Miten miehelle puhutaan? Mä en saa kommunikoitua mun miehen kanssa. Se on niin ylpeä, ettei kestä kritiikkiä yhtään. Joskus on ihan oikeeta syytä selvittää asioita. Naiset hoitaa asiat puhumalla. Silloin mun mies lähtee heti lätkimään, sanoo eroavansa, pitää mykkäkoulua kolme päivää. Jos oikein mielistelen, saan sen takas, mutta asiat jää selvittämättä. Riitoja on jo kasautunu paljon, se ei unohda niitä vaikkei halua puhua niistä. En mäkään parisuhdekeskusteluista nauti. Annan lopulta periksi kaikessa.
Miten miehen logiikka toimii? Oma ylpeys näyttää olevan niin iso juttu, että kaikki muu maailmassa katoaa sen rinnalla. Ja siitä ei kai voi tinkiä. Miten ihmeessä kannattaisi ottaa esille vaikeampia asioita? Oon yrittäny kirjottaa kirjeitä ja piirtää sarjakuvia, ei toimi. Stereotyyppinen miehinen nyrkkimatsi ei okein taida onnistua. Mitä vaihtoehtoja mulla on? Miten sä haluaisit, että sua lähestyttäisiin niin ettet suuttuis heti?
Olisin tosi neuvojen tarpeessa.
Miten miehen logiikka toimii? Oma ylpeys näyttää olevan niin iso juttu, että kaikki muu maailmassa katoaa sen rinnalla. Ja siitä ei kai voi tinkiä. Miten ihmeessä kannattaisi ottaa esille vaikeampia asioita? Oon yrittäny kirjottaa kirjeitä ja piirtää sarjakuvia, ei toimi. Stereotyyppinen miehinen nyrkkimatsi ei okein taida onnistua. Mitä vaihtoehtoja mulla on? Miten sä haluaisit, että sua lähestyttäisiin niin ettet suuttuis heti?
Olisin tosi neuvojen tarpeessa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ihan samojen ajatusten kanssa minä painin.
tietyllä tavalla kiva huomata että en ole ainoa nainen maan päällä jolla samoja ongelmia miehen kanssa, toisaalta kurjaa sillä tiedän miten pahalta tuntuu kun ei yhtään tiedä mitä ,miehen josta välittää paljon, päässä liikkuu.
tuohonkun saisi vastauksen olisin onnellinen
Ensiksi on sanottava että miehesi ei toimi noin vain siksi että on mies. Ei siis ole mitään yhtä oikeaa tapaa puhua miehelle ja jonka voisit opetella ja siten ratkaista kommunikointiongelmanne.
Jos tilanne on noin paha, olisi minusta ainoa tapa päästä kasiksi siihen, miksi miehesi ei pysty puhumaan. Hän on ehkä liian usein saanut jossain vaiheessa elämäänsä kuulla mielestään perusteetonta arvostelua ja välttää siis viimeiseen asti tilanteita joissa sitä voisi tulla lisää. Ainakaan hän ei ole tottunut keskustelemaan niin että häntä kuunneltaisiin ja hänen ajatuksensa otettaisiin huomioon. Nyt hän suojautuu puhumattomuuden ja ylpeyden taakse koska ei koe että keskustelulla saavutettaisiin mitään hyvää.
Todennäköisesti tämä kaikki on peräisin jo lapsuudesta tai nuoruudesta mutta ilmeisesti sinäkään et ole saanut häneen enää sellaista kontaktia kuin olisi pitänyt. Te molemmat katsotte asioita omasta näkökulmastanne. Sinä näet miehen joka ei kestä kritiikkiä, hän ehkä naisen joka puuttuu liian pieniin asioihin joissa ei hänen mielestään olisi mitään puimista. Hän on ehkä kokenut teidänkin keskustelunne hedelmättöminä ja siksi haluaa päättää ne alkuunsa. Sinulle taas asioiden selvittäminen puhumalla ja puhuminen yleensä on tärkeää. Te voitte olla molemmat tavallaan oikeassa mutta liian iso kuilu keskustelutaidoissa ja -halussa tekee vuoropuhelun mahdottomaksi.
Valitettavasti en osaa auttaa sen enempää kuin että minusta sinun kannattaisi vältää jatkossa kaikkea "nyt meidän pitää selvittää tämä asia"-tyyppisiä keskustelunavauksia. Ne saavat miehesi vuorenvarmasti vetäytymään. Voisit ehkä yrittää ohjailla keskustelua vaivihkaa niille aluille joita haluat käsitellä ja katsoa että miehesi saa aluksi kertoa aina oman kantansa ennekuin sinä sanot omasi. SIlloin hän ei ehkä koe sitä painostuksena eikä niin että hänen ylpeyttään on loukattu.
Lukihäiriökö vaivaa ? Jos jopa "kirjoittaa kirjeitä ja piirtää sarjakuvia" on varmasti käyttänyt ihan laajan skaalan kaiken tyyppisiä "keskustelunavauksia".
Aikuisen ihmisen pitää tajuta pienemmällä yrityksellä, missä mennään, mistä on kyse, jos kaikki on kohdallaan korvien välissä. Jos ylpeyttä loukkaa se, että toinen yrittää puhua yhteisistä asioista, niin ihminen on "näkökulmaton", joku viiraa päässä, asenteissa, ajattelu- ja käytöstavoissa ...
Miten mies on "tavallaan oikeassa" mitenkään ja missään, jos uhkailee erolla ja tekeytyy mököttäjäksi, ettei tarvitse osallistua yhteisten asioitten puintiin ? Tällaisissa tapauksissa ainoa oikea ratkaisu on potku persuksille ja ulos sottaamasta toisen elämää.
"Jos jopa "kirjoittaa kirjeitä ja piirtää sarjakuvia" on varmasti käyttänyt ihan laajan skaalan kaiken tyyppisiä "keskustelunavauksia"."
Ja sitten voi vaikkapa miettiä, onko missään mainittu minkä tyyppisistä asioista ja ongelmista on kysymys. Lienee aivan sama, mikä on kommunikaatiotapa, jos viestin sisällössä on vikaa. Kärjistetty esimerkki: loukkaantunet jos sinulle kertoo, että ihmissuhteessasi on vikaa koska olet ruma, tyhmä ja huono sängyssä, ihan riippumatta siitä, kerrotaanko se sinulle face to face, kirjeenä, sarjakuvana, tai haiku-runona.
Ja kyllä se nyt vain niin on, että ihmiselle tärkeintä on oma ylpeys, ja siihen liittyvä itsekunnioitus. Jos ne menettää, jäljelle jää tiskirätti, jota tämä samainen akkalauma on haukkumassa munattomaksi.
Missä kohdassa aloittaja sanoo "haukkuneensa munattomaksi" ? Päinvastoin, hänen täytyy mielistellä ja jättää asiat käsittelemättä, että toisella on hyvä olla.
"Oma ylpeys ja siihen liittyvä itsekunnioitus" pitää olla terveellä tasolla ja aloittajan kertomuksen kaverilla ne eivät ole. Aikuiselle, mieleltään terveelle ihmiselle asiat tulee voida sanoa ihan suoraan, kaunistelematta ja kiertelemättä. Terveelle ihmiselle ei tarvitse ainakaan mielistellä eikä muutenkaan sievistellä asioita, jotta sopu pysyisi, koska se pysyy silloin vain sen ihmisen henkisen terveyden kustannuksella, joka joutuu jättämään asiat käsittelemättä, kun toinen ei pysty, kykene, halua, osaa ...
Jos jonkun olo on "tiskirätti" niin se on oma moka, ei kenenkään muun syytä eikä seurausta siitä, mitä toinen on sanonut ja / tai tehnyt. Onnen avaimet ovat jokaisen omassa taskussa.
"Ylpeys" kuuluu narsistin tms. persoonallisuushäiriöisen kuvaan. Ja ihmistä, joka em. sairastaa, et saa ikinä minkäänlaiseen muuhun kommunikaatiotoimintaan kuin - niin kuin sanot - mielistelemällä ja olemalla, elämällä oma elämäsi kuin pissa sukassa.
Jos kaveri ei itse tajua tilannetta(an) ja ala toimia tehdäkseen sille jotain niin luultavasti sinun ainut 'oikea' toimintapasi on lähteä lätkimään 'sopasta', enen kuin olet henkisesti loppu ja niin hajalla, että et enää jaksa.
olla kovin paljoa kokemusta parisuhteista..? Nimittäin kaikki miehet eivät ole tuollaisia!
Ex oli pitkälti kuvailemasi kaltainen - 5-6 vuotta sitä ainaista nokittelua jaksoin, paheni aina vaan enkä osannut lopulta tehdä mitään oikein. Lähdin ennen kuin itsetuntoni oli täysin poljettu maan rakoon - kaunis kiitos ystäville, jotka saivat minut heräämään asiassa. Juttelin jokin aika takaperin satummoisin exän aiemman naisystävän kanssa ja tämä kertoi miettineensä pitkään, pitäisikö hänen valaista minua tämän "yhteisen miehen" luonteesta... Heillä homma kaatui samaan kuin sittemmin itsellä. No, kumpikin selvisi kuiville, huh.
Nykyinen mieheni on eri maata. Asiat sanotaan välillä aika karustikin toisillemme, mutta ah niin ihanan suoraan! On ihanaa, kun ei tarvitse arvailla mitään ja pelätä, että toinen käsittää tahallaan omat sanani väärin ja kehittää niistä aiheen rangaista minua mykkäkoululla.
Ikävä kyllä asia taitaa olla niin, että tuohon sinun / teidän tilanteeseen ei mitään tepsivää lääkettä ole. Ei se auta, vaikka miten yrität olla miehen mielen mukaan, hän vain lisää vettä myllyynsä. Hänen pitäisi muuttua, mutta hän tuskin siihen kykenee.
Jos mies ei osaa puhua vaikeista ja tärkeistä asioista, niin on parempi erota jo heti alkuunsa!!!! Siihen kun vielä tulee lapset, niin eihän silloin sellainen mies ole koskaan kotona!!!
Olin ite n. 10v naimisissa naisen kanssa, joka ei oasnnut puhua tunteistaan. Se oli jatkuvaa vuoristorataa, joka vain paheni vuosien mittaan!! Parisuhteesta tulee todella raskas ja vaikea. Helpoimmalla pääset itse, kun eroat ja etsit uuden miehen!! Exsä ei ainakaan oppinut puhumaan koko kymmenen vuoden aikana!!!