Anopit, tämä kysymys on teille. Olen erittäin kiitollinen jo etukäteen vastauksesta.
Voisiko joku kuvailla minulle, millaisia tunteita tuleva miniä/miniä teissä aiheuttaa. Varsinkin jos poika on ns.suosikki poika tai ainut poika.
Olen omassa elämässänivasta nyt huomannut, että mielestäni maailman upein ihminen ja anoppi on muuttunut minua kohtaan kilpailevaksi.
Tätä en ole ennen huomannut, mutta nyt se on mennyt jo ilkeäksi. Ikäänkuin mieheni pitäisi valita jompikumpi, kaikessa. Mielipiteissä yms.
Tottakai lopputulos tulee olemaan ikävä kaikkien kannalta. En ole nyt varma on kyse appiukosta joka on sanonut jotain positiivista minusta..vai pojastani. Olenko kenties itse tehnyt jotain.
Lasten vuoksi jo on pakko säilyttää välit, ja muutenkin olemme tekemisissä paljon. Ennen olemme keskustelleet kaikenmaailman asioista, mutta nyt ikäänkuin mielipiteeni olisivat tyhmiä?!
Niin, toivoisin vastauksia teiltä arvon anopit :) Miten lähestyn omaani siten että ei ihan sotaa synny. En voi voittaa häntä mitenkään, ja toisaalta voin mutta en halua lähteä sille tielle.
Voisiko joku kuvailla minulle, millaisia tunteita tuleva miniä/miniä teissä aiheuttaa. Varsinkin jos poika on ns.suosikki poika tai ainut poika.
Olen omassa elämässänivasta nyt huomannut, että mielestäni maailman upein ihminen ja anoppi on muuttunut minua kohtaan kilpailevaksi.
Tätä en ole ennen huomannut, mutta nyt se on mennyt jo ilkeäksi. Ikäänkuin mieheni pitäisi valita jompikumpi, kaikessa. Mielipiteissä yms.
Tottakai lopputulos tulee olemaan ikävä kaikkien kannalta. En ole nyt varma on kyse appiukosta joka on sanonut jotain positiivista minusta..vai pojastani. Olenko kenties itse tehnyt jotain.
Lasten vuoksi jo on pakko säilyttää välit, ja muutenkin olemme tekemisissä paljon. Ennen olemme keskustelleet kaikenmaailman asioista, mutta nyt ikäänkuin mielipiteeni olisivat tyhmiä?!
Niin, toivoisin vastauksia teiltä arvon anopit :) Miten lähestyn omaani siten että ei ihan sotaa synny. En voi voittaa häntä mitenkään, ja toisaalta voin mutta en halua lähteä sille tielle.
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Voisiko joku kuvailla minulle, millaisia tunteita tuleva miniä/miniä teissä aiheuttaa."
- kiinnostusta
- uteliaisuutta
- varovaista hellyyttä ainakin aluksi
"Varsinkin jos poika on ns.suosikki poika tai ainut poika."
- en osaa vastata, koska en ymmärrä kysymystä "suosikista" ja minulla on useita poikia
"Ennen olemme keskustelleet kaikenmaailman asioista, mutta nyt ikäänkuin mielipiteeni olisivat tyhmiä?!"
- mitä tarkoittaa "ikäänkuin" ja "nyt" ja "olisivat"
- mitä tapahtui ennen kuin sinusta rupesi tuntumaan tällaiselta?
"Miten lähestyn omaani siten että ei ihan sotaa synny. En voi voittaa häntä mitenkään, ja toisaalta voin mutta en halua lähteä sille tielle. "
- kysyt siis tällä palstalla, miten sinun on suhtauduttava mieheesi?
- kenet sinun mielestäsi on voitettava? miksi joku on voitettava ihmissuhteissa?
Tuo riippuu niin paljon , mitä anoppi on omasta elämästään ja kokemuksistaan oppinut.
Minulla oli sellainen kauhuanoppi ja riippui pojassaan , kunnes kuolema heidät eroittti . Oli joka päivä poikansa elämässä ja soitti liki 5-10 kertaa päivässä.. ja minä olin se maailman huonoin ihminen.
No vaikka olisin ollut kuka toinen vaan, en olisi kelvannut, koska hänen poikansa oli hänen .
No kun olen nähnyt miniäni ,olin oikein tyytyväinen, joku muu elää elämänkumppanina poikani kanssa, huolehtivat toinen toisistaan , saa olla syrjässä , olen tehtäväni tehnyt : )
Huomioin aina miniäni mielipiteen, jos annan jotain vanhaa itsekkin perittyä eteenpäin, kysyn aina kummaltakin kelpaako ja tietävät ,että voi sanoa suoraan, jos eivtä halua.
Jos annan joulurahaa, annan kummallekin aivan saman summan . Miniäni, ei ole mikään uusi tyttäreni , vaan oma itsensä ja kun menen vierailulle , olen tuttu vieras, minulle ei tarvitse tarjota mitään, seura riittää. Kysyn aina onko silitettävää, koska se on lempihommaani, siinä turistessa voi samalla silittää .
Käyn harvoin ja vain kutsuttuna, soitan tai juttelen mesessä noin kerran viikossa, en kysele mitä ovat tehneet tai keitä tavanneet, kysyn ylimalkaan kuulumisia ja kertovat , mitä haluavat.
Tämä on helppo tapa molemmin puolin .
Tuohon lempipoikaan uskallan sanoa, että minulla neljästä lapsesta yksi on ns , lempipoika, mutta hän on se ahkerin ja tunnollisin , mutta sairastellut niin paljon elämänsä varrella, että häneen on erityinen suhde.
Siksi olen niin iloinen , että hänellä on hyvä ja tasapainoinen tyttöystävä jakamassa arjen, olen irroittanut aivan iri tuon napanuoran ja voin elää omaa mukavaa elämää , joskin olen vielä työssäkin .
Toisilla lapsillani on myös lapsia eli perheellisiä ovat , lapsia on mukava nähdä ja hoitaa, mutta pitkät välimatkat tekevät sen harvoin mahdolliseksi, hyvin hoitavat ja olen kuulolla ja käytettävissä , jos apua tarvitsevat . Riitoja ei ole ollut, enkä koskaan moiti puolisoita , omassa lapsessani on myös ne inhimilliset heikkoudet, kuten minussakin .
Kun ei lähde tarkoituksella etsimään sanottavaa, on helpompaa itselle ja muille .
En oikein ymmärrä, miksi oletat että anopin ja miniän välille olisi aina odotettavissa ongelmia. Tuttava- ja sukulaisperheissäni anopit ja miniät poikkeuksetta pitävät ilmiselvästi toisistaan ja ystävättäreni kaikki hyväksyvät miniänsä, vaikka yksittäisiä ongelmia olisikin.
Minulla on kaksi miniää, toinen avo-sellainen, toinen vihitty, molemmat olleet perheessä n. 10 vuotta. Molemmat ovat minulle yhtä rakkaita kuin pojat ja tyttäreni, ovathan he poikieni elämän tärkeimmät ihmiset. Ensimmäiset tunteeni miniöihin tutustuessa olivat innostus ja kiinnostus, ja hyvin pian myös kiintymys. Molemmat pojat ovat minulle lempipoikia, hyvin erilaiset luonteeltaan, ja miniätkin ovat erilaiset. Toinen on hiljainen ja herttainen, toinen tomera ja välitön, molemmat mieluisia minulle. Hiljaiseen tutustuttiin hitaammin ja molempien kanssa ollaan ystäviä tasavertaisten aikuisten lailla.
Kysyt miten lähestyä anoppia, ettei synny sotaa, ja toteat että et voi häntä voittaa... missä mielessä voittaa? Onko teillä joku kilpailu meneillään? Entä mikä lähestymisessä on vaikeaa? Eikö riitä että olet ja juttelet ihan samalla tavalla kuin ystäviesi kanssa?
Niin,
Minun mielestäni ei ole mitään ongelmaa ollutkaan koskaan. Mutta nyt viimeaikoina on tullut tämän tapaisia asioita esille:
-sovimme mieheni kanssa että lähdemme matkalle. Anoppi sitten oli sitä mieltä että nyt ei kannata lähteä minnekkään koska hänellä on syntymäpäivät kuukauden päästä! Eli niitä kyllä olisi kerennyt suunnitella sen kolmekin viikkoa. Tänne matkalle halusin alunperin minä, ja se tuli esille aiemmin.
Tämä siis on mielestäni asioihimme sekaantumista. Tästä seurasi sitten kamala painostus miestäni kohtaan, ja järkevää syytä kun ei oikein ollut miksi emme olisi menneet, kävimme matkalla.
Tämä on yksi..ja aina kun puhumme nykyään jostain, on minun puheeni kumottava, tai vähäteltävä niitä.
Nimenomaan muiden läsnäollessa.
Tälläistä ei ole koskaan ollut aiemmin. Tästä tuli ihan mieleen että johtuukohan tuo nyt poika/äiti suhteesta vaiko minusta.
Olen itseasiassa kysäissyt tätä asiaa, en ihan suoraan mutta kuitenkin..
Tätä on vähän vaikea kuvailla, mutta sen näkee kyllä että jokin on muuttunut. Jo ennen tuota matkajuttua.
Tuntuu että hän kilpailee jostain syystä, ja en halua sitä riitaa hänen kanssaan. Eikä ole tarvetta voittaakaan tätä kilpailua, jos sellainen sitten on. en tiedä edes mistä kilpaillaan.
no, vaikea on siis kuvailla tilannetta. Mutta se alkuperäinen kysymys oli, että tunteeko äiti mustasukkaisuutta lastaan kohtaan..siis jos ilmaantuu pojalle nainen.
Tuli heti mieleeen, että ehkä anoppi on oma itsensä ja jättänyt vieraskoreuden pois, ei jaksa enää teeskennellä .
Kun tulee liian tutuksi, käyttäytyy juuri noin , siksi .. itse pidänkin "hajuraon", en mene liian lähelle .
Yritä pitää sivistynyt etäisyys ja sopikaa , että ette puhu kaikki asioita anopin kuullen, ehkä tällaiset matkat on parempi, että mies ilmoittaa , että näin tehdään.
Parempi laiha sopu kuin lihava riita .
vieraskoreus on kyllä hävinnyt. Ihmettelen vain sitä, että miksi on aina yritettävä näyttää paremmalta kun minä? :D tai kumottava puheeni, ja mielipiteeni yms.
se on jotenkin koomista.
Yleensä anoppiako kaivataan apuun?
ihmiset ovat ihmisiä, kautta elämänsä.