Lyhyen alkuelämäni ajan olen seurannut, kuinka suvun naiset muistavat ja antavat lahjoja miehilleen heidän merkkipäivinään. Jouluisin naiset hommaavat lahjat lapsille, mutta mitä tekee mies? Mies ei muista naistaan, eikä lapsiaan. Jos mies sitten sattuu jotain naiselleen ostamaan, se on jotain sellaista, mitä mies itse käyttää.
Kun omalla kumppanillani oli syntymäpäivät, minä kuuntelin tarkkaan jo aiemmin, jos mies puhui tarvitsevansa jotakin. Poika myös aloitti ajoissa kyselyn, että mitä hommaan hänelle. Muutama kuukausi ennen hänen syntymäpäiviään tilasin osan hänen lahjastaan, ja me olimme aiemmin katselleet tuotetta lehdestä ja mies sanoi, että sellainen voisi olla kiva. Siihen lisäksi ostin vielä muutakin pientä ja pukeuduin illalla nätisti. Hänen synttäreitäänkin vielä vietettiin meillä pienellä porukalla. Opiskelurahastoni pieneni 40-50€.
Nyt tuo muisti sentään onnitella minua, kun täytin 18. Samalla hän kuitenkin ilmoitti, ettei hänellä ole antaa minulle mitään, sillä ei ole päässyt kaupunkiin. Ja ketun paskat. Hänen vanhempansa ovat kyllä rampanneet kaupungilla ja linja-autotkin kulkevat, mutta hän ei ole halunnut poistua tietokoneeltaan. Mukavuushan siitä kärsisi, kun joku viikonloppu pitäisi muutamaksi tunniksi poistua kotoa. Lisäksi se vie rahaa! Poika sattuu olemaan pihi.
En minä olisi tarvinnut mitään suurta. Edes suklaalevy tai pelkkä kortti, niin olisin tuntenut pojan edes hiukan välittävän minusta. Eihän kukaan minuakaan käskenyt pojan lahjaan käyttämään noin paljon rahaa, mutta minä halusin pojan saavan jotain sellaista, mitä todella tahtoo, sillä minä välitän hänestä. Nyt todella tuntuu siltä, ettei poika yhtään ajattele kuin itseään. Seksiä kehtasi illalla ruinata, mutta vain sen verran, että sai itsensä tyydytettyä.
Miehet! Mikä siinä on niin vaikeaa muistaa naisia?
Kun omalla kumppanillani oli syntymäpäivät, minä kuuntelin tarkkaan jo aiemmin, jos mies puhui tarvitsevansa jotakin. Poika myös aloitti ajoissa kyselyn, että mitä hommaan hänelle. Muutama kuukausi ennen hänen syntymäpäiviään tilasin osan hänen lahjastaan, ja me olimme aiemmin katselleet tuotetta lehdestä ja mies sanoi, että sellainen voisi olla kiva. Siihen lisäksi ostin vielä muutakin pientä ja pukeuduin illalla nätisti. Hänen synttäreitäänkin vielä vietettiin meillä pienellä porukalla. Opiskelurahastoni pieneni 40-50€.
Nyt tuo muisti sentään onnitella minua, kun täytin 18. Samalla hän kuitenkin ilmoitti, ettei hänellä ole antaa minulle mitään, sillä ei ole päässyt kaupunkiin. Ja ketun paskat. Hänen vanhempansa ovat kyllä rampanneet kaupungilla ja linja-autotkin kulkevat, mutta hän ei ole halunnut poistua tietokoneeltaan. Mukavuushan siitä kärsisi, kun joku viikonloppu pitäisi muutamaksi tunniksi poistua kotoa. Lisäksi se vie rahaa! Poika sattuu olemaan pihi.
En minä olisi tarvinnut mitään suurta. Edes suklaalevy tai pelkkä kortti, niin olisin tuntenut pojan edes hiukan välittävän minusta. Eihän kukaan minuakaan käskenyt pojan lahjaan käyttämään noin paljon rahaa, mutta minä halusin pojan saavan jotain sellaista, mitä todella tahtoo, sillä minä välitän hänestä. Nyt todella tuntuu siltä, ettei poika yhtään ajattele kuin itseään. Seksiä kehtasi illalla ruinata, mutta vain sen verran, että sai itsensä tyydytettyä.
Miehet! Mikä siinä on niin vaikeaa muistaa naisia?
Vastaukset 35
Vanhimmat
niin osta sellainen. Ei ne paljoa maksa ja voit lopettaa tuon naukumisen.
Suklaalevyllä tarkoitin sitä, että se on helppo ja halpa valinta jos muuten ei jaksa panostaa, en sitä, että sitä erityisesti haluaisin. Onko sinusta väärin, että tunnen, ettei mies välitä minusta, kun ei minuun jaksa yhtään panostaa?
vaan vituttaa, kun itse olet ostanut lahjan vaikka mies ei oikeasti sellaista edes halunnut. Osta itse mitä haluat niin ei tarvitse valittaa. Välittämistä ei mitata rahassa tai tavarassa.
"vaan vituttaa, kun itse olet ostanut lahjan vaikka mies ei oikeasti sellaista edes halunnut." Palaappa lukemaan aloitusviestini. Lahja oli nimenomaan sellainen, jota mies oli toivonut ja on käyttänyt sitä hyvinkin paljon.
Välittämistä ei mitata rahassa, eikä tavarassa, mutta kyllä jotain on välittämisen kohdalla vinossa, jos mies ei mitenkään muista toista. Onnittelu sen jälkeen, kun muut ovat hyppineet kaulaan onnittelemaan, viestii siitä, että mies on tuskin edes muistanut syntymäpäivääni.
Miksi mies vaatii itselleen lahjaa, mutta itse ei sellaista hanki toiselle?
Etkö sinä todellakaan pahoita mieltäsi, jos sinua ei muisteta merkkipäivinä?
Useat miehethän siinä näyttävät olevan mestareita, että ostavat toiselle sopimattomia lahjoja.
ensin opettaa se mies. Nyt ilmoitat painokkaasti että halut sen lahjan. Kerrot että pahoitit mielesi, ettetkä voi kuvitella eläväsi sellaisen saamattomuuden kanssa. Vain kouluttaminen takaa parhaan lopputuloksen :)
Minusta joulu-, syntymä- ja nimipäivien muistaminen on kamalan rasittavaa, vaikka nainen olenkin. Sen takia juuri, että se homma on jotensakin kuin sysätty naisille. Se hipoo jo velvollisuutta, varsinkin kun kaupallisuus muistaa vedota syyllisyydentuntoihin.
Helpottaakseni miehisiä lahjanhankintaongelmia olen ostanut itse itselleni jotain kivaa. Ehkäpä ihan harvoin olen toivonut että minua muistetaan omaehtoisesti... En halua kuitenkaan että säännöllisesti. Se saisi tuntemaan vain vastavelvollisuutta.
Naisista lahjusten ostaminen on mukavaa. Pyöritään kavereiden kanssa ostoshelveteissä ja haalitaan kaikkea rihkamaa. Siinä sivussa hihaan tarttuu tietysti myös jotain miehille sopivaa. Naiset uskottelevat itselleen, että miehet ovat tässä asiassa heidän kaltaisiaan. Te ette millään halua ymmärtää, että lahjojen keksiminen ja ostaminen on miehille suurta tuskaa ja kärsimystä.
Sitäpaitsi naiset eivät edes osaa arvostaa saamiaan lahjoja vaan pitävät niitä itsestäänselvyytenä, onpa kyseessä sitten synttärit, nimpparit, ystävänpäivä tai mitkä kissanristiäiset hyvänsä. Erityisen vastenmielistä on naisten tapa ehdollistaa seksi ja saadut lahjukset. Miten ihmeessä naiset pystyvät hiljentämään omantuntonsa tämän huoraamisen edessä?
"naiset eivät edes osaa arvostaa saamiaan lahjoja vaan pitävät niitä itsestäänselvyytenä, onpa kyseessä sitten synttärit, nimpparit, ystävänpäivä tai mitkä kissanristiäiset hyvänsä."
Toiset naiset ehkä eivät osaakkaan arvostaa, mutta usko tai älä, niin minä en ainakaan odota minään ystävänpäivinä tai nimipäivinä mitään lahjoja Eivät muuten odota monet muutkaan naiset.. Minä todellakin osaan arvostaa, jos mies jotain hommaa. Myönnettävä on kyllä, että jos paketista ilmestyy jokin linkkuveitsi, jota en tarvitse ja mieskin sen tietää, niin arvostus on kyllä melko alhaalla.
Eikä miellyttävien lahjojen osto ole naisillekaan erityisen helppoa. Me vain osaamme kuunnella miestemme toiveita, emmekä suolla kaikkea heti toisesta korvasta ulos.
Te naiset nyt vain olette tässä lahja-asiassa erilaisia kuin miehet. Miksi sen hyväksyminen on niin ylivoimaisen vaikeaa?
Siksi, että mies osaa kuitenkin vaatia itselleen lahjoja.
"Mies osaa kuitenkin vaatia itselleen lahjoja." No sehän varsinainen ämmä on eikä mikään mies.
Voitko väittää, että vain naisista on mukavaa, kun muistetaan?
Yllätykset ovat mukavia. Mutta merkkipäivien muistamisessa ei ole mitään yllätyksellistä. Jos Rouva Ratikka unohtaa minun syntymäpäiväni, niin asia on minulle aivan yhdentekevä. Naiset harvemmin suhtautuvat välinpitämättömästi merkkipäiviensä unohtamiseen. Aivan kuin sinäkin mittaat lahjoilla sitä, paljonko mies sinusta välittää. Minusta tuollainen on ulkokultaista ja iljettävää.
Mielestäni tässä olisi myös hyvä ottaa huomioon, että me emme ole 30 vuotta yhdessä elänyt aviopari, vaan nuoripari. Jos edes nyt mies ei muista, niin mites sitten vuosien päästä? Alussahan kaikki on niin intohimoista ja suurta rakkautta täynnä.
luulis et alussa ei lahjoilla muistamista todellakaan tarvitse. Sit myöhemmin kun alkaa hiipumaan, niin lahjat on helppo tapa ostaa omatunto - ja kertoa et kyllä mä vielä välitän vaikka aina jätänkin pöntön kannen ylös.
Ja ikää sinulla oli? Et selvästikään meidän ikäluokkaamme, sillä yleisesti katsoen ikäisini, asiat ovat aivan toisin.
Mieheni tietää, että anteeksiantoa on turha hakea lahjoilla.
saa olla naiivi ja pinnallinen. Tää kaikki olikin enempi tukevaisuuden kehityspotentiaalia.
Vaihda miestä, sillä on aivan väärin antaa nykyisen kumppanisi kärsiä arvomaailmastasi. Uskon että sopivia tyhjäpäitä on sinulle tarjolla, jonka kanssa voitte hukuttaa toisenne ihaniin lahjoihin ja timangisormuksiin.
"Vaihda miestä, sillä on aivan väärin antaa nykyisen kumppanisi kärsiä arvomaailmastasi."
Lienee miehelläni samankaltainen arvomaailma kanssani, kun osaa kuitenkin itselleen lahjoja vaatia. Turha siis vain minua haukkua.
Ton hemmon mielestä hänelle kuuluu ja sinulle ei - eikä sekään mikään harvinaisuus maailmassa.
Meinaaks sää et ku toi toinen on ehkä vieläkin hölmömpi niin sä saat niinku anteeksi?
Oikeastaan olen kiinnostunut nyt tietämään millaisista lahjoista olisit todella ilahtunut. Siis jotain hieman yksilöllisempää kuin kukat ja suklaarasia. Mikä olisi todella kiva lahja?
Muutoin tuohon vastaukseesi kommentoisin että jos sinä itse menit kysymään mitä han haluaa, niin onko se sama asia kuin vaatiminen? Tai jos hän itse ilmoitti etukäteen ettei halua lahjaksi mitään muuta kuin sen, koska tietää että naisilla on tapana ostaa AINA lahjoja, niin onko sekän vaatimista.
Hän ei ole minua hölmömpi, jos hölmö lainkaan. Meinaan sitä, että molemmat haluavat tulla muistetuksi. Mikä tässä on niin vaikeaa?
sua? Ja muistamisen tunnistaa siitä et ostaa lahjoja ja herkkuja? Vaikeaa on se et sulla on kauhian kapea näkemys muistamisesta. Sä haluat itsesi kaltaisen muistajan ja oletat et toinenkin on sellainen - mut ei kuitenkaan ole. Eikä kyse ole sukupuolesta vaan sinusta henkilönä- ja sekin näyttää olevan vaikeaa.
Lahjojen suhteen olen itse sellainen, että pyrin etsimään lahjan, jota toinen oikeasti tarvitsee ja haluaa. Näen siis vaivaa. Toivon mieheltä samaa, vaikkei kamalasti vaivaa lahjan suhteen näkisikään. Jos täytyy jotain nimetä erityisen kivaksi lahjaksi, niin koska olen aloittanut "pesän rakentamisen", niin jo pelkkä muki tms. olisi ollut todella mieleinen. Niitä muuten saa ihan tuosta kyläkaupasta.
Ei ehkätuo ole vaatimista, mutta meidän tilanteessa hän kyseli useita kertoja jo reilusti ennen syntymäpäiviään, että mitä aion hommata hänelle ja lähempänä syntymäpäiviä kysymys muuttui muotoon, että mitä olen hommannut hänelle. Minulle tuo kyllä muodostaa paineita hankkia toiselle sellainen lahja, mistä toinen pitää.
Voisitko katsoa kokonaisuutta, etkä vain pureutua yhteen viestiin? En haluaisi kirjoittaa sinulle romaania, koska kommeintoin niin, että oletan sinun muistavan yhä myös sen, mitä olen edellisissä viesteissäni sanonut.
kokonaisuutta heti ekassa viestissä.
Ota huomioon myös muut viestit. Onpas nyt taas vaikeaa. Nyt tekisi mieli sanoa yksi yleistys teistä miehistä (joka tosin pitää paikkansa), mutta en alennu sille tasolle.
eikä tilanne ole muuttunut. Sä ihmettelet miksi toinen ei ole kuin sinä ja miksi on niin vaikeaa muuttua sinuksi. Lisäksi olet tehnyt tästä sukupuolikysymyksen ja samalla pyrkinyt luomaan omasta käsityksestäsi oikean standardin.
erityisemmin voi unelmien poikaystäväksi kehua, jos noin oli asiat :/
Muutoinkaan en olisi osallistunut koko keskusteluun, ellei ystävättäreni olisi itkenyt joskus katkerasti oman mieshensä ajattelematonta käytöstä. Sinällään kyllä ystävättäreni kieltäytyi vaatimasta muistamista mieheltään itse, koska sen jälkeen lahjan saaminen ei olisi ollut hänen mielestä enää sama asia. Minusta taas kyseessä olisi patti ja matti tilanne, koska miehet ei ymmärrä aina ihan kaikkea todellakaan itse :)
Lahjavinkkisi oli kiva.. Joskus pitää muistaa aina joitakin :)
Ei siltä vaikuta.
Minuksi ei tarvitse muuttua. Jos näin olisi, haluaisin olla yksin.
"Lisäksi olet tehnyt tästä sukupuolikysymyksen" Olen vain puhunut omista havainnoistani ja teidän kommenttinne tukevat niitä. Standardi tämä ei ole. Tietysti ihmiset ovat erilaisia ja on minulla kokemusta miehistäkin, jotka lahjovat pilalle. Ihmiset ovat erilaisia ja saavatkin olla, mutta kyllä mielestäni toinen pitäisi ottaa edes jotenkin huomioon.
samaa mieltä et toiset ihmiset tulee ottaa huomioon. Olen hyvinkin eri mieltä siitä et onko lahjojen ostaminen huomioon ottamista - tai onko ns. merkkipäivien huomioiminen erityisen tärkeää. Lahjojen osto on hyvinkin helppoa - ihmisten huomioiminen ei.
*Ottaa vauhtia...*
Pam!
*Femakko lentää kaaressa pihalle*
Ja miehissä on se säälittävää, että ei kestetä, kun naiset siirtyvät nyrkin ja hellan välistä pois.
oppii aikanaan, mutta kuten vastauksista huomaat, se voi viedä tovin... Kyllä se kuitenkin varmaan rakastaa sua. Teillä on nyt loistava tilaisuus opiskella toistenne dynamiikkaa sukupuoltenne edustajina...
ei ajattele sua.
On se muistanu ne synttärit mutta se ei ole ollut prioriteetti nro. 1.
miehen kanssa jo alussa, ettei ostella toisillemme lahjoja. Ei kumpikaan sen kummemmin mitään lahjoja kyllä edes haluta, eikä varsinkaan ostella niitä. Synttäreillä voidaan käydä ulkona syömässä, vuokrata leffa ja ostaa herkkuja tms. fiiliksen mukaan.
Aika idarilta vaikuttaa toi sun poikakaveris myös tuolta osin, että tollain tyydyttää vaan omat tarpeensa suhun. Taas pitää tässäkin suhteessa nostaa kissa pöydälle ja ihan -tadaa- puhua asioista niitten oikeilla nimillä. Ja jos ei auta, ni kannattaa harkita eroa.