Olen 33-vuotias nainen joka kamppailee pistelaskun, herkuttelujen tuomien morkkisten, painon heilahtelujen ja jonkinkaltaisen lihomisfobian tuoman hermopaineen ristiaallokossa. Jos tunnistat itsesi, ota yhteys laittamalla mailiosoite alle, niin vaihdetaan vähän ajatuksia. :)
Kaipaan kohtalokaveria
Pistekeiju
11292
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olen se EiSankari nimimerkillä tohon ketjuun "Tukea toisistamme" kirjoittava. Painoni ei laske ja siitä seuraa kaikenlaista ahdistusta, vaikka mitään pisteitä en laskekaan, syön jäätelöä melkein joka päivä, mutta ei muuta herkuttelua paitsi jugurttia aamuisin. Lihoamisfobia mulla varmaan on. Voi olla, että kun olin nuori olin sairastumassa bulimiaan ja anoreksiaan, joten kokemusta on ruokaan liittyvästä sopimattomasta käytöksestä. Nykyään ruoka ei kyllä ole koko ajan mielessäni, mutta ehkä olisi enemmänkin jos en roikkuisi täällä palstoilla, kutoisi jne. Olen kotona päivät pitkät ja se altistaa kyllä syömishäiriöille.
Kirjoittele mulle ruokaan liittyvistä huolistasi tohon mailiosoitteeseeni niin rupatellaan ruoasta ja miksi ei myös muustakin. Oletko sinäkin päivät kotona? Onko sinulla perhe ja lapsia - joille siis pitää laittaa ruokaa jne.
Huomasitko, että painonvartijat ovat sulkeneet putiikkinsa kannattamattomana?
Terkkuja
EiSankari
Luin viestisi joitakin päiviä sitten huolimattomasti siinä mielessä, kun en huomannut että olit laittanut siihen oman mailisi. Mailaan sulle tässä ihan lähiaikoina kun ehdin...:) T: Avaaja
Käy lukemassa jos ehdit. :)
Painoon liittyvä stressi on minulle tuttua. Minusta tuntuu ettei minulla oikein ole sellaista omaa painoa, vaan heti kun tarkkaavaisuuteni herpaantuu niin paino lähtee nousuun. Aina pitäisi tarkkailla syömistään ja aina noudattaa jonkintasoista dieettiä tai kiloja kertyy.
Minulle myös käy helposti niin, että jos annan yhtään löysää niin syön ja herkuttelen kerralla paljon enemmän kuin mistä enää edes nautin. Joskus tuntuu, että minulla on vähän bulimistisia piirteitä, mutta en kuitenkaan ruokaa oksentele.
Olen reilut kymmenen vuotta sitten laihduttanut ihan omalla tyylillä yksikseni 20 kiloa yhden talven aikana. Ne kilot tosin tulivat tämän viimeisen kymmenen vuoden aikana hiljalleen takaisin.
Nyt vuoden alusta lähtien olen taas koittanut noudattaa hillitympää ruokavaliota ja painoa varmaan saanut jo muutaman kilon lähtemään, mutta vielä olisi tarkoitus hyvinkin 10..15 kiloa pudottaa.
Ehkä jo loppukesästä näytän t-paidassa ihan kivalta :)
Tekstisi on niin tuttu siinä, että minunkin pitää jatkuvasti tarkkailla omaa painoani, jotta ei karkaa käsistä. En pidä ulkoisesta olemuksestani ylipainon ja tuki- ja liikuntaelinongelmien vuoksi. Tuki- ja liikuntaelinongelmatkin helpottaisivat jos paino vähän laskisi ja ulkoisesta olemuksesta tulisi kivempi.
Minäkin ajattelen, että voisin helposti sairastua bulimiaan. Syön niin vähän, että ihmettelen sitä että minulla on ylipainoa eikä anoreksiaa. Kukaan ei pidä minua laihana, joten anorektikolta en näytä. Painoindekseni on jotain 24.
Mitä olet tänään syönyt Jokke Jokunen? Minä olen syönyt puoli lasillista jugurttia, yhden Ryvita näkkileivän juustolla ja kahdella lauantaimakkaraviipaleelle. Tomaattia ja kurkkua ja paistettua naudan jauhelihaa. Kolme kuppia maitokahvia. Tänään kun olin vaa´assa ajattelin, että olen saattanut laihtua puolikiloa tai ehkä kilon, sillä jo toisen kerran vaaka näytti vähemmän kuin ennen. Olisikohan niin, että laihtumisen ajattelu ja siitä puhuminen vaikuttavat jollakin salaperäisellä, mutta psykologisella tavalla painoon. Joskus tuntuukin siltä, että laihtuminen on myös joku juttu päässä. Siis todellakin päässä. Jos on masentava olo niin joku lihoo - tai ei ainakaan laihdu - ja joku toinen taas saattaa laihtua masennuksesta. Sitten en tiedä miten on tuo masennuksen aiheuttamaan alakuloiseen mielialaan (vrt suruun) syöminen. Sitä saattaa syödä siis melkein huomaamattaan. Mutta luulisi, että jos ei syö edes huomaamattaan, niin laihtuisi masennuksesta. Mutta lihavuus tuntuu olevan kuin iso paksu möykky päässä, joka vain pitää aineenvaihdunnan huonona ja kilot paikoillaan. Jos rakastuisi niin kilot saattaisivat lähteä hetkessä ihan mielialamuutoksen vuoksi.
Minkä ikäinen olet Jakke Jokunen? Voisiko sinuun rakastua niin että pääsisin liikakiloistani eroon? Kirjoittele tänne tai sähköpostiini.
Terkkuja
Eipä tuo painoindeksisi, 24, lihavuudesta minusta kerro, joten kuten kirjoititkin niin se lienee lähinnä joku juttu päässäsi. Muistan, että tuona talvena kun laihdutin sen 20 kiloa niin en kuitenkaan missään vaiheessa ollut tyytyväinen omaan kehooni. Itse asiassa tuota laihdutustalvea seuranneena syksynä painoin enää 58 kiloa ja silloinkaan en omaa silmääni miellyttänyt. Se on outoa miten omat aivot tavallaan valehtelevat. Nyt kun katson tuon ajan kuvia niin olen niissä kuvissa mielestäni jo liian laiha.
Nyt paino alkaa 8:lla, mutta eiköhän se ennen joulua paineta sinne 70 alkupuolelle.
Tänään olen syönyt 5 kpl Pirkan ohukaisia (katsoin, että ovat kevyempi vaihtoehto kuin tortillat), jotka täytin jauhelihalla ja nyt iltapalaksi söin yhden mansikkarahkan.
Kohta juhlin 35-vuotis syntymäpäiviäni.
Niin ja ketjun avaajan peräänkuuluttama sähköpostiosoite, niin kusti polkee piuhoja pitkin osoitteeseen: [email protected]
Hei!
Miksi valitset ohukaisia ja tortilloja. Minun ruokavaliooni ne eivät kuulu ollenkaan. Olisitpa syönyt kananmunan ja hedelmiä ja vihanneksia ja jugurttia tai piimää ja muuta sellaista.
Kirjoittele mulle sähköpostiin jos haluat keskustella kanssani ihan mistä vain sen sijaan, että rupeaisit syöpöttelemään. Osoite [email protected]
Eipä ketjun aloittaja taida täällä vierailla kun ei sähköpostiakaan ole tullut.
Olen myös 33 v. Ja vaakalla käyn jokapäivä ja paino senkun melkein nousee kokoajan. Jos en kävisi vaa-alla luulisin että kaikki on hyvin, ne grammat tulevat salakavalasti niitä ei huomaa ennen kuin on jo katastrofi, joskus kun menee vaakalle kuvittelee että nyt olen kyllä laihtunut oikein kroppakin tuntuu timmimmältä, ja mitä vielä olen lihonut vaikka 500g eli ne omat tuntemukset on ihan väärässä ja sitten toisinpäin joskus luulee että on lihonut mutta onkin laihtunut, vaaka on armoton ja kertoo totuuden. Jostain luin, että ne naiset jotka on laihduttaneet ja pysyvät laihdutetussa painossaan syövät vain 1300 kaloria päivässä eli se on 100 kaloria vähemmän kuin laihdutusruokavalio. Pitää vaan alkaa opettaa itseään että oikeastaan en tarvitse paljon mitään ruokaa.
Kiitos kirjoituksestasi. Kohtalokamuja on kiva tavata. :)