Hei!!
Olen todella mustasukkainen mieheni exästä ja nimenomaan hänen viimeisestä exästään!! Miksi??
No..
Silloin, kun aloimme seurustella mieheni oli vielä tekemissä exänsä kanssa..he soittelivat satunnaisesti ja varsinkin tämä ex rupesi oikein pommittamaan, kun tiesi, että olimme yhdessä..aina hän soitti..jopa sinäkin päivänä, kun sain keskenmenon jne..ja se tuntui tosi pahalta!
Noo sanoin miehelleni, että sano hänelle, että tämä hullu lopettaa meidän kyttäämisen..koska se rupesi olemaan todella häiritsevää..hän viestitteli jopa yhteisten ystäviemme kautta ja miehini siskon avulla jne..
Mieheni sanoi minulle, että kyllä exien kanssa voi olla kaveria ja että ei hän viitsi sanoa toiselle pahasti!!! JUST JOO!!!
NOOO nyt on kulunut tosta alkutaipaleesta jo pari vuotta..mieheni ei ole vastannut enää hänen soittoihin jne..pitkään aikaan!! Ja mieheni on laittanut exälle viestin, että ei ole kiinnostunut olemaan tämän kanssa missään tekemissä ja, että jättäisi meidät jo rauhaan! Ex otti yhteyttä jopa sinä päivänä kun saimme lapsen, mutta mieheni ei reagoinut asiaan mitenkään, koska tietää nyt että se satuttaisi minua!!
Eli mun ongelma on se, että en pääse tuon alun yli!!! Vaikka meillä onkin oma asunto ja lapsi ja kaikki hyvin..olemme onnellisia, mutta minua vaivaa edelleen se, että mieheni ei voinut heti meidän suhteen alussa tehdä stoppia vaan hän antoi tämän exän häiritä meitä pitkään..
Oma teoriani asiasta on se, että miehelläni OLI vielä tuolloin alussa tunteita tuota exää kohtaan!!
Miten pääsen tämän asian yli??!! kertokaahan viisaammat!! Kiitos! :)
Olen todella mustasukkainen mieheni exästä ja nimenomaan hänen viimeisestä exästään!! Miksi??
No..
Silloin, kun aloimme seurustella mieheni oli vielä tekemissä exänsä kanssa..he soittelivat satunnaisesti ja varsinkin tämä ex rupesi oikein pommittamaan, kun tiesi, että olimme yhdessä..aina hän soitti..jopa sinäkin päivänä, kun sain keskenmenon jne..ja se tuntui tosi pahalta!
Noo sanoin miehelleni, että sano hänelle, että tämä hullu lopettaa meidän kyttäämisen..koska se rupesi olemaan todella häiritsevää..hän viestitteli jopa yhteisten ystäviemme kautta ja miehini siskon avulla jne..
Mieheni sanoi minulle, että kyllä exien kanssa voi olla kaveria ja että ei hän viitsi sanoa toiselle pahasti!!! JUST JOO!!!
NOOO nyt on kulunut tosta alkutaipaleesta jo pari vuotta..mieheni ei ole vastannut enää hänen soittoihin jne..pitkään aikaan!! Ja mieheni on laittanut exälle viestin, että ei ole kiinnostunut olemaan tämän kanssa missään tekemissä ja, että jättäisi meidät jo rauhaan! Ex otti yhteyttä jopa sinä päivänä kun saimme lapsen, mutta mieheni ei reagoinut asiaan mitenkään, koska tietää nyt että se satuttaisi minua!!
Eli mun ongelma on se, että en pääse tuon alun yli!!! Vaikka meillä onkin oma asunto ja lapsi ja kaikki hyvin..olemme onnellisia, mutta minua vaivaa edelleen se, että mieheni ei voinut heti meidän suhteen alussa tehdä stoppia vaan hän antoi tämän exän häiritä meitä pitkään..
Oma teoriani asiasta on se, että miehelläni OLI vielä tuolloin alussa tunteita tuota exää kohtaan!!
Miten pääsen tämän asian yli??!! kertokaahan viisaammat!! Kiitos! :)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Eksäkin voi olla ystävä. Kasvata itsetunto ja lopeta mustasukkaisuus. Ei tuossa mitään ongelmaa mielestäni ole?
Luulen, että exällä oli/on tunteita, mutta miehelläsi tuskin.. Ehkä hän ei vain halunnut satuttaa ketään, eikä tajunnut tilannetta aivan täysin. Ja mies tosiaan saattoikin pitää exää kaverinaan. Ihmiset voivat joskus olla aika pönttöjä. Mutta. Nyt mies on siis lopettanut yhteydenpidon?
Tuollaiset varmasti kyllä jättävät jäljensä. Ihminen on rakkaudessa niin haavoittuvainen. Puhu miehesi kanssa niin, ettet syytä häntä mistään (kokemuksesta voin sanoa, että usein uskollinenkin kumppani nousee herkästi takajaloilleen, jos häntä syytetään minkäänlaisesta uskottomuuteen viittaavasta). Puhu ihan vain siitä, miltä sinusta tuntuu. Kirjoita vaikka kirje, jos se tuntuu helpommalta. Hänen on hyvä tietää, missä mennään. Kerro hänelle suoraan, mitä toivot hänen tekevän. Jos se on rakkauden osoittamista, niin sano vain, että olosi voisi parantua siitä. Niin, ja sano sekin, että muuten olet onnellinen ja kaikki on hyvin. Olisi hyvä, jos sinulla olisi tarjottavanasi umpikujan sijaan ratkaisu. Älä anna mörön kasvaa isommaksi.
näistä kommenteista..:)
Olenkin yrittänyt kovasti puhua ihan hyvään ..ei riitelevään sävyyn asiasta ja kyllä se aina hetken auttaakin. Sitten taas taspahtuu jtn, joka laukaisee jonkun ihme "kiukunpuuskan" sisällä ja niin taas mennään sen tunteen vietävänä, vaikka kuinka yrittäisi tolkuttaa itselle, että kaikki on hyvin.
Ja toki kerronkin miehelleni, että rakastan häntä ja olen onnellinen.
Mietin vain, että kun menisi aika eteenpäin niin ehkä tuo jokin tyhmä juttu, joka vaivaa vaan unohtuu..
Olisi ihanaa, jos tuo mörkö tosiaan ei kasvaisi isommaksi, vaan voisin keskittyä tuon ikävän tunteen sijasta oleellisiin asioihin.
Joskus on vain sellainen petetty olo jotenkin..ja tunnen itseni tyhmäksi, kun olen ollut niin sinisilmäinen..joku sanoi, että ei tuossa ole mtn ongelmaa, mutta kyllä se ihmismieli on vaan sellainen, että jos jokin vaivaa niin se vaivaa..ennen kuin siihen löytää kunnon ratkaisun ja saa pyyhittyä pois sen pahan olon..helpommin sanottu, kuin tehty..yritys kuitenkin on kova! :)
Voihan se olla, että miehelläsikin oli vielä alussa joitain tunteita (kiintymystä, jos oli pitkä suhde?), mutta sun kanssa se silti oli.
Eikö sulla ole _ikinä_ ketään muuta kohtaan mitään tunteita? Totta kai on ja huomaat, ettei ne ole mitään vakavaa, kun olet sitoutunut rakastamaan omaasi. Se on sitten eri asia, mitä niillä tunteilla tekee. Miehesi oli ja on ehkä edelleenkin (tätäkö alitajuisesti pelkäät, että nytkin on jotain tunepuolella vialla?, todellako mietit vain suhteen alkua?) tässä asiassa heikko, mutta kaikilla meillä on heikkoutemme.
Hän ei kuitenkaan fyysisesti pettänyt sinua, se painaa vaakakupissa enemmän kuin mitä sitten tuntikin, eikös?
en todellakaan pelkää, että miehelläni olisi nykyisin mtn kiinnostusta kehenkään toiseen ja itse olen kyllä aina vain kiinnostunut siitä, jonka kanssa seurustelen..
(Tai aikaisemmassa suhteessa kyllä lopussa, kun meni huonosti olin kiinnostunut jstn, mutta en koskaan mtn sen enempää..ja sekin kun johtui siitä, että ei oma kumppani enää kiinnostanut ja erohan siitä sitten tulikin!)
Ja todellakin vain mietin suhteen alkua..että onko suhde lähtenyt käyntiin väärin perustein! Tyhmäähän tämä on ja tottakai sitä nyt omakin järki sanoo, että pitäisi keskittyä tähän päivään. Ja tottakai se on tärkeintä, että mieheni ei ole tehnyt mtn fyysistä kenenkään kanssa ja loppujen lopuksi hän on minunkin takiani katkaissut välinsä tuohon takertuja exään, koska kyllä hän muiden exien kanssa on jossain tekemisissä ja ei ne edes haittaa silleen itseäni..toi viimeisin vaan, kun mieheni antoi sen häiritä meitä alussa niin pitkään..
Kun vaan sais tämän tyhmän ajatuksen pois päästä ja voisi keskittyä tulevaan..meidän lapseen jne..tiedän, että miehenikin varmaan kärsii tästä, kun valitan hänelle aiheesta..sekin tekee vain kipeää itselleni, kun en haluaisi satuttaa häntä!
En vain tajua mikä omassa päässä on vialla, kun en saa tuota ajatusta pois sieltä..Varmaan olen vähän seko nainen tai en vain osaa nauttia elämästä oikein! Sääli! :(
kannattaisiko keskittyä nykyiseen ja tulevaisuuteen sen sijaan että jostain aikaisemmista puhelinsoitoista rupeaa kiukuttelemaan ja aiheuttamaan sotkua nyt.
Ehkä tämä auttaa:
Kaksi munkkia matkallaan joilla oli vaitio- ja ei- toiseen sukupuoleenkoskettamisvelvollisuus, tulivat matkallaan joen rantaan. Siella oli nuori nainen, myos ylittämässä jokea mutta hyvin peloissaan.. Toinen munkki nosti naisen hartioilleen, näin he kaikki kahlasivat joen yli. Toiselle rannalle päästyään hän laski naisen maahan ja josta nainen jatkoi matkaansa ja munkit omaansa.
Illan tullen saapuessaan majapaikkaansa ja ennen levolle käyntiään, toinen munkki vihdoin virkkoi: Kuinka sinä saatoit ottaa sen naisen hartoillesi?
Johon toinen vastasi; Minä jätin hänet rannalle, miksi sinä kannat häntä vieläkin mukanasi?
Oppi: Historia on mennyttä. Kukin vaikuttaa tähän päivään ja huomiseen.
Heh, tämä oli hyvä juttu. Ja opettavainen niin kuin hyvät jutut aina.
Tosi hyvä juttu..eiköhän se tästä..
Enkä tämän enempää asiaa jaksa täälä vatvoakaan! :)
Kiitti vain kannustuksesta!