Siirränpäs tänne, kun laitoin vahingossa kai väärälle palstalle, en tiennyt että tämäkin paikka löytyy...
Väsynyt liikaa sekaantuvaan anoppiin. Hienoa on se, että lapset saavat rakentaa oman suhteensa isovanhempiin, vaan liika on liikaa. Onko pakko joka päivä nähdä, onko pakko ajaa lasten äidin päätöksien yli ja selän takana tehdä asioita toisin, viedä lapsia paikkoihin joihin ei ole lupa viedä. Ja jos anopin elämäntehtävä on oma pojan elämän "helpottaminen", niin se on liikaa sekaantumista toisten perhe-elämään. Anoppi ei anna poikansa ottaa vastuuta kodista lainkaan. Me molemmat käymme työssä ja itse ainakin saan työstä niin paljon virtaa, että kodinkin jaksan hoitaa vaikka yksin jos pakko olisi. Mutta mielestäni ei ole, koska meitä on kaksi aikuista perheessä. Anoppi taas ei voi sietää kai sitä, että vaadin työssä käyvältä mieheltä myös osallistumista. Miehen selän takana anoppi kyllä paapattaa minulle, kuinka se mies taas lähti kalaan vapaalla, taas meni sinne ja tänne, ainako sinä miniäriepu yksin joudut täällä tekemään.... Mutta jos yritän miestä laittaa vastuuseen lähtemällä pois paikalta, anoppi tulee heti apuun, kysymättä tai sitten mies menee sinne "itkemään" kun ei taaskaan saa tehdä mitään rauhassa lapsilta. Ja äiskä auttaa, onhan se kauheaa jos mies ei voi tehdä omia juttujaan, harrastaa tai jotain, eikö se "vaimo" ole näitäkään sun kalavermujas pessyt, eikö se siivoa näitä kalavälineitä tästä, kyllä se minä (anoppi) olen aina siivonnut toisten jäljet, eihän sotkussa voi elää, plaa, plaa... Miestä ei tunnu enää kiinnostavan kuin se, että asiat hoituu ilman hänen osanottoaan mihinkään. Toki se elämä on helppoa noin, itse en edes kehtaisi eläkeikäistä vaivata liikaa. Mielestäni miehen ja äitinsä välinen suhde on hiukka sairas tai onko jokin napanuora jäänyt katkaisematta molempiin suuntiin...
Väsynyt liikaa sekaantuvaan anoppiin. Hienoa on se, että lapset saavat rakentaa oman suhteensa isovanhempiin, vaan liika on liikaa. Onko pakko joka päivä nähdä, onko pakko ajaa lasten äidin päätöksien yli ja selän takana tehdä asioita toisin, viedä lapsia paikkoihin joihin ei ole lupa viedä. Ja jos anopin elämäntehtävä on oma pojan elämän "helpottaminen", niin se on liikaa sekaantumista toisten perhe-elämään. Anoppi ei anna poikansa ottaa vastuuta kodista lainkaan. Me molemmat käymme työssä ja itse ainakin saan työstä niin paljon virtaa, että kodinkin jaksan hoitaa vaikka yksin jos pakko olisi. Mutta mielestäni ei ole, koska meitä on kaksi aikuista perheessä. Anoppi taas ei voi sietää kai sitä, että vaadin työssä käyvältä mieheltä myös osallistumista. Miehen selän takana anoppi kyllä paapattaa minulle, kuinka se mies taas lähti kalaan vapaalla, taas meni sinne ja tänne, ainako sinä miniäriepu yksin joudut täällä tekemään.... Mutta jos yritän miestä laittaa vastuuseen lähtemällä pois paikalta, anoppi tulee heti apuun, kysymättä tai sitten mies menee sinne "itkemään" kun ei taaskaan saa tehdä mitään rauhassa lapsilta. Ja äiskä auttaa, onhan se kauheaa jos mies ei voi tehdä omia juttujaan, harrastaa tai jotain, eikö se "vaimo" ole näitäkään sun kalavermujas pessyt, eikö se siivoa näitä kalavälineitä tästä, kyllä se minä (anoppi) olen aina siivonnut toisten jäljet, eihän sotkussa voi elää, plaa, plaa... Miestä ei tunnu enää kiinnostavan kuin se, että asiat hoituu ilman hänen osanottoaan mihinkään. Toki se elämä on helppoa noin, itse en edes kehtaisi eläkeikäistä vaivata liikaa. Mielestäni miehen ja äitinsä välinen suhde on hiukka sairas tai onko jokin napanuora jäänyt katkaisematta molempiin suuntiin...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kirjoitan omien kokemusteni ja käsitysteni valossa:
Kuulostaa, että miehesi suvussa naiset ovat ns. alistettuja ja joutuvat tekemään naisten työt ja miehet voivat ns. "astua valmiiseen pöytään". Siinä suvussa on ehkäpä vanhoilliset kaavat vielä menossa, että mies kalastaa ja nainen perkaa tms.. nainen tekee eväät miehelle ja nainen siivoaa ja ukkokulta tulee kalareissulta saalis mukanaan ja odottaa että ruoka on valmis. Voi herranenaika sentään!!
Napanuoran katkaisu on jossain välissä tarpeellista, muuten ette pysty olemaan miehesi kanssa tasa-arvoisia, kuten nykyaikana olisi suotavaa.
Itsekin olen tasa-arvon kannattaja ja mieheni on oppinut tekemään kotitöitä kotonamme. Silloin kun anoppi häärää meillä, ei hän tohtisi antaa mieheni tehdä kotihommia. Kuulostaapa niin tutulta! Pysy vain lujana ja onneksi sentään miehesi ymmärtää tehdä kotihommia!! Älä vain alistu tekemään yksin kaikkea nyt, kaivat kuoppaa itsellesi ja 30 vuoden päästä kuorit jo miehellesi perunat valmiiksi nenän eteen.
Tasa-arvo on se joka vie eteenpäin :)
Jos anoppisi ei opettanut miehellesi tasa-arvoa ja hommien tasapuolista jakamista ja tekemistä, on se sinun vuorosi nyt opettaa ja näyttää, mikäli haluat tasapuolisen suhteen. Itsekin pystyt olemaan onnelisempi liitossa, kun voit olla oma tasa-arvoa kannattava itsesi!
tavat ja perinteet periytyy siinnä kuin fyysiset ominaisuudetkin.
Mutta miten niitä noudatetaan ja miten yhdessä eletään, on jokaisen kodin yhteinen päätös.
Otetaan vaikka autolla ajaminen, mikä tahansa tekniikka puhelin hifi-laitteet ei ole anopin syy tai ansio osaako lapsensa niiden kanssa toimia.
Puolison valinnat teit sinä joten yhteiselämään teitä on kasvamassa kaksi, kompromisseilla ja neuvottelulla.
http://urbaanisanakirja.com/word/kompromissi/
No iankaikkisen vanhanaikainen, höpsäkkä anopinreppana sinulla on!
Kuules, minä sain anopistasi sen kuvan, että hän on aina kaikkien puolella, kuka kulloinkin kohdalle sattuu. Päivittelee, ja säälittelee sen korkealentoisempia ajattelematta. Minusta vaikuttaa, ettei hän paljon ajattele muutenkaan, vaan hoosaa niin kuin nyt vanha ihminen ja tuon sukupolven ihminen vaan hossottaa taitaa.
En ottaisi tota anopin pipanaa tosissani ollenkaan, asettaisin hänet tuonne jonnekin hierarkiassa lasten ja koiran väliin, mutta tosin kunnioittaen hänen elämän kokemuksiaan.
SE taas, että miehesi ei tee mitään on ihan tasan tarkkaan sinun ja miehesi välinen juttu! Ja niistä jutuista keskustellaan silloin kun anoppi EI ole paikalla lähimaillakaan.
KUN anoppi on paikalla ja tulee konfliktitilanne, että mies pitäisi saattaa "ruotuun" mitä tulee tasa-arvoon, niin silloin pitäisi matalaa profiilia. Silloin ollaan vieraskoreita, kun on perheeseen kuulumaton eli anoppi paikalla.
Ja heti kun anoppi on poistunut, keskustellaan kotihommat ja kalavehkeet selviksi. Anopin pöpinät laitetaan mappiin Ö, ja sillä mapilla ei ole kovin suurta merkitystä.
"Mutta jos yritän miestä laittaa vastuuseen lähtemällä pois paikalta, anoppi tulee heti apuun, kysymättä tai sitten mies menee sinne "itkemään" kun ei taaskaan saa tehdä mitään rauhassa lapsilta. Ja äiskä auttaa, onhan " (ap:n viestistä)
Kiinnitin huomiota tähän: tai sitten mies menee sinne itkemään ...
Olen lueskellut näitä anoppeja arvostelevia viestejä. Moni miniä itse asiassa moitiskelee omaa miestään, jonka kanssa on asunut yhdessä jopa vuosia. Siis että mitä!
Kysynpä näin: Kenen on liitoissa saatava miehensä tekemään vaadittavat hommat tai kenen on saatava miehet ottamaan miehen rooli?
Samaa kysyn ja samaa mieltä! :))
Kun kaksi ihmistä elää ja asuu parisuhteessa yhdessä saman katon alla, ei kai siinä pitäisi muun kuin aikuisen itsensä ottaa oma roolinsa perheessä?? Ei se ainakaan vaimon "osa" ole saada mies tekemään sitä mitä normaali ihminen tekisi Oman kotinsa ja Omien lastensa kanssa... Ikuisuudet on selitelty miesten tekemättömyyttä sillä, että kotona ei ole opetettu ja plaa, plaa. Laiskuutta se vaan on ja tekosyitä löytyy "ei ole äiti opettanut"..
siinä varsinainen Mehiläiskunigatar.
Muut ihmiset ovat vain alamaisia ja palvelijoita.
on asukkaiden itsensä tehtävä.
Perus on kartoittaa työt ja tekijät.
Jokumuu ei ole olemassa, eikä varmasti tee mitään.
Eiköhän teidän kotinne työnjako ole teidän itse päätettävissä. Kyllä kaikkien jälkeläisten ohjaaminen ja neuvominen jopa opettaminen loppuu, kun jälkeläisellä on omapesä.
Olet ilmeisemmin miniä jonka elämän sisällön kantava voima on yleensäanoppi, vähän kuin puhuisi autoista veneistä tai harrastuksestaan.
Yleensä anoppia ei vain ole edes olemassa, kuten ei yleensäminiääkään.
Nostakaa kissat ja villakoirat pöydälle, puhukaa yhteiselämänne ja sosiaaliset suhteenne samoille linjoille.