Haluaisin tietää miten miestä EI iskettäisi... Olen 30 onnellisessa avioliitossa elävä nainen, olemme mieheni kanssa pitäneet yhtä reilusti yli 15 vuotta ja naimisissakin olemme olleet yli 8 vuotta. Ja näin on tarkoitus jatkaakin, olen vahvasti sitoutunut mieheeni ja parisuhteeseemme.
Mieheni vaihtoi jokunen vuosi sitten kokonaan alaa, jolla työskentelee ja tämä uusi ala vaatii jonkin verran myös edustamista ja olemme tutustuneet suureen määrään uusia ihmisiä. Eräistä on tullut meille myös läheisempiä tuttavia, joiden kanssa olemme tekemisissä myös vapaa-ajalla.
Nyt viimeisen parin vuoden aikana minulle on alkanut muodostua jo ihan ongelmaksi se, että useampi miespuolinen henkilö on lähestynyt minua tunnustaen olevansa ihastunut minuun. He kertovat, että haluaisivat tavata minut ihan kahdestaan jossain rauhallisessa paikassa ja pari on jopa kertonut suoraan haaveilevansa minusta eroottisesti. Minusta tuo on aika suorasukaista puhetta naimisissa olevalle naiselle. Eivätkä nämä tunnustukset ole tulleet missään yökerhossa keskellä yötä humalassa, vaan mm. huoltoaseman baarissa keskellä päivää, pitkän ajomatkan tauolla, kun mieheni oli wc:ssä käymässä. Myös sähköpostiin ja chattiin olen saanut ihastustunnustuksia ja ehdotuksiakin.
Olen luonteeltani kiltti ja sosiaalinen, pyrin aina huomioimaan muut ihniset ja olemaan kaikille ystävällinen. Ajattelen ihmisistä lähtökohtaisesti hyvää ja pidän heitä mielenkiintoisina, kunnes ehkä toisin todistetaan.
Ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että nämä miehet ovat sellaisia, joiden kanssa olemme tekemisissä sekä mieheni harrastuksen että työn kautta, joten tilanne pitää hoitaa hyvin diplomaattisesti, jotta välit säilyvät edelleen. Pystyn sen kyllä hoitamaan niin, se ei ole ongelma. Ongelma on, etten itse huomaa mitä teen väärin niin, että:
a) nämä miehet ihastuvat minuun
b) he uskaltavat sen myös kertoa minulle
En halua enkä oikein voikaan vaikka haluaisinkin, olla töykeä muille ihmisille, mutta kertoisitteko miehet millaiset signaalit varatusta naisesta saa teidät ihastumaan ja vielä kertomaan sen tälle naiselle? Jollain tavallahan varmasti rohkaisen heitä, sillä tuskin he kertoisivat minulle olevansa ihastuneita, jos eivät uskoisi mahdollisuuksiinsa minun suhteen? Haluan painottaa etten ole kiinnostunut heistä kuin ihmisinä, en miehinä, seksikumppaneina tai mahdollisena parisuhteen osapuolena - minulla on jo onnellinen suhde ja rakastan miestäni suuresti. Enkä itse ymmärrä (ilmeisesti) flirttailleeni heidän kanssaan.
Miten olen ystävällinen ja kiinnostunut ihmisistä ilman että he kokevat sen flirttailuna/kiinnostuksen osoituksena/jonain muuna? Onko sellainen edes mahdollista?
Osaisiko kukaan auttaa?
Mieheni vaihtoi jokunen vuosi sitten kokonaan alaa, jolla työskentelee ja tämä uusi ala vaatii jonkin verran myös edustamista ja olemme tutustuneet suureen määrään uusia ihmisiä. Eräistä on tullut meille myös läheisempiä tuttavia, joiden kanssa olemme tekemisissä myös vapaa-ajalla.
Nyt viimeisen parin vuoden aikana minulle on alkanut muodostua jo ihan ongelmaksi se, että useampi miespuolinen henkilö on lähestynyt minua tunnustaen olevansa ihastunut minuun. He kertovat, että haluaisivat tavata minut ihan kahdestaan jossain rauhallisessa paikassa ja pari on jopa kertonut suoraan haaveilevansa minusta eroottisesti. Minusta tuo on aika suorasukaista puhetta naimisissa olevalle naiselle. Eivätkä nämä tunnustukset ole tulleet missään yökerhossa keskellä yötä humalassa, vaan mm. huoltoaseman baarissa keskellä päivää, pitkän ajomatkan tauolla, kun mieheni oli wc:ssä käymässä. Myös sähköpostiin ja chattiin olen saanut ihastustunnustuksia ja ehdotuksiakin.
Olen luonteeltani kiltti ja sosiaalinen, pyrin aina huomioimaan muut ihniset ja olemaan kaikille ystävällinen. Ajattelen ihmisistä lähtökohtaisesti hyvää ja pidän heitä mielenkiintoisina, kunnes ehkä toisin todistetaan.
Ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että nämä miehet ovat sellaisia, joiden kanssa olemme tekemisissä sekä mieheni harrastuksen että työn kautta, joten tilanne pitää hoitaa hyvin diplomaattisesti, jotta välit säilyvät edelleen. Pystyn sen kyllä hoitamaan niin, se ei ole ongelma. Ongelma on, etten itse huomaa mitä teen väärin niin, että:
a) nämä miehet ihastuvat minuun
b) he uskaltavat sen myös kertoa minulle
En halua enkä oikein voikaan vaikka haluaisinkin, olla töykeä muille ihmisille, mutta kertoisitteko miehet millaiset signaalit varatusta naisesta saa teidät ihastumaan ja vielä kertomaan sen tälle naiselle? Jollain tavallahan varmasti rohkaisen heitä, sillä tuskin he kertoisivat minulle olevansa ihastuneita, jos eivät uskoisi mahdollisuuksiinsa minun suhteen? Haluan painottaa etten ole kiinnostunut heistä kuin ihmisinä, en miehinä, seksikumppaneina tai mahdollisena parisuhteen osapuolena - minulla on jo onnellinen suhde ja rakastan miestäni suuresti. Enkä itse ymmärrä (ilmeisesti) flirttailleeni heidän kanssaan.
Miten olen ystävällinen ja kiinnostunut ihmisistä ilman että he kokevat sen flirttailuna/kiinnostuksen osoituksena/jonain muuna? Onko sellainen edes mahdollista?
Osaisiko kukaan auttaa?
Vastaukset 9
Vanhimmat
ole vielä kertonut miehellesi?! Parisuhteessa, jos se vain luottamukseen ja toisen kunniotukseen perustuu, tuollaiset kerrotaan viipymättä. Miehesi tekee siitä sitten lopun - jos ei muuten niin vaihtamalla työpaikkaa.
Olen paininut tuon asian kanssa, kertoako miehelleni vai ei siis. Toistaiseksi en ole kertonut.
Minulle itselleni luottamus on tärkeä asia ja siksi olen kamppaillut asian kanssa. Kyse ei ole siitä, ettenkö omasta puolestani voisi kertoa hänelle, en koe tehneeni mitään väärää, en ole (ainakaan tietoisesti) houkutellut tällaista puoleeni tai halunnut huomiota muilta miehiltä. Enkä ole lähtenyt mukaan näihin ehdotuksiin vaan ilmoittanut kyseisille miehille samantien ystävällisesti mutta tiukasti, että tällainen ei ole asiallista ja että minulla on hyvä parisuhde, johon olen sitoutunut. Miehet ovat sen jälkeen perääntyneet kyllä ja tilanne on loppunut siihen. Mutta kun näitä tulee aina vain uusia ja uusia...
Ala, jolla mieheni työskentelee, pyörii pienissä piireissä, kaikki tuntevat kaikki. Työpaikan vaihdos alan sisällä ei auta, samojen ihmisten kanssa pitäisi senkin jälkeen olla tekemisissä. Ja mieheni on kiinnostunut nimenomaan tästä alasta. Siksi olen ainakin toistaiseksi päätynyt ratkaisuun, etten hänelle kerro näistä. Hänen pitäisi vaihtaa kokonaan alaa, jottei joutuisi olemaan tekemisissä näiden miesten kanssa. Oli oikein tai ei, pyrin tällä ratkaisullani suojelemaan häntä.
Eikä mieheni pystyisi niille uusille tapauksille mitään tekemään, hän voisi puuttua niihin vasta jälkikäteen. Ja sen puuttumisen koen pystyväni hoitamaan itsekin. Haluaisinkin löytää ratkaisun, jolla en joutuisi ollenkaan näihin tilanteisiin. Olen jopa pyöritellyt mielessäni ottavani yhteyttä näihin miehiin ja kysyväni heiltä, mikä minussa herätti heidän kiinnostuksensa ja mikä minussa/käytöksessäni sai heidät ajattelemaan, että heillä voisi olla saumaa, jotta osaisin tunnistaa sellaiset teot ja sellaisen käytöksen itsessäni jatkossa ja pystyisin muokkaamaan sitä. Näin epätoivoinen alan olla... O_o
Rehellisesti sanottuna, paljon selittelyn makua. Jos kerran asiat ovat kaikin puolin selvät, silloin ei pitäisi olla epätietoisuutta siitä, miten toimii.
Pitäisi kyllä nähdä sinut tositilanteessa, jotta voisi sanoa mikä sen aikaansaa. Mutta esim. se, jos katsot usein miehiä pitkään silmiin, erityisesti vielä hymyn kanssa, voi herättää ajatuksia siihen suuntaan, että sinäkin tuntisit jotakin vetoa heihin. Samoin kaikenlaisten kosketusten kanssa, vaikka se olisi vain ystävällinen taputus käsivarrelle. Myös tapasi keskustella voi vaikuttaa asiaan - innostutko helposti keskustelusta niin, että uppoudut täysillä tilanteeseen (nojaudutte huomaamatta toisianne kohden, käytät eleitä ja ilmeitä, naurat vapautuneesti vastapuolen huumorille jne)?
Ehkä voisit jatkossa keskittyä enemmän seurueen muiden naisjäsenten kanssa seurusteluun, tai jos se on mahdotonta, pitää suurempaa muodollista etäisyyttä miehiin ja vähentää etenkin kahdenkeskisen juttelun määrää heidän kanssaan, jos muuten käy toistuvasti toisin kuin tarkoitat.
Kerrot, ettet vielä ole puhunut asiasta miehesi kanssa, koska olet pyrkinyt suojelemaan häntä. Millä tavalla kertomattomuus mielestäsi suojelee häntä - ajatteletko, että hänen olisi vaikea kohdata näitä miehiä tilanteen selviämisen jälkeen? Kolikon toinen puoli on se, että kun joudut sanomaan jollekulle miehelle, että hänen käytöksensä on asiatonta, se saattaa myös jäädä jollekulle kirvelevänä nöyryytyksenä hampaankoloon ja aiheuttaa miehellesikin harmia, niin epäreilua kuin se onkin. Samasta syystä en suosittele että toteuttaisit ajatustasi kysellä ainakaan keneltäkään miehesi liikekumppanilta, miksi niin kävi.
Mielestäni asioita turha kertoa, jos siihen ei ole syytä, esim. miehet eivät häiritse, tms. Muutoinkaan ei luottamus ole sitä, että puolisolle kerrotaan yksityisiä asioita joita muut ihmiset ovat kertoneet.
vähän musta riippuu kyllä siitä, onko kyse siitä että joku on aidosti ihastunut vai koettaako vaan päästä salaa kiksauttamaan (työ)kaverinsa vaimoa.
Luin viestisi ja mietin omaa käytöstäni muiden ihmisten seurassa ja tajusin, että kosketan ihmisiä aika helposti. Kosketan ihmisiä enemmän kuin minua kosketetaan. Itse pidän kosketuksesta, se tekee keskustelusta ja tilanteesta jotenkin vapautuneemman ja henkilökohtaisemman.
Täytyy myöntää, että nyt olo tuntuu hieman typerältä, sillä tuo varmasti vaikuttaa asiaan, enkä ole sitä itse tajunnut aikaisemmin. Tähän ainakin kiinnitän huomiotani jatkossa.
Mietin tuota keskusteluasiaakin, mutta en muistelemalla osaa sanoa onko käytökseni jotenkin erityisen läheistä tai kiinnostunutta. Saattaa ollakin - kun ajattelee tuota kosketusta. Tähän aion myös kiinnittää huomiotani.
Tuntuu hieman hankalalta ajatus, että joudun ottamaan etäisyyttä ihmisiin, sillä pidän kovasti keskusteluista ja uusiin ihmisiin tutustumisesta, mutta kyllä tuo vaiva on varmasti pienempi kuin näiden yhteydenottojen torjuminen...
En ole kertonut miehelleni juuri siitä syystä, että hänen voisi olla hankala olla tekemisissä näiden miesten kanssa, jos hän tietäisi asiasta. Hän ei kuitenkaan pysty välttämään kohtaamisia täysin. En ajatellut asiaa tuolta kantilta kuin toit esiin. Ehkä luotan liikaa ihmisten hyväntahtoisuuteen? Minun täytyy miettiä tältäkin pohjalta asiaa. Toistaiseksi en aio kertoa miehelleni asiasta, mutta sitä täytyy harkita.
En aio kysyä näiltä miehiltä miksi näin kävi, se oli vain sellainen epätoivoinen ajatus asian selvittämiseksi. Kiitos sinulle (m) asiallisesta kommentista.
älä ole aina niin mukava, vaan välillä hyvin tyly ja kylmä.
sun miehes ihan selvästi tarvitsee vähän kovemman jätkän maineen. itse epäilen, että kovinkaan moni tuttava ei uskaltaisi edes moista ehdottaa minun vaimolleni, koska olen kaveripiirin tunnettu kuumakalle, jonka puheet eivät jää vain sanojen asteelle.
Minä saan pitki'ä ja vihjailevia katseita myöskin mutta olemalla asiallinen ja en koskettele keskusteluissa miehiä enkä rupea liian tuttavalliseksi..ja jos joku on ehdottanut-teen heti selväksi että olemme edelleen naimisissa mieheni kanssa eikä ole tarvis ottaa kolmatta osapuolta..muistan mainita että miehenikään ei pidä että minulle ehdotellaan...(mieheni on iso mies)Yleensä loppuu tuo peli heti...