinkkien lasien läpi" enkä usko, että moni muukaan niin tekee. Minä ja tuttuni suhtaudumme äitiin hyvin realistisesti; äiti on ihminen siinä missä muutkin; häntä voi kritisoida siinä missä muitakin ihmisiä. Miksi äitiä pitäisikään ihannoida? Ei kenenkään äiti ole pyhä. Jotkut tuttuni ovat joutuneet terapiassa läpikäymään äitisuhdettaan, niin rankka se on ollut.
Minä tulen hyvin toimeen äitini kanssa. Ehkäpä juuri siksi, etten ole hänestä riippuvainen enkä ihannoi häntä tarpeettomasti. Kunnioitamme toinen toisiamme. Olemme luonteeltamme aika erilaiset; äitini on perinteisempi nainen, myös fyysisesti.
juu..mitäs mä kertoisin äidistäni..
mun äitini ei ole mitenkään ulkonäöstään huolehtiva, mikä oikeasti ärsyttää, on ärsyttänyt jo pidemmän aikaa.
äitini on luonteeltaan hieman naiivi, mikä saa hänet suuttumaan naurettavimmistakin asioista.
äitini ei aina osaa käyttäytyäkään niinkuin hienon naisen kuuluisi, esim. röyhtäily ja piereskely on jotain aivan hirveää ja se että kun hän menee vessaan, saattaa vessan ovi jäädä joko apposen auki tai on vain hieman auki, jotta ainakin kuullaan "kumpi hätä" hänellä on..
äitini ei viitsi laittaa hiuksiaan kauniisti, hyvä jos kampaa ne aamulla, mutta silti hiukset törröttävät joka suuntaan..
äitini ei meikkaa..ei edes vähäsen, ellei mene paikalliseen baariin tuopille..mutta silloinkaan ei välttämättä siisti olemustaan.
äiti on ylipainoinen. pukeutuu lähes aina liian pieniin paitoihin ja kireisiin farkkuihin ja lippalakkiin.
todella häpeän äitiäni, ja tiedän etten ole ainut meidän perheessä.
joskus tekisi mieli ilmoittaa äiti johonkin muodonmuutos ohjelmaan, että hän tajuaisi voivansa näyttää hyvältäkin ilman sen kummempaa panostusta..mutta äitini sanoin "ketä varten minun nyt pitäisi laittautua, kyllä saan jo tässä iässä ollakin vähän tällainen, en jaksa ruveta stressaamaan ulkonäön takia"..
itsekin olen ylipainoinen tällä hetkellä, mutta olen laihiksella, sillä välitän ulkonäöstäni.
mutta on äitini minulle silti rakas ihminen, toivoisin vain että hän oppisi olemaan naisellisempi, ja välittäisi ulkonäöstään enemmän.
Eipä sen hienompaa naista ole, kuin joka ikääntyy kauniisti ja oikealla asenteella.
No kyllä minä pidän omaa äitiäni kauniina. ja kun minä puhun kauniista tarkoitan kasvoja, kroppa ei tee kenestäkään kaunista. Toki äitini käy salilla useammin kuin minä joten on timmi, mutta en osaa arvostella toisten vartaloita
mielestäni äiti on siis kaunis, hän ei näytä ikäiseltään, vaan nuoremmalta. Hänellä on hyväkuntoinen paksu tukka ja hän on aina meikannut ja sitä piirettä arvostan ja hänen esimerkkinsä mukaan myös itse meikkaan.
Hän on myös tyylikäs. Ei hän täydellinen ole, mutta minusta maailman parhain äiti.
Enemmän kuin hänen ulkonäköään, ihailen hänen älykkyyttään ja sitä että hän osaa aina sanoa oikeat asiat oikealla hetkellä. Tukee silloin kuin sitä tarvitsee ja sanoo suoraan ja avaa silmät silloin kun se on tarpeen
Itse laittaudun, tällään, huolehdin ulkonäöstä ja terveydestä jne juuri sen takia, että en halua olla harmaa hiirulainen, niin kuin oma äitini on. Mutta kaikista eniten en halua - enkä olekaan - syrjään vetäytyvä, hiljainen hissukka, joka on ollut aina sen oloinen, että pelkää ihmisiä ja maailmaa / elämää.
Ja kun elämä on paradoksi, niin kun olen tehnyt 'töitä' itseni kanssa, jotta en olisi kuin oma äitini, niin mun tyttäreni pitää äitiään 'hirviönä' tms. omituisena otuksena, joka ei osaa olla ja elää niin kuin kaikki muutkin aikuiset. Toisaalta ehkä siitä ei voi tytärtä syyttää, isänsä opettama asenne; äiti ei ole hyvä äiti, jos se ei ole harmaa, näkymätön, kuulumaton, huomaamaton ... ja elä perhettään passaten kaiken muun maailman unohtaen.