Minulla olisi kysymys seurusteleville tai seurustelleille ihmisille. Miten kauan olitte seurustelleet ennen kuin ensimmäisen kerran sanoitte toiselle, että rakastatte häntä? Tai milloin saitte ensimmäisen kerran kuulla sen? Minä olen seurustellut poikaystäväni kanssa kolmisen kuukautta, mutta kumpikaan ei ole sanonut sitä. Poikaystäväni ei koskaan puhu tunteistaan muutenkaan. Hän osoittaa minulle kyllä hellyyttä ja kiintymystä muuten, mutta ei koskaan sanallisesti... Yritin kerran aloittaa keskustelua siitä, mitä tunnemme toisiamme kohtaan, mutta mies jotenkin lopetti sen keskustelun lyhyeen, ei kuulemma ollut vielä valmis puhumaan siitä. Rakastan häntä mutten uskalla sanoa sitä, koska pelkään hänen pitävän sitä painostuksena, että hänen olisi pakko vastata samalla tavalla. Tilanne tekee minut epävarmaksi ja reagoin kiukuttelemalla, vaikka oikeasti en ole vihainen hänelle vaan vain pelkään menettäväni hänet. Millaisia kokemuksia teillä muilla on? Mitä tässä tilanteessa kannattaisi tehdä?
Milloin puhutte
rakkaudesta?
7359
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
No enpä mä ainakaan vielä kolmessa kuukaudessa rakastu, eihän silloin vielä edes tunne toista. Eri asia jos on ollut läheinen jo ennen seurustelua. Itse otan tuollaiset rakkaudentunnustukset niin tosissani etten rupea niitä ihan kepeästi heittämään. Ja jos mies 3kk:n jälkeen sanoisi rakastavansa minua niin kyllä tulisi tunne ettei hän ota rakkautta tosissaan, kunhan hlluu. Ei mun mielestä voi noin tutustumisvaiheessa oikeasti rakastaa. Todella ihastunut voi kyllä olla.
En nyt ihan tarkkaan muista, mutta muistaakseni minä menin sanomaan miehelleni melko aikaisin, että rakastan häntä. Ei tainnu kans kovin montaa kuukautta mennä seurustelun alkamisesta. Muistan että mies meni aika hämilleen ja ei vastannut vielä rakastavansa takaisin. Mut ei siin kovin montaa viikkoa menny ku mies sanoi rakastavansa mua. Nykyään sanotaan rakkauden tunnustukset melkein päivittäin, joskus muutamaankin kertaan päivässä. :P
Yhden poikakaverin kanssa sanottiin melkeen heti, varmaan ekalla viikolla.
Nykyisen kanssa ei olla vieläkään sanottu vaikka puoltoista vuotta oltu yhdessä! Itse asiassa hän sanoi minulle noin vuosi sitten päinvastoin, eli että ei rakasta minua ja jätti minut (halus sitten kuitenkin takas). Silloin sanoin hänelle että on liian aikasta murehtia tommosia että kattottais vaan pidempään (kuitenkin tuntuu että tunteita on paljon molemmin puolin). Sitten joskus 8kk seurustelun jälkeen mulle tuli aika vahva olo et hirveesti teki mieli sanoo hänelle rakastavani mutta en sanonu. Hänkin lipsautti niihin aikoihin vahingossa että rakastaa minua mutta korjas että välittää minusta.
Vuosia on rakastettu toisiamme, mutta ei sitä ole tarvinnut sanoilla vakuuttaa. Huomasin jo alussa että mies ei ole tottunut puhumaan rakkaudesta, joten en suotta aiheuta hänelle kiusaantumista vaatimalla rakkaudentunnustuksia. Rakkauden tietää kyllä muista asioista, sanat eivät ole niin tärkeitä. Tietää käytöksestä, siitä miten ollaan yhdessä, kuinka hän huomioi ja arvostaa minua jne, onhan noita muitakin viestityskeinoja. Onnellisia ollaan.
Mitä ne sanattomat viestit on? Kertokaa jotenkin esimerkein mistä voi tietää, että toinen rakastaa, vaikka ei sitä voi sanoa?
Siitä että teidän välillä on sähköisyyttä välillä kun ootte lähekkäin - niin paljon ettei kumpikaan melkeen pysty puhumaan. Siitä että hän huomaa sinulla olevan kylmä ja laittaa takkinsa päällesi. Siitä että hän oitis ja iloisin mielin menee kaupasta hakemaan aineksia jotka huomaat kokkauksen keskellä loppuneen. Siitä että hän pikkusen mustasukkasena varmistaa että kännykkääsi soittava mies tosiaan oli putkimies. Siitä että hän unissaan halaa ja pyrkii lähelle sinua.
Yli vuosi oltu yhdessä ja siitä ajasta avopuolisoina puolisen vuotta. Kertaakaan ei olla sanottu. Viime kesänä muutaman kuukauden jälkeen taisin sanoa, että tykkään susta ihan hirmuna. Mut ei sen enempää. Ja mitä turhia kun sen näkee ja kokee niin selvästi, ettei tarvitse sanoa. Olen jopa ajatellut, että sen sanominen "rikkoisi" jotain, että sen jälkeen tunnelma vähän kuin latistuu.
"Mitä ne sanattomat viestit on? Kertokaa jotenkin esimerkein mistä voi tietää, että toinen rakastaa, vaikka ei sitä voi sanoa?"
Voi, ne pienet teot! Löydän niitä jokaisesta päivästä. Tässä esimerkkejä meidän rakkauden osoituksista:
- minä laitan yleensä arkiaamuisin kahvin tippumaan. Viikonloppuisin mies nousee joka tapauksessa aikaisemmin (mä tykkään nukkua hiukan pitempään). Se keittää aamukahvin, paistaa munakkaan, sulattaa leivän ja tulee sitte hiljaa viereen, toivottaa hyvää huomenta, suukottaa ja sanoo että aamupala on valmis (superbonuksena on voinut hakea laatikosta päivän lehden)
- se keittää alkuillasta kahvit ja tuo mukin mulle. joskus keksin kera
- ottaa syliin ja halailee ihan muuten vaan
- tuo joskus kaupasta mulle suklaapatukan yllätyksenä (vaikka en edes pyydä), tai jonkun herkun kahvin kanssa syötäväksi (meillä menee sellaset pari pakettia kahvia viikossa... :) )
- aamulla kun lähdetään töihin niin jäädään halaamaan hetkeksi ja toivotetaan hyvät työpäivät
- kehaisee kavereille/ystäville/vanhemmille/työkavereile jostain kivasta, mitä tein hänelle (esim. superhyväkrapula-aamupala)
Ne on sellasia pieniä asioita.