Minulle näin on käynyt useammankin kerran.
Olen ns. "helppo ihminen". Tällä tarkoitan sitä, että kanssani on helppo olla. En nalkuta, en haasta riitaa, arvostan toista ihmistä ja välitän hänen tunteistaan, en hypi vieraissa, olen aktiivinen makuuhuoneessa (tietysti kaikissa muissakin huoneissa ; )), ymmärrän myös sen että jokainen tarvitsee välillä aikaa itselleen --> mies saa harrastaa ja käydä kavereiden kanssa matkoilla yms., en ole rajoittamassa.
Suhteet silti menee aina saman kaavan mukaan. Ensin mies alkaa ajatella, että "ei ole tarpeeksi hyvä minulle". Sitten alkaa hillitön mustasukkaisuus ja lopulta suhde päättyy joko siihen, että mies rupeaa ryypiskelemään, on väkivaltainen tai pettää. Eli täysin erilainen kuin muutaman ensimmäisen kuukauden aikana.
Mutta jokainen näistä on vielä vuosienkin jälkeen soitellut, tekstaillut, sanonut että tulee katumaan loppuelämänsä hölmöilyjään.
Pitäisikö naisen olla kuin Justiina, kaulimen kanssa määräilemässä mitä saa ja mitä ei saa tehdä? Pitäisikö nalkuttaa likaisista sukista sohvan alla ja valittaa siitä iltakaljasta? Ja miksi pitää kiusata vielä vuosienkin jälkeen, kun itse on ensin pilattu kaikki..
Alkaa olla jo toivo mennyt, kun mikään ei riitä.
Olen ns. "helppo ihminen". Tällä tarkoitan sitä, että kanssani on helppo olla. En nalkuta, en haasta riitaa, arvostan toista ihmistä ja välitän hänen tunteistaan, en hypi vieraissa, olen aktiivinen makuuhuoneessa (tietysti kaikissa muissakin huoneissa ; )), ymmärrän myös sen että jokainen tarvitsee välillä aikaa itselleen --> mies saa harrastaa ja käydä kavereiden kanssa matkoilla yms., en ole rajoittamassa.
Suhteet silti menee aina saman kaavan mukaan. Ensin mies alkaa ajatella, että "ei ole tarpeeksi hyvä minulle". Sitten alkaa hillitön mustasukkaisuus ja lopulta suhde päättyy joko siihen, että mies rupeaa ryypiskelemään, on väkivaltainen tai pettää. Eli täysin erilainen kuin muutaman ensimmäisen kuukauden aikana.
Mutta jokainen näistä on vielä vuosienkin jälkeen soitellut, tekstaillut, sanonut että tulee katumaan loppuelämänsä hölmöilyjään.
Pitäisikö naisen olla kuin Justiina, kaulimen kanssa määräilemässä mitä saa ja mitä ei saa tehdä? Pitäisikö nalkuttaa likaisista sukista sohvan alla ja valittaa siitä iltakaljasta? Ja miksi pitää kiusata vielä vuosienkin jälkeen, kun itse on ensin pilattu kaikki..
Alkaa olla jo toivo mennyt, kun mikään ei riitä.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Vaikee sanoo ku oon ite vasta näin nuori et mistä tommonen johtuu mut mun omasta mielestä kuulostat loistotyypiltä joten älä muutu mikskää.
Mulle käynyt samaa, väkivaltaa en tosin ole ikinä kohdannut. Itse olen tullut siihen tulokseen, että "vika" on ollut itsessäni, olen aina hakeutunut vääränlaisten miesten seuraan.
Yleensäkin jos tulee tunne, että asioita tapahtuu saman kaavan mukaan, kannattaa pysähtyä tutkiskelemaan miksi niin tapahtuu. Itselläni syy löytyi "lasisesta lapsuudesta", mitäpä sitä kaunistelemaan - vahvuuteen taisin sairastua. Kun kodin malli oli mikä oli, päädyin suhteisiin huonoitsetuntoisten reppanoiden kanssa, joita "vahva" nainen vetää puoleensa (etsivät äitihahmoa). Olen ollut sellainen ikuinen välivaiheen terapeuttinen tyttöystävä. Siinä kuitenkin tuppaa käymään niin, että nautittuaan tarpeeksi vierihoitoa, mies alkaa kärsimään epäsuhtaisesta suhteesta ja sitten tulevat ongelmat (kuka nyt äitinsä kanssa haluaisi..).
Mieti niitä menneitä suhteita, löytyy varmasti yhteisiä piirteitä esim. miehet hypänneet suhteeseen suoraan edellisestä käsittelemättä sitä loppuun, rikkinäinen lapsuus tms. Sitten kun keksit missä kohtaa "mättää", ala etsimään seuraa sillä mielellä, että kierrät kaukaa kaikki tyypit joilla on herrojen exien piirteitä.
Tämä nyt vain yksi ehdotus, missä voisi olla vika.
...tuotakin vaihtoehtoa. Ja voi olla että toistan tiedostamattani jotain kaavaa. Äidiksi en tosin kenellekään ole suostunut, päinvastoin. En anna valmiita "toimintamalleja" ja sanele mitä milloinkin pitäisi tehdä. Uskon, että aikuinen mies osaa jo itse käyttää hoksottimiaan ja tajuta miten missäkin tilanteessa toimitaan. Mutta ei kai se tosiaan auta kuin jatkaa miettimistä, että vielä joskus olisi mahdollisuus olla onnellinen.
...kohdalla "joita vahva nainen vetää puoleensa (etsivät äitihahmoa)" että olisin suostunut äidiksi tai antanut valmiita toimintamalleja. Olen toiminut samoin kuin sinäkin, siksipä viestiisi vastasinkin. Usein vain käy kuten sanonnoissa "vakka kantensa valitsee" jne., ihmiset hakevat kumppania, jonka odottavat jollain täydentävän itseään. Äitihahmolla tarkoitin lähinnä, että etsivät turvaa, lohtua jne.
Moi,
Minlle käynyt jo kaksi kertaa samoin kuin sinulle, poikeuksella vain, että olen mies.
Olen ns. vahva ihminen ja olen ollut kahdessa pitkässä parisuhteessa, jotka loppuvaiheessa todellakin alkoivat vaikuttaa siltä, että nainen halusi vain "terapiaa" minulta. Kun taas naisen itsetuntoa olin tarpeeksi saanut kohotettua niin tiedät miten siinä kävi...Erohan siitä tulee kun sitten pahimmillaan aletaan kilpailemaan "terapeutin" kanssa.
Tätä kokemusta on muiden vaikea ymmärtää jos ei omalle kohdalle ole sattunut samanlaista. No näistä viisastuneena osaan etsiä itselleni terveen itsetunnon omaavia naisia...
Juuri tuota tarkoitin. Kun itsetunto on kokenut kolhuja ja maailma potkinut päähän etsitään turvallinen ja ymmärtäväinen lohduttaja. Ja sitten kun itsetunto alkaa palailemaan, aletaan pompottelemaan. Jos ei suostu pompoteltavaksi, petetään ja lopulta etsitään "parempi" kumppani (ts. palataan vanhaan kaavaan), sitten taas kun saadaan siipeen tullaan itkemään että kyllä sä sentään olit hyvä mulle ja vinkumaan vierihoitoa. Ei kiitos mullekaan näitä enää, kierrän kaukaa moiset hyväksikäyttäjät.
Aivan täysin vastaavia kokemuksia minulla...Voitaisiin saada kyllä aika mukava keskustelu aikaiseksi näistä "aikuisista lapsista" =)
Edelliseni oli hieman kaltaisesi "helppo ihminen" ja olisin erittäin mielelläni viettänyt aikaa pitempääkin hänen kanssaan, vaan eipä sopinut. Ehkä kaikki meni liiankin kitkattomasti, sillä olen itsekkin kohtuu "helppohoitoinen". Enpä tiedä.
Mielestäni vaikutat hyvältä "saaliilta", joten varmasti löydät jonkun joka arvostaa heti ominaisuuksia eikä vuosien päästä. Ainakin minä arvostan ja tuskin olen sen suhteen poikkeusyksilö, päinvastoin.
Voi kun osuisi minunkin kohdalleni "helppo ihminen". Olen juuri toipunut pitkäaikaisesta suhteesta, ja sellainen nainen olisi parasta mitä voisin löytää. Tuntuu kuitenkin siltä, että seuralaiseni ovat olleet kuin takiaisia, vieläpä energiaa imeviä takiaisia.
Kannattaa kuitenkin istua hetkeksi alas ja miettiä asioita, sillä jokaisessa epäonnistuneessa suhteessa on vain yksi yhteinen tekijä - sinä itse...
...tai sitten ehkä me vain vedämme puoleemme tietyn tyyppisiä ihmisiä. Minä takiaisia. Sinä epävarmoja miehiä. Toivottavasti tulevaisuudessa se helmi löytyy molemmille :)
Pusu sinulle.
se mitään haittaa mutta olen aika usein käyttänyt tuota juntti nimimerkkiä aikaisemmin.Vaikutamme olevan vähän samanlaisia.
Joo,kyllä minäkin olen sitä mieltä että määrätyt ihmiset vetävät kuin pölynimuri määrätynlaisia tyyppejä puoleensa.Naiset monesti niitä idiootteja(myöntävät monesti sen itsekin).Valitettavasti sille fenomeenille ei ole mitään tehtävissä.Vähän tuuriakin se vaatii.
Itse juoksin myös naapurin tytön ohi jatkuvasti nuorena.Kunnes hän sanoi yhtenä talvi-iltana että mennäänkös vähän kävelemään.Sinä iltana yllätti varmaan molemmat aivan rajaton rakkaus.Olen ajatellut monet,monet kerrat jälkikäteen että kuinka olen yleensäkään voinut mennä elämäni naisen ohi niin perusteellisesti.
Kauhea ajatus,mutta jos hän ei olisi tehnyt aloitusta,emme ehkä olisi olleet yhdessä KOLMEAKYMMENTÄVIITTÄ vuotta.Näin ei varmaankaan usein tapahdu että nainen tekee aloituksen.Useimmiten sen mies tekee ja sitten nainen päättää.Aika usein väärin.
Kumminkin tämä mustasukkaisuus on kyllä yleisempää naisille kuin miehille.
Tuntuisi että keskustelun aloittaja on aito helmi.Sääli vain jos hylkäsit monta parempaakin ehdokasta.Kuten usein käy.
Naisnäkökantaa tuohon mustasukkaisuus-kysymykseen. Kilttinä "naapurintyttö"-tyyppinä olen kyllä törmännyt vain miehiin, jotka ovat olleet mustasukkaisia, vaikken antanut aihetta millään tavalla ja itse luotin heihin, enkä ollut pätkänvertaa mustasukkainen.
"törmännyt"?Tottakai jokainen nainen käsittää asian että he vain"törmäsivät"kaveriin,jonka he kauhean aivovoimistelun jälkeen VALITSIVAT.
Juuri sinun tilannetta en tiedä,mutta jos on ollut jonkun kaverin kanssa jo muutaman kuukaudenkin yhdessä,ei ole kysymys törmäyksestä vaan valinnasta.
Uskon kyllä että mitä nätimpi,vaikkakin kiltti "naapurin" tyttö on,sitä suurempi mahdollisuus on mustasukkaisuuteen.
Muuten.Leikitäämpä vähän tällä "naapurin" tyttö ajatuksella.Minua ei tarvitse ainakaan neuvoa miten tämä suhde yleensä toimii.Tiedän sen nimittäin.Naisella on hyvin harvinaista rakastua naapurin poikaan.Tämä on ison kysymysmerkin arvoinen fenomeeni.Se ei ole järjenmukainen.Olisi mukavampi jatkaa keskustelua jos tietäisi mitä"nainen"tarkoitti sanalla "naapurintyttö"?
Itse olen mieltänyt tämän ns. "naapurintyttö"-naistyypin seuraavanlaiseksi naiseksi,
hän on elämäntavoiltaan perusarvoja kunnioittava, hyvätapainen, toisen huomioon ottava yms. Miehet mieltävät usein hänet "kaveriksi", jonka kanssa on helppo tulla toimeen l."Hyväksi jätkäksi, vaikkei sillä olekaan...."
Tätä naistyyppiä tapaa esimerkiksi harvoin baareissa, vaan häneen on todella "törmättävä", joko työelämässä tai harrastuksissa ja tutustuttava sitä kautta.
miähelle pitää asettaa rajat. jos et edes vähän tossuta niin mies luulee ettet välitä. älä kuitenkaan liikaa rajoita miestä...
Saattaa olla myös niinkin ettet ole tavannut vielä sitä "oikeaa", jos siihen yhtään uskot. On miehiä jotka arvostavat piirrettä mikä sinulla on, mutta harvemmassa niitä kyllä on, luulisin.. Älä ainakaan muutu muuksi kuin mikä olet. Tossutusta jotkut miehet kyllä kaipaa, mutta osaavat myös valittaa jos vähänkin rajoitetaan liikaa. Elikkä sitä "oikeaa" odotellessa..:))
Olen ollut sekä Justiina että toinen ääripää. Kumpikaan rooli ei käy. Kun ollaan Justiinaa niin mies valittaa kavereilleen että vaimo on niin kamala, nalkuttaa, haastaa riitaa, pihtaa jne. Sitten kun antaa miehen mennä ja toimia omien halujensa mukaan niin kuitenkaan sekään ei käy. Kun ei osaa huolehtia asioistaan niin ei osaa...
Olen sitä mieltä että miehet ovat ikuisia pentuja, niistä pitää pitää huolta ku kakaroista. Välillä vähän annetaan mennä ja ootellaan. Sitten siinä yleensä käy niin että mies huomaa muutaman kuukauden jälkeen että sittenkin oli hyvä siellä missä pidettiin huolta, pestiin pyykit, tehtiin ruoka, siivottiin, jne. jne. jne.
Olen itse ollut joskus suhteessa, jossa toinen on ollut "helppo", ei haasta koskaan riitaa, on mukava, kohtelias jne. Miksi sitten päätin suhteen? Yksinkertaisesti siksi, että kaipaan vaihtelua ja haastetta - vaihtelulla tarkoitan sitä, että kumppani joskus yllättäisi (tunteiden tasolla). Liian kiltin ihmisen kanssa kyllästyn. Jos särmä puuttuu, elämä käy liian tasaiseksi. Varmaan on niitäkin jotka kaipaavat tasaisuutta - itse en kauan jaksa tasamaalla tallustella.
se niin on että naiset tarvitsee jännitystä.Sitä vain ei koskaan tunnu olevan sopivasti.On joko liikaa tai liian vähän.Eikös se niin ole että melkein joka suhteen lopettaminen on naisen toivoma.Ne sopivat miehet on todella harvassa.Sitten ne on vielä tietenkin jonkun toisen hallussa.
Kiitos kaikille hyvistä vastauksista.: )
Ei kai auta kuin odottaa "sitä Oikeaa". Uskon nimittäin että sellainen on, vanhanaikainen kun olen.; )
Ja mun mielestä, jos jännitystä haluaa elämäänsä, niin etsiköön sitä vaikka extreme-lajeista. Parisuhde ei ole leikkikenttä.
Ei millään pahalla niille, jotka kokevat että parisuhteesta jännitys puuttuu. Varmaan kaikille oman oloinen kumppani löytyy jostain.: )
Kyl sie viel löydät miehen, joka on justiinsa sopiva. Mie oon aika samanlainen kun sie (paitsi aika jääräpäinen tyyliin, 'tuo ohi ajanut auto oli kyllä tummansininen eikä musta' -> turhanpäiväisissä asioissa), ja mie olen löytänyt hyvän miehen. Tai hää itse asiassa löys miut. Tsemppiä vaan, ja muista, että siussa ei oo mitään vikaa. :)
Vääriä valintoja pieni =)
Se ettei nalkuta
ei ole välittämistä,
luonnolisesti itse nautin
naisesta joka sanoo
kaapin paikan. Tiedän samalla,
että hän välittää.
Luonollisesti olen valmiiksi
mustauskkainen,
ja se tulee luonnostaa,
jos partneri on hyvännäköinen.
Siksi suosin vain rumia naisia
(aikuisten oikeesti)
Mihet eivät harrasta
väkivaltaa, eivätkä
lyömistä. Pettäminen kielii
siitä, että sun kanssa on
ongelmia tai, että
teet vääträt valinnat.
Nuo ryypäämiset ja
hakaamiset kuuluu pojille =)
Totta hemmetissä suhde
arkistuu ja muuttuu,
elä kato niitä salkkareita =)))
Jos mies soittelee ja
textaa perään, niin se haluu
pillua mutta kyllä sen
itekkin tiedät!
Suosittelen,
että yrität olla kuin
Justiina ainakin mini koossa,
miehet ei myöskään juo iltakaljaa =D
annan vinkin,
ja se on ilmainen!!
Sido aasit tolppaa,
ja eti mies!!
Sen verran haluun auttaa,
että se ei ole iästä,
pituudesta tai muustakaan kiinni
se sun onnes! =)
Ja asiat paranee
kun vanhenet =)
Parempaa loppuelämää
Kiitos vastauksestasi.
Olen kuitenkin aika lailla eri linjoilla kanssasi..
Mielestäni nimenomaan aikuinen mies ei tarvitse ketään komentelemaan ja sanomaan miten asiat tehdään, vaan osaa tehdä ne ihan itsekin. Äidissään vielä kiinni olevat etsivät naisesta äitihahmoa joka käskee ja ohjaa tekemään asioita.
Eikö se ole luottamuksen osoitus, kun ei jatkuvasti ole vieressä kyttäämässä tuleeko joku tehtyä vai ei ja tehdäänkö se kunnolla?
Kai välittämistä voi osoittaa terveemmilläkin tavoilla?
Ei tämä silti tarkoita sitä että olisin tahdoton nyhverö joka ei uskalla sanoa omia mielipiteitään tai vaatia mitään. Saan työssäni ihan tarpeeksi pomottaa muita, ei huvita enää kotona.
Ja olen erittäin tietoinen myös siitä, että suhde luonnollisesti muuttuu arkisemmaksi. Näissä suhteissa sitä vaan ei ole vielä edes ehtinyt tapahtua. Ehkä vuoden seurustelun jälkeen sellaista olisi jo odotettavissa.
Eikä kai iltaoluessa mitään pahaa ole. Haluan itsekin juoda sen lasillisen punaviiniä rankan työpäivän päätteeksi.
Mutta onneksi meitä on joka lähtöön.: ) Uskonpa, että sopivalla määrällä itsetuntoa varustettu mies minullekin vielä löytyy. Sellainen, jonka elämää en joudu rajoittamaan ja joka ei myöskään yritä rajoittaa minun elämääni.
Kaikkea hyvää myös sinun loppuelämääsi.: )
Terve
En mää olettanutkaan,
että puremnatta nielisit =)
mutta ainkin yritin =)
Yksi fraasi vielä =)
"Jos haluaaa muuttaa jotain,
pitää muuttaa itseään =)
Mut joo toi on sitä miehen logikkaa =)