Moikka! Olisiko jollain minulle hyviä neuvoja jolla pystyisin käsittelemään omaa tilannettani. Meillä on toista kertaa eroprosessi menossa ja ollaan siinä vaiheessa et asutaan vielä saman katon alla ollaan tehty ensimmäisen vaiheen erohakemus mutta nyt tuleva ex-vaimoni on jo löytänäyt uuden miehen ja tämän tilanteen seuraaminen on minulle todella vaikeaa koska ensimmäiselläkin ero kerralla hänellä oli jo todella nopeasti uusi mies kierroksessa. Hän on jo tehnyt asunto hakemuksen mut ei valitettavasti ole vielä saanut asuntoa. Meillä on kaksi lasta 6,7v ja 5,3v. Tämä tilanne saa minut todella vihaiseksi aina kun joudun kohtaamaan häntä täälä kotona tai komminikoimaan jonkun asian takia puhelimessa. Tuntuu että koko maailma kaatuu päälleni ja kaikki on minua vastaan. Hänen kaverinsakin kuulema ihmettelee kovasti minun reakointeja kun olen nii vihainen ja suutun hänelle jokaisesta asiasta!
Hukassa
viller29
8868
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
yleensä siitä, että asiat ei mene niinkuin on suunnitellut etukäteen mielessään. Pyri miettimään vaimosi mahdolliset eriävät mielipiteet, ennenkuin keskustelet hänen kanssaan jostakin asiasta, silloin ehkä pysyt rauhallisempana. Sinua tietysti harmittaa vaimosi nopeasti hankkima uusi mies ja oletat, että jäät yksin loppueläksi...
Voit lohduttautua sillä, että nopeasti hankittu uusi suhde yleensä ei toimi ja loppuu lyhyeen. Sinun taas kannattaa ottaa vaan rauhallisesti, antaa ajan kulua, maailma on täynnä naisia ja Sinä saat itse valita, joten ei hätää. Jos tulee joskus suru puseroon, niin mieti silloin niitä huonoja asioita, miten vaimosi on Sinua kohtaan käyttäytynyt, se helpottaa...
niin jätä koko nainen täysin huomiotta. siis onko teidän pakko edes kommunikoida keskenänne?
voithan esimerkiksi käydä ulkona syömässä, jolloni voit unohtaa kaikka kokkaukseen ja kauppareissuihin liittyvät asiat. tietenkin jos lapset jää sulle niin niistä pitää huolehtia, mutta jos vaimo aikoo viedä ne mennessään niin kaipa hän huolehtii niistä myös ennen eroa.
Tuohon kavereiden ihmettelyyn sen verran, että en ihmettele lainkaan jos pinnasi on kireällä tuollaisessa tilanteessa.
Epäilen muutenkin, ihmettelevätkö vaimosi kaverit, vai sanooko vaimosi vaan niin... Helposti voisin kuvitella, että kaverit saattavat toki myötäillä vaimoasi, mutta ymmärtävät sinunkin tunteistasi. Enkä tarkoita tällä tietenkään sitä, että kannustaisin vihaisuuteen ja agressiivisuuteen, vaan sitä, että et ole yksin.
Tänään kun tulin töistä kotiin ja tiesin että tuleva ex on kotona eliseltä reissultaan nii joudin keräämään autossa itkien voimia että voin tulla omaan kitiini viemään vanhempaa tytärtäni ja naapurin tyttöä kavein synttäreille kun olin vienyt tytöt lähdin koiran kanssa ystävättäreni luokse itkemään ja kertomaan tapahtumista ja siitä piittaamattomuudesta mikä täälä kotona vallitsee. Nyt ollaan sovittu et huomenna sovitaan käytännön asioista ja tämän hetkisestä rahan käytöstä. Mutta voisin lyödä vaikka ihan mistä tahansa vetoa siitä et tulevaa exsää ei näy huomenna mailla eikä halmeilla!
Lapsista sen verran et ollaan sovittu tällä hetkellä suullisesti et meille tulee yhteis huoltajuus viikko viikko systeemillä ja minusta tulee se niinsanottu lähivanhempi. Siitä ei olla vielä päästy tekemään lastenvalvojalle sitä virallista paperia että olis nimet alla.
"siis onko teidän pakko edes kommunikoida keskenänne?" Ei meidän oo pakko kommunikoida kuin pakolliset lasten asiat.
Aloita hänen kauttaan huoltajuus neuvottelu, kerro mitä olette suullisesti sopineet. Lastenvalvoja laatii sopimuksen ja hankkii ex:än nimen paperiin, silloin ei tule riitelyä lasten vanhempien kesken
Voi olla että neuvoni on väärä, mutta sanon siltikin. Kyllä sille exälle saa vähän rähjätäkin, en tarkoita nyt mitään fyysistä, enkä lasten aikana, mutta muuten. Siis sanoa asiasta ja pysyä asiassa ja olla tiukkana ja vaatia pysymään sovituissa asioissa. Exältäsi on lapsellista vetää teidän eroon mukaan ystäviään. En usko että kukaan muu kuin exäsi on sinua vastaan.
Eikös viha ole ihan luonnollinen reaktio erotilanteessa jossakin vaiheessa? Jos sen patoaa, se kohdistuu sitten viattomiin tai aiheuttaa masennusta tms.
Muista että se viha auttaa sinua pääsemään yli tuosta vaikeasta ajasta. Kyllä se vielä haalistuu.
Jos on oikein vaikeaa, tee jotain fyysistä, juokse vaikka pitkä lenkki.
Kysyit neuvoa, millä pystyisit käsittelemään vaikeaa tilannettasi. Kokemukseni mukaan ensimmäiseksi voisit hankkia itsellesi kirjan Jälleenrakennus - kun suhteesi päättyy, sitä käytetään eroseminaarissa perusteoksena. Ero voi olla yksi elämän suurimpia kriisejä, joten tunteesi ovat aivan oikeutettuja tilanteessasi. Eroon liittyy valtava määrä surua ja myös vihaa, hyväksy ne ja opettele purkamaan rakentavalla tavalla, kirjasta on apua siinä. Voit myös tarkastella parisuhteenne toimivuutta kriittisesti ja oppia paljon itsestäsi ja parisuhteestasi. Riittävän perusteellinen eron käsittely on välttämätön kyetäksesi ajan kanssa hyväksymään tapahtuneen ja eheytyäksesi jälleen onnelliseksi itseksesi. Aikanaan voit jättää menneen taakse ja jatkaa elämää tyytyväisenä, ehkäpä toimivassa parisuhteessa. Se vaatii aikaa ja työskentelyä, eroseminaari on hyvä vertaisryhmä, jossa nykyään tiedostavat miehetkin käsittelevät eroprosessiaan. Voimia sinulle, iloitse arjen pienistä asioista, terveydestäsi ja lapsistasi.
Tervehdys ville 29.
Olen sinua huomattavsti vanhempi nainen ja ekakertaa avioeroa hakemassa.
Tunnistan nuo sinun tunteesi, koska ilmeisesti sinulla on vielä exääsi kohtaan tunteita.
Ilmeisesti vaimoasi et enään saa takaisin etkä varmaan luottaisikaan häneen vaikka olisittekin vielä yhdessä.
Ala elämään itsellesi,Yritä näyttää että sinua asia ei hetkauta vaikka sisällä itket.Uskon sen se ei ole helppoa, mutta exäsi nauttii siitä että saa sinut mustasukkaiseksi.
Pääsi hajoo jos jatkat vielä .Rupea liikkumaan tekemään juttuja sinulle ja lapsillesi mukavia ja varmasti sitä kautta saat itsellesi elämääsi siältöä.Exäsi ei ole sionun arvoinen.Älä käytä turhaan energiaa enään.
Tsemppiä.Kyllä sinä pärjäät , niinkuin minäkin.Tulee aika kun mietit miten hyvä että näin kävi.Terveisin Nim oliko kaikki turhaa 23 vuotta.