Tää on omituinen palsta; täällä haukutaan muita puolin ja toisin. Sekä keksitään jotain ihme nimityksiä, kuten ykkönen, kakkonen, kolmonen jne. Miksi täällä on niin vihamielinen ilmapiiri????
Tää elämä on meillä kaikilla elettävänä. Ihmissuhteet tuovat oman haasteensa. Kautta aikojen ihmiset ovat ihastuneet, rakastuneet ja menneet yhteen. Johan tuo nyt alkaa jo teini-iässä, kun sydän särkyy toisen lähtiessä jonkun muun matkaan. Jokainen valitsee seuraa, joka siinä vaiheessa on tarpeellista ja joskus kiintymys on pitkäaikaisempaa.
On aika kova haaste pysyä yhden ainoan ihmisen kanssa loppuelämänsä. Varsinkin kun ihminen on tunteva olento. Ja tietysti sitten samalla tulee huomioida vastuu ja sitoutuminen perheeseen ja elämäntapaan. Ihmiset on oikeesti erilaisia, toisille tämä käy helposti ja toiset ovat enempi seikkailun perään tai vaihtelun. Niin se vain menee, ihmiset on erilaisia.
Kyllähän lapsista pitää huolehtia kun niitä menee maailmaan saattamaan. Oikeestaan mitään muuta velvoitetta en näe kuin sen. Kukaan ei ole oikeutettu olemaan toisen kanssa vastoin omaa tahtoaan. Eikä toiselta voi myös odottaa sitäkään, että hyväksyisi pettämisen, jos se tuntuu pahalta.
Toista ihmistä ei voi omistaa.
Rakkautta kuitenkin on maailmassa, ihan oikeasti.
Tää elämä on meillä kaikilla elettävänä. Ihmissuhteet tuovat oman haasteensa. Kautta aikojen ihmiset ovat ihastuneet, rakastuneet ja menneet yhteen. Johan tuo nyt alkaa jo teini-iässä, kun sydän särkyy toisen lähtiessä jonkun muun matkaan. Jokainen valitsee seuraa, joka siinä vaiheessa on tarpeellista ja joskus kiintymys on pitkäaikaisempaa.
On aika kova haaste pysyä yhden ainoan ihmisen kanssa loppuelämänsä. Varsinkin kun ihminen on tunteva olento. Ja tietysti sitten samalla tulee huomioida vastuu ja sitoutuminen perheeseen ja elämäntapaan. Ihmiset on oikeesti erilaisia, toisille tämä käy helposti ja toiset ovat enempi seikkailun perään tai vaihtelun. Niin se vain menee, ihmiset on erilaisia.
Kyllähän lapsista pitää huolehtia kun niitä menee maailmaan saattamaan. Oikeestaan mitään muuta velvoitetta en näe kuin sen. Kukaan ei ole oikeutettu olemaan toisen kanssa vastoin omaa tahtoaan. Eikä toiselta voi myös odottaa sitäkään, että hyväksyisi pettämisen, jos se tuntuu pahalta.
Toista ihmistä ei voi omistaa.
Rakkautta kuitenkin on maailmassa, ihan oikeasti.
Vastaukset 10
Vanhimmat
... tää palsta on USKOTTOMUUS. Olisihan se aivan omituista jos täällä ei purettaisi sellaisia tuntoja ja käytäisi sellaisia keskusteluja, joissa välillä nimitykset singahtelee. Nyt eletään keskustelupalstojen aikaa.
Kaikki mitä kirjoitat on ihan kohdallaan. Make love not war. Uskottomuus kuuluu yhä useammin liittoihin ja ihmisten elämään, kiitos mm kännyköiden mahdollistaman kommunikoinnin. Ja se nostaa tunteita pintaan. Jotkut päätyvät jopa itsemurhaan tai ainakin yritykseen. Kannattaa lukea kirjaa Revitty sydän - voiko uskottomuudesta toipua.
ihmiset eivät ymmärrä että rehellisyysden ppuute näissä paskatouhuissa on kaikkein pahin asia. Jos halluttaa jostain syystä hakea jotain uutta elämäänsä, pitäisi kyetä lopettamaan entinen suhde ja vasta sitten hakea uusi. Ei louykkaa ketään valehtelemalla.
varsinkin miehillä kun on tapana varmistella uusi suhde ennenkuin ovat valmiita jättämään vanhan taakseen
ja se väliaika mitä eletään ei ole vaimolle eikä sille uudellekkaan suhteelle oikein
sehän syö molemmilta pohjan pois eikö puntit ala tutista siinä nimittäin pelataan upporikasta ja rutiköyhää
ensin on kaksi akkaa ja sitten hups vaan ko molemmat saavat tarpeekseen leluna olosta onkin ihan yksin miten sitten suu laitetaan???
Minä en ole koskaan pelannut rutiköyhää saati upporikasta. Nainen vain sattui elämääni parhaaseen mahdolliseen aikaan. En saanut kotona tarpeeksi läheisyyttä ja välittämistä, vaimo räjähteli tyhjästä, kiskoi kerran verhotkin alas ikkunoista illan päätteeksi.
Löysin uudelleen elämälleni tarkoituksen tämän kakkosnaisen myötä. Käytännön syistä joudun olemaan yhdessä vaimoni kanssa vielä kotvan ja sehän ahdistaa, sen jokainen tietää. Joudumme elämään ns. piilossa siihen asti kunnes asiat ovat selvinneet, mutta se ei rakastani häiritse.
Ilmassa oli taikaa kun viimeksi kohtasimme.
Lisättäköön tähän vielä että vaimollani on erittäin vaikea ja vakava narsismi. Hän on saanut lastemmekin päät aivan sekaisin manipuloinnillaan. Kun kerroin vaimostani naisystävälleni, hänestä oli ilman muuta selvää että vaimoni on selkeän narsisti ja sen myötä hyvin sairas ihminen.
munaton luuseri olet, kerro se kuule naisystävällesi.
Kertomasi perusteella lonkalta vaan teki diagnoosin. Oliko aivan kassaneidin tekemä. Olen käsittänyt, että ko oireyhtymää on ammatti-ihmistenkin vaikea arvioida.
naisystävä uskoo kaiken mitä suustasi päästät. Kun on rakastunut sinuun. Mistä helvetistä teitä keittiöpsykologeja oikein riittää? Kaikissa parisuhteen ongelmissa tuntuu toinen osapuoli olevan narsisti. Eiköhän tuo tauti liene sellainen, että vain lääkäri voi diagnosoida sen. Ja ettet vain itse sairasta ko sairautta? Kaadat syyt toisen niskaan. Katohan peiliin ennenkuin syytät kaikesta muita. Ja mistä riittää noita tyhmiä kakkosia, jotka menevät mukaan ukkomiehen kotkotuksiin? Seksi on seksiä, siinä tarvitse syitä hakea kenestäkään.
olen itse vastaavassa tilanteessa juuri se nainen joka nyt sitten pitäisi jaksaa ootella niitä päätöksiä meillä homma ihan aluillaan ja itse tosiaankin kahden vaiheilla koska myös naisena tällaisessa tilanteessa pelaa samanlaista upporikasta ja rutiköyhää ja on välillä tosi raskasta
miten kauan olet esim sinä pyytänyt tätä uutta odottelemaan että saat asiat kuntoon vai onko niinkuin meillä että sitten kun?....
siinähän voi miehellä nimittäin alkaa ns, vanha suola janottaa eikä sitten eroakkaan?!!
näitä olen miettinyt tässä muutaman viikon !! ne yhteiset hetket ovat tosi ihania mutta kun niitä on niin harvassa ja kun pitää varoa vielä kiinni jäämistä?!
joskus kyllä käy mielessä että mitä järkeä tässä on!
Ei kyse olekkaan toisen ihmisen omistamisesta. Vaan siitä että mitä "pelisääntöjä" on sovittu, niitä noudatetaan niin pitkään kun ollaan yhdessä. Tavallaan samaan uskollisuutta ja luotettavuutta jokainen vaatii ystävältäänkin, eikä sekään ole toisen omistamista että uskoo ja luottaa siihen ettei ystävä puhele asioita kylillä.
Jos suhde menee siihen että toinen yritetään omistaa, elämistä rajoitetaan, niin sillon ollaan väärillä raiteilla. (olen elänyt sellaiseessakin suhteessa 3v, ja rankkaa oli)
Kyllähän jokainen pitkässä suhteeessa elävä tietää että välillä on upeita aikoja ja välillä menee niin perhanan huonosti. Ja sillon kun menee huonommin, sitä ei ratkaista vieraissa käymisellä. Joko koittaa tehdä asialle jotain, ja käyttää energiansa siihen, tai sitten lusikat erilleen. Varmasti jokaiselle niitä houkutuksia pitkässä suhteessa tulee, ja sillon vaaditaan sitä selkärankaakin, kyllä sen järjen ja moraalin pitää sitä elämää eteenpäin viedä, eikä jalkovälin. Ja jos ei vaikeinakaan aikoina pysty siihen lähinpään ihmiseen luottamaan, niin kehen sitä sitten pystyy luottamaan?
Usko, toivo, rakkaus.