Tässä vuosikausia olen miettinyt eroa. Syitä on monia, mutta päällimmäisenä totaalinen seksin puute. En lähde nyt sen koommin tähän avaamaan tuota seksittömyyttä, mutta ne jotka ovat tuon kokeneet tietävät kuinka ahdistavaa, nöyryyttävää, masentavaa jne. on elää suhteessa missä ei koe olevansa täysinäinen ja haluttu.
Mutta nyt askarruttaa se että miten elämä yksin voi sujua? Tapaillaanko sitten urakalla miehiä, onko tämä suomi24 hyvä uusien tuttavuuksin solmimispaikka? En ole ravintoloissa roikkuvaa tyyppiä joten näinkö sitten kontakteja vain solmitaan, netissä? Toisaalta, olen niin loppuunpalanut tilanteeseen, että tuskin haluan ketään miestä koskaan enää. Mutta tutustua voisin ihan mielelläni uusiin ihmisiin....
Tai sitten vain luotan sattumaan ja annan elämän kuljettaa :-)
Mutta nyt askarruttaa se että miten elämä yksin voi sujua? Tapaillaanko sitten urakalla miehiä, onko tämä suomi24 hyvä uusien tuttavuuksin solmimispaikka? En ole ravintoloissa roikkuvaa tyyppiä joten näinkö sitten kontakteja vain solmitaan, netissä? Toisaalta, olen niin loppuunpalanut tilanteeseen, että tuskin haluan ketään miestä koskaan enää. Mutta tutustua voisin ihan mielelläni uusiin ihmisiin....
Tai sitten vain luotan sattumaan ja annan elämän kuljettaa :-)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Se tulee, jos on tullakseen. Seksin puutteeseen hanki dildo. Sillä tavalla selviät pahimman yli. Sitten mieti, tarvitsetko miestä todella mihinkään.
Älä murehdi etukäteen. Olen kokenut tuon saman ja eräänä päivänä sitten huomasin, yllätyksekseni, että Seksi sujuu luonnostaan, kun kohtaa sen oikean!
Erosin kolmisen vuotta sitten samasta syystä. Toki syitä oli muitakin, mutta tiedän täysin miltä tuo tuntuu. Jos seksittömyys syö miestä, kyllä se syö naista yhtä lailla. Itse lihoin ja masennuin, olin jatkuvasti kärttyinen. Pahinta oli läheisyyden puute. Miestä ei saanut edes halata.
Seksiä olen eroni jälkeen todella saanut, mutta pysyvän suhteen löytäminen on hyvin hankalaa. Eli kyllä tässä on tapailtu miehiä urakalla sekä ravintoloissa että Suomi24:n kautta (toki suurin osa on jäänyt pelkkään tapaamiseen).
Aluksi en pysyvää suhdetta osannut halutakaan, mutta pidemmän päälle ei ole kovin mieltäylentävää tämä vuoristoratakaan. Viimeisimmässä suhteessani minua esim. petettiin, mikä on aika järkyttävää kun sitoutumisesta oli jo sovittu, olin jo hyvin kiintynyt mieheen, enkä vastaavaa joutunut ex-miehen kanssa pelkäämään hetkeäkään.
Eronneita miehiä on paljon, mutta he ovat yhtä varovaisia ja sitoutumiskammoisia kuin naiset, ja lisäksi jo aikuisina aika "tapojensa orjia". Osa haluaa vain huvitella vapaiden naisten kustannuksella. Sinkkunaisen elämä on vauhdikasta, ystävyyssuhteni ja menoni ovat tavattomasti lisääntyneet ja tiivistyneet verrattuna huonoihin liittoaikoihin, mutta on hetkiä jolloin itken yksinäisyyttäni.
Siitäkin huolimatta ero kannatti. Olen exän kanssa vielä ystävyysväleissä (hän on itseasiasa ainoa mies johon täydellisesti luotan), enkä enää masentunut. Olen laihtunut, ehkä kaunistunutkin ja oppinut arvostamaan taas itseäni. Olen saanut uusia ystäviä, niin miehiä kuin naisiakin ja minulla on tunne, että minusta pidetään.
Tilanteita on monenlaisia ja ne ovat aina yksilöllisiä. Mitäpä jos menisit parisuhdeterapiaan vaikka yksin, jos miehesi ei suostu mukaan. Se selkiyttää omia ajatuksia ja vaihtoehtoja.
Ihan just kuin mun hiljattain päättynyt liittoni. Vuosien seksittömyys ja läheisyyden puute huipentui sitten vielä siihen, että mies löysi itselleen uuden naisen, jonka kanssa seksi maistuikin yllättävän hyvin. Kyllä, harmitti, mutta toisaalta tilanne tarjosi mulle vihdoin ulospääsyn suhteesta, joka oli ollut monta vuotta jo melkoisen raskas taakka. Mä olisin niin kaivannut läheisyyttä ja seksiä, mutta mies ei... ennenkuin sitten sen uuden kanssa.
Uutta suhdetta en ole itse vielä edes ajatellut, sellaista siis, missä pyritään rakastumaan, muuttamaan yhteen, asettumaan ja olemaan. Sen sijaan olen keskittynyt ystäviin, oman itseni tutkailuun, harrastamiseen ja hitaaseen tulevaisuuden mahdollisuuksien selvittämiseen. Kun ei ole lapsia, perhettä eikä omaisuutta, on jokseenkin vapaa tekemään, mitä haluaa.
Seksin puutteessa en ole onneksi sittemmin joutunut olemaan. Yksi tuttuni on hiukan samanlaisessa tilanteessa kuin minä, eronnut ja vastahakoinen jakamaan elämäänsä isommin kenenkään kanssa. Solmimme siis seksisuhteen, jossa oikein mukavalla tavalla tulevat hoidetuiksi kummankin suurimmat seksintarpeet ilman, että pitäisi miettiä, miten tätä suhdetta nyt kehitetään. Suhde jatkuu niin kauan kuin se sopii kummankin tilanteeseen - ja olemme kumpikin riittävän isoja tajuamaan, että joskus tietysti tilanne tulee muuttumaan. Mut se ei ole tämän päivän murhe.
Erosta kahdeksan kuukautta olen antanut ajan kulua ja itselle aikaa toipua.
Sillä jos on pitkä liitto takana tarvitsee ennenkaikkea aikaa sopeutua tilanteeseen
käydä asiat läpi!
Vaikka liitto olisi kuinka huono tahansa ;eron syy mikä vain ekaksi tarttee sitä aikaa itselle jos on lapsia saada heidän elämä rauhoittumaan ja arjen normaaliksi palauttamisessa menee oma aikansa .
Sitten ajatellaan uutta suhdetta ja minulla se tipahti nokan alle ja ihastus oli siinä nähty muutaman kerran soitellaan paljon annetaan myös ajan kulua ja katellaan !
Sitä kun on yli nelikymppinen ei ole kiirettä perustaa sitä uutta perhettä heti ei ainakaan meillä.
Tämä ihastus tuli kyllä täysin yllättäen minun elämään ja "sekotti" hienot suunnitelmat joten
päivä kerrallaan ja niinpä se tais käydä hänellekkin;)
Eroseminaarissa puhutaan paljon toipumissuhteista, joilla tarkoitetaan uusia suhteita eron jälkeen. Ne eivät yleensä ole pitkäikäisiä ja niistä voi tulla uusi epäonnistumisen kokemus ja lisää erosurua. Ihminen ei ole kykenevä uuteen suhteeseen eron jälkeen, ensin on käsiteltävä ero ja edellinen suhde mahdollisimman perusteellisesti, sitten eheytyä omaksi itsekseen. Se vie aikaa, mutta seminaari voi nopeuttaa prosessia. Siellä voi myös oppia paljon itsestään, vuorovaikutuksesta edellisessä parisuhteessa ja muissa ihmissuhteissaan, voi ja pitää opetella uusia asioita ettei toista itseään samalla ikävällä tavalla tulevissa suhteissaan, parisuhteen avoimuutta olisi hyvä harjoitella, samoin vastuunjakamista parisuhteessa tasapuolisesti ym. ym. Kun kakki erosuru ja -viha ym. prosesssiin liittyvät tunteet on käsitelty, ja kykenee hyväksymään menneen ja päästämään siitä irti, on vapaa aloittamaan uuden suhteen, johon ei tarvitse viedä mukanaan menneisyyden painolastia.
En ole käynyt eroseminaaria, mutta tuo kuulostaa ihan järkeenkäyvältä.
Itse tapasin vasta eronnen miehen, joka petti minua. Hän ei tuntunut lainkaan ymmärtävän, että voisin suuttua sellaisesta ja kuvitteli että jatkaisimme kuten ennenkin (mies oli liitossaan ilmeisesti "tottunut" pettämään ja exä oli varmaan katsonut osin läpi sormiensa sitä, kun takana oli jo vuosikymmenten liitto lapsineen). No minä en katsonut vaan laitoin miehen kävelemään. Sattuihan se ja sattuu vieläkin. Ehkä kumpaankin.
Ajoitus uusissa suhteissa onkin vaikeaa. Vasta eronnut on altis rakastumaan, mutta ei vielä valmis rakastamaan. Sitten kynnys nousee - joskus jo liikaakin.
Itse koen olevani näin kolmen sinkkuvuoden jälkeen valmis panostamaan uuteen suhteeseen, mutta harva kiinnostava vastaantuleva mies on sitä. Miehet menevät helposti suhteesta toiseen. Aika harva perusmies jää pohtimaan sitä "omaa minuuttaan" eron jälkeen. Uusi nainen otetaan kehiin, vaikka ongelmat seuraisivat mukana.
Minulle nuo sovitut seksisuhteet eivät sovi - en voi olla kiintymättä mieheen, jonka kanssa harrastan toistuvasti seksiä.
Toki lomaromanssit ja yhden illan jutut ovat myös vaihtoehto.
Kannattaa miettiä Ja tosiaan uusia sydänsuruja on edessä, siihen voi varautua. Välillä olo on kuin teinityttönä.
Ero on aina hankalaa ja vaikeaa, vaikka sen tekee omasta tahdostaan. Kaikki ei ole koskaan täysin huonosti, on vain joukko asioita joiden kanssa ei pysty elämään
UUdet suhteet on myös vaikeita solmia ennen kuin on selvinnyt erosta ja selvittänyt itsensä kanssa mikä meni pieleen. Muuten ne selvittämättömät asiat jää seuraavan suhteen painolastiksi.
Vapaaehtoistoiminta on hyvä keino tavata uusia ihmisiä, on spr, vpk erilaiset yhsistykset. Vertaistukiryhmissä tapaa myöskin uusia ja mielenkiintoisia ihmisiä.
Ensin täytyy kuitenkin oppia elämään yksin ja itsensä kanssa, jotta voi tasapainoisesti jakaa elämänsä toisen ihmisen kanssa.
Toivon voimaa selvitä ja jaksaa =)