Liikuttua useiden eri kansalaisuutta edustavien yksilöiden kanssa olen tullut siihen tulokseen, että miespuolisten ulkkistaustaisten henkilöiden ystäväpiiri koostuu lähes poikkeuksetta samaa kansalaisuutta edustavista miehistä.
tiedän tapauksen joka on asunut suomessa päiväkoti iästä saakka, käynyt suomalaisen peruskoulun, lukion ja ammattikoulun, mutta hänellä ei silti ole oikeastaan ollenkaan suomalaisia ystäviä. toki hän tuntee suomalaisia, muttei vapaa-ajallaan juuri vietä aikaa heidän kanssaan.
exäni (lähi-idästä) oli asunut melkein 10 vuotta suomessa. hän puhuu todella hyvää suomea, tekee töitä suomalaisten kanssa, mutta ei vietä vapaa-ajallaan aikaa suomalaisten miesten kanssa.
nykyinen ihastukseni (venäläinen) muutti tänne 11-vuotiaana. hän puhuu täydellistä suomea, mutta myönsi minulle, että hänellä on vain pari suomalaista miespuolista kaveria, joita hän harvoin näkee..
sama ilmiö koskee myös portugalilaista tuttavaani. mistä tämä johtuu? naisilla tuntuu olevan enemmän erimaalaisia ystäviä, heidän etnisyydestään riippumatta...
tiedän tapauksen joka on asunut suomessa päiväkoti iästä saakka, käynyt suomalaisen peruskoulun, lukion ja ammattikoulun, mutta hänellä ei silti ole oikeastaan ollenkaan suomalaisia ystäviä. toki hän tuntee suomalaisia, muttei vapaa-ajallaan juuri vietä aikaa heidän kanssaan.
exäni (lähi-idästä) oli asunut melkein 10 vuotta suomessa. hän puhuu todella hyvää suomea, tekee töitä suomalaisten kanssa, mutta ei vietä vapaa-ajallaan aikaa suomalaisten miesten kanssa.
nykyinen ihastukseni (venäläinen) muutti tänne 11-vuotiaana. hän puhuu täydellistä suomea, mutta myönsi minulle, että hänellä on vain pari suomalaista miespuolista kaveria, joita hän harvoin näkee..
sama ilmiö koskee myös portugalilaista tuttavaani. mistä tämä johtuu? naisilla tuntuu olevan enemmän erimaalaisia ystäviä, heidän etnisyydestään riippumatta...
Vastaukset 15
Vanhimmat
venäläinen miespuolinen ystäväni sanoi minulle, että suomalaiset ovat luonteeltaan kylmiä, ujoja ja etäisiä ja, että heihin on hankala tutustua. otin tämän hieman loukkauksena, koska minun ystäväpiirissäni on paljon todella puheliaita ja mukavia suomalaisia, ja tiedän suomalaisten yleisesti olevan nykyään paljon avoimempia. tuntuu, ettei ulkkismiehet oikeasti vaivaudu tutustumaan suomalaisiin, koska heillä on tiettyjä stereotypioita meitä kohtaan jo valmiina mielessään.
asuin Lontoossa 5 vuotta niin kyllä itsekin vapaa-ajalla mieluusti olin muiden suomalaisten kanssa jotka olivat siellä työn tms..takia. Työssä toki olin englantilaisten kanssa ja kävin heidän juhlissa ja karkeloissa mutta jos vaan vapaa päivät sattui yksiin suomalaisten tuttujen kanssa niin aina me yhdessä vietettiin mieluummin aikaa. Joten ymmärrän hyvin aloittajan esittämän kysymyksen miksi ulkomaalaiset täällä liikkuvat omissa piireissään vapaalla.
Olen asunut teiniajoista lähtien aika monessa maassa ja mantereella, kyllä mielestäni kansalaisuuksilla on tapana ryhmittyä omaksi porukaksi. USAssa on tunetusti jopa kaupunginosia ja osavaltion osia, joissa löytyy lähes pelkästään määrätyn taustan omaavia ihmisiä, suurin osa on siellä syntynyt ja kasvanut.
Myös muualla, kuten esimerkiksi Euroopassa, voi päätellä pelkästään jonkin ruokakaupan tarjonnan perusteella, ketä siellä päin asuu. Eräässä saksalaisessa pikkukaupungissa esimerkiksi yhdestä marketista löytyy hyllykaupalla venäläisiä tuotteita, toinen on puoliksi Asia-shop ja kolmannessa on paljon turkkkilaisia tuotteita jne.
Myös suomalaiset pyörivät ulkomailla ahkerasti keskenään, muita ulkosuomalaisia kannattaa välttää, jos haluaa pitää asiat omana tietonaan, suomalaispiiri kun on aikamoinen pikkukyläyhteisö juoruineen.
Muilla mantereilla usein myös eurooppalaisten (tai Aasiassa länsimaisten) kesken nousee me-henki, eli sisäpiiri muodostuu yleensä eurooppalaisista tai muista ei-paikallisista. Ihmisille on myös luontaista arvostella sitä maata tai maanosaa, missä on vieraana ja hehkutella omaa kotimaataan ylenpalttisesti sen rinnalla. Tällainen käytös luo lisää vastakkainasettelua vieraan ja paikallisen välille.
Mitä tulee paikallisten kanssa ystävystymiseen, niin se on osaksi myös niistä paikallisista kiinni. Joistakin ihmisistä on kiva omata kansainvälinen ystäväpiiri, toisille se on itsestäänselvyys, kolmansia ei kiinnosta edes naapuripaikkakunnan "muukalainen", joka puhuisi sentään samaa murretta vähän eri tavalla...
oman Irakilaisen mieheni mielestä suomalaisten vapaa-ajan viettotavat poikkeavat suuresti hänen kulttuurissaan opituista. Suomalaisilla ei ole tapana vierailla toistensa kotona yhtä tiiviisti kuin hänen kulttuurissaan, edes perheen ja sukulaisten kesken. Suomalaisten vapaa-ajan viettoon sisältyy useasti alkoholi jota hän ei muslimina ole tottunut käyttämään. Mutta jääkiekosta hän on oppinut pitämään suuresti. Myös suomalisista ihmisistä outoine tapoineen hän on oppinut pitämään, vaikka hän sanookin suomalaisten olevan pidättäytyviä, sisäänpäin kääntyneitä ja yksinäisyyttä rakastavia. Yhteisellä taipaleellamme hän on saanut useita hyviä ystäviä suomalaisista ystävistäni kuten myös minä hänen ystävistään. Ja kyllä, olen samaa mieltä : "miespuolisten ulkkistaustaisten henkilöiden ystäväpiiri koostuu lähes poikkeuksetta samaa kansalaisuutta edustavista miehistä."
ilmeisesti asut Suomessa, mutta exät ja nyxät ulkomaalaisia. Mistä tämä johtuu?
jep, asun suomessa, ja olen ainoastaan kerran seurustellut suomalaisen miehen kanssa, sekin suhde kesti vain noin kuukauden. olen lapsesta asti kasvanut todella monikulttuurisessa ilmapiirissä, kävin kansainvälisen koulun, olen asunut ulkomailla ja tällä hetkellä opiskelen suomalaisessa korkeakoulussa englanninkielisellä linjalla. suomestakin löytyy niitä komeita, itsestään huolta pitäviä, sporttisia, huumorintajuisia ja puheliaita yksilöitä, mutta ainakin omien kokemusteni pohjalta kaikki nuo kriteerit omaavat ovat melko harvassa. minulla klikkaa paremmin ulkomaalaisten ihmisten kanssa, ei pelkästään miesten. neljästä parhaasta ystävästäni yksi on täysin ulkkis, yksi puoliksi ulkkis ja kaksi täysin suomalaista ovat molemmat asuneet ulkomailla. jostain syystä suomalaiset eivät ole niin avoimia eivätkä hymyile tai elehdi yhtä paljon kuin ulkomaalaiset. tästä tulee minulle kiusaantunut olo, kun en aina tiedä mitä toinen ajattelee :D minua aina luullaan ulkomaalaiseksi. pukeudun naisellisesti, pynttäydyn, olen timmissä kunnossa ja minulla on melko slaaviset kasvonpiirteet.
minulla on hyvin tietyt kriteerit siitä mitä pidän ulkonäöllisesti viehättävänä. tummat hiukset ovat plussaa, iho ei saa olla liian tumma muttei kalpeakaan. olen ihastunut blondeihin kultakutreihinkin, mutta todella harvoin. yleensä heillä on ollut mahtava luonne, joka on lisännyt heidän vetovoimaa silmissäni. afroihin, kiinalaisiin, thaimaalaisiin, japanilaisiin, intialaisiin, bangladesheihin, vietnamilaisiin, korealaisiin tai pakistanilaisiin en usko, että ikinä voisin ihastua, koska en pidä heitä ulkonäöllisesti tippaakaan puoleensavetävinä. jotkut saattavat pitää minua tämän vuoksi pinnallisena enkä tarpeeksi kiinnitä huomiota niihin sisäisiin ominaisuuksiin, mutta tämä ei ole totta. minulle sekä ulkonäkö että sisältö ovat tärkeitä. en halua seurustella miehen kanssa, jota en pidä puoleensavetävänä. vaikka nykyinen venäläinen ihastukseni on ihan järkyttävän komea ja tyylikäs, hän on myös todella hyvä tyyppi sisäisesti. hän on huomioon ottava, (availee ovia ja maksaa kahvilareissuilla) fiksu, pysyvässä työssä oleva, perhettään rakastava jne.
jäi sellainen käsitys kirjoituksesi perusteella, että todellakin, olet erittäin pinnallinen ihminen. Enkä nyt edes pyytele anteeksi, vaikka sanonkin niin, sillä enhän tunne sinua - muodostin käsitykseni, vain ja ainoastaan, oman kirjoituksesi perusteella.
Eikö teille oikeasti opeteta enää ollenkaan välimerkkien käyttöä tai ison alkukirjaimen merkitystä? Kysyn vaan ihan siksi, että olen itsekin taustaltani hyvin samankaltainen kuin sinä (asunut ulkomailla, monikulttuurinen kasvuympäristö, kansainväliset koulut). Siitä huolimatta, meillä on perheessä pidetty tärkeänä muistaa omat juuret, ja yhtenä tärkeänä siihen liittyvänä asiana, oman äidinkielensä hallinta.
Jos opiskelet suomalaisessa korkeakoulussa, kuinka et tiedä että pisteen jälkeen lause aloitetaan aina isolla kirjaimella? Pätee myös englanninkielessä.
No joo. Ei kannattaisi ihan kauheasti soimata toista, jos oma pilkutus on noin pielessä. Äidinkielen hallinta tosiaankin on kannatettava asia, mutta näissä nettikeskusteluissa ihmiset kirjoittavat normaalia huolettomammin ja puhekielisemmin, näin oletan. Ei se ole niin vaarallista.
Voi anteeksi, en tiennyt, että täällä arvioidaan toisia heidän oikeinkirjoitus/pilkutustaitojen perusteella. :D Kyse ei ole siitä, etten tietäisi, että lause tulee aloittaa ISOLLA KIRJAIMELLA, en vain koe netin keskustelupalstoilla olevan tarvetta kirjoittaa niin kieliopillisesti korrektisti.
oletkin oikeassa.....nimittäin suurin osa osaakin vain ala-kulttuurin sanastoa joten ei väliä vaikka jätätkin ison alkukirjaimen pois. :D Hyvää jatkoa Sinulle, keep smiling!
Suomessa kaikkea pinnallisuuteen liittyvää paheksutaan, ulkomailla taas sitä pidetään paljon hyväksyttävämpänä/normaalina. Kyllä kai olen tiettyyn pisteeseen asti hyvin pinnallinen, riippuu miten pinnallisuus määritellään.
1. Teenkö usein heräteostoksia, omistanko liian paljon vaatteita ja pynttäydynkö 99% ajasta ennenkuin lähden ulos talosta? Kyllä.
2. Vaikuttaako ulkonäölliset seikat siihen keitä valitsen ystävikseni/kenen kanssa liikun? Ei. Minulla on paljon eri-ikäisiä, kokoisia, näköisiä ja tyylisiä ystäviä. Ei se ole minulta mitään pois, jos ystäväni on minua kauniimpi/rumempi tai hippi, joka omistaa yhdet parit kenkiä.
3. Analysoinko ihmisiä heidän ulkonäkönsä/tyylinsä perusteella? Kyllä. En siis tarkoita, että tuomitsisin heitä. Minulle vaatteet ja tyyli ovat todella tärkeitä, ja usein moni muukin viestittää jotakin ulkonäöllään/pukeutumisvalinnoillaan. Ihmisille on luonnollista tehdä havaintoja muista tuiki tuntemattomistakin henkilöistä, ja ulkonäkö/eleet ovat ensimmäisiä asioita, joita toisessa havaitaan ja jonka pohjalta muodostetaan ensivaikutelma.
4. Torjuisinko ihan kivalta vaikuttavan henkilön treffikutsun, jos en pitäisi häntä puoleensavetävänä? Kyllä. Olen itse nuori ja nätti, miksi minun tarvitsisi tehdä kompromisseja ulkonäön suhteen? Ihmisillä on eri kriteereitä siitä kenet he haluavat kumppanikseen, Suomessa saa heti haukkuja, jos myöntää avoimesti haluavan kauniin/komean kumppanin. En myöskään alkaisi seurustella komean tyhjäpään kanssa, ulkonäkö on vain yksi kriteereistäni. En pelkästään seurustele niiden "yleiskomeiden" kanssa, joita kaikki pitävät hyvännäköisinä. Kaverini mielestä exäni oli melko ruma, minusta taas hän oli persoonallisella tavalla kaunis.
Jos en pidä jotakin henkilöä puoleensavetävänä, en todennäköisesti tunne kemiaa/vetovoimaa häntä kohtaan. Suhteessa intiimiys on ainakin minulle tärkeätä. Miksi mennä treffeille jonkun kanssa, keneen on vain puoliksi kiinnostunut? Treffit usein ovat hermoja raastavammat sille, joka on enemmän kiinnostunut. Jos minä jo valmiiksi olen melko varma "tuomiosta", onko järkeä herätellä toisessa turhia toiveita ja lopulta torjua hänet? Toki ymmärrän, että jossain vaiheessa kaikki rumenevat ja rapistuvat, se on täysin ok ja luonnollista. Kunhan rumetaan ja rapistutaan kumppanin kanssa suunnilleen samaan aikaan :D
"Kyllä. Olen itse nuori ja nätti, miksi minun tarvitsisi tehdä kompromisseja ulkonäön suhteen? "
Sinun logiikkasi vain kummallisella tavalla huojuu. Jos kauneus on katsojan silmässä, kuten annat ymmärtää, niin mitä silloin tarkoittaa kompromissien tekeminen ulkonäön suhteen? Jos siis exäsikin oli "ruma" (jonkun toisen mielestä), niin siinä tapauksessa kompromissin tekeminen olisi tarkoittanut sitä, että olisit valinnut "komean". Jos olisit ollut exasi mielestä ruma, hän tuskin olisi valinnut sinua. Jonkun toisen mielestä voit hyvinkin olla ruma. Jokainen tietenkin valitsee sen, joka omaa silmää miellyttää, tai ei ainakaan sahaa. Miksi siis puhut kauneudesta / komeudesta toisaalta absoluuttisena, toisaalta subjektiivisena asiana? Eikö yhtä hyvin voisi puhua, että joku on sinulle sopivan näköinen? Korostat olevasi itse "nätti". Miksi? Mitä se tarkoittaa, jos kerran kauneus on katsojan silmässä? Se on vain mielikuva, jonka haluat itsestäsi luoda.
Tarkoitin, että on olemassa niitä kauniita ihmisiä, jotka miellyttävät lähes kaikkien silmää. Vaikkei joku olisi yhtään sinun tyyppiäsi, pidät häntä silti kauniina/komeana.
Sitten on olemassa niitä persoonallisen näköisiä ihmisiä joita kaikki eivät pidä hyvännäköisinä, mutta sinä näet hänet silti kauniina. Kompromisseilla tarkoitan, etten todennäköisesti menisi treffeille lihavan, liian karvaisen, itseäni lyhyemmän, nuhjuisen tai kaljuuntuvan miehen kanssa, enkä edes sellaisen kanssa jonka kanssa ei heti kolahda. Moni menee treffeille/aloittaa suhteen heille väärän henkilön kanssa, jonka kanssa kemiat eivät alkuunkaan kolahda kenties pelosta, etteivät löydä parempaa tai siksi, että joku haluaa heidät. Sitten he elävät vuosikausia ihan ok-suhteessa.
Tietenkään kaikki eivät tule pitämään kaikkia hyvännäköisinä, puhuinkin kompromisseistä itseni suhteen, en siitä mitä ystäväni pitävät komeina. Kaverini josta puhuin ihastuu ainoastaan vaaleahiuksisiin länsimaisiin miehiin. Hän ei voisi kuvitellakaan seurustelevansa ihmisen kanssa, joka tulee lähi-idästä. Tähän tosin vaikuttaa myös hänen oma rasistisuus ja ennakkoluulot. En siis ole pätkääkään yllättynyt, ettei hän pitänyt minun exääni komeana, eikä se minua pätkääkään haitannutkaan.
Minä pidän itseäni yleisnättinä, koska minulla on kauniit, symmetriset kasvot, kivat hiukset, hoikka mutta muodokas vartalo ja saan jatkuvasti positiivista palautetta ulkonäöstäni.
Tietenkin minulla on myös paljon sisäisiä kriteereitä mitä kumppanilta haen/haluan, korostan yhä, että ulkonäkö on ainoastaan osa siitä kokonaisuudesta, joka merkitsee kumppanin valinnassa.
Minun mies sai paljon kavereita koulusta ja myöhemmin töistä, joiden kanssa on kyllä paljon tekemisissä. Kaveripiiri koostuu suunnilleen 40% suomalaisista, 60% albaaneista. Suomalaisten kanssa katsoo esim. jääkiekkoa ja käy salilla, albaanien kanssa taas jalkkis on kova sana niin penkkiurheilun kuin fyysisen pelaamisenkin kanssa. Samoin käy usein extempore istumassa iltaa albaanien luona, joka on heille enemmän ominaista. Miehen paras kaveri kuitenkin on suomalainen, harmi vain, että muutti viime kesänä jatko-opintojen vuoksi parin sadan kilometrin päähän. :(