Joo, eli mulla on ollu jo kuukauden itsemurha ajattelua, aina kun ajattelen sitä tulee sellainen reaktio että: sydän rupee pamppaamaan tiuhaan tahtiin, voi tulla pientä hikoilua, tuntuu ihan kuin kaikki olisi unta, aivot tyhjenee ja ajatus kalvaa. Sitten vähän ajan päästä oireet menee ohi..
mitäköhän tämä on? ja meneeköhän tuo ajatus kokonaan pois jossain vaiheessa?
olen vasta 15 ja elämä edessä, mutta ajatus että eläisin koko elämäni tämän ajatuksen kanssa pelottaa...
Toivottavasti tää menee ohi itestään, mutta olen kyllä varannut ajan erikoistuneelta psykologilta..
mitäköhän tämä on? ja meneeköhän tuo ajatus kokonaan pois jossain vaiheessa?
olen vasta 15 ja elämä edessä, mutta ajatus että eläisin koko elämäni tämän ajatuksen kanssa pelottaa...
Toivottavasti tää menee ohi itestään, mutta olen kyllä varannut ajan erikoistuneelta psykologilta..
Vastaukset 9
Vanhimmat
en ole psykologi, mutta voin yrittää alkuun vastata... jos tunnet sen pelkän ajatuksen noin voimakkaasti, kysyisin että oletko kokenut jotain mieleenpainuvan shokeeraavaa? tuosta ongelmasta selviää kyllä oikealla hoidolla.
oon 19 vuotias "nuori" mies ja oon ite jonkin aikaa jo ajatellu itsemurhaa johtuen siit ku mull ei oo ketää kenenkää jutella tai ketää joka kuuntelis ja joudun selviytymää ongelmist yksin sekä kaiken päälle helvetin moinen masennus, joskus ajattelen ett pitäiskö nyt lopettaa kaikki tää paska vaiko "lykätä hieman" yleensä tää "vaihe" menee ohi ku toi masennus loppuu eli viikkojen pääst ehkä useammanki kuukauden ku mull noi jaksot on just noin pitkii, en oo hankkinu ammatti apua enkä lääkityystä masnnuksee itsetuhoisuutee enkä tuukkaa hakemaan ku en tarvii kyll tää menee sit ohi jos menee ja sit alkaa taas mut jos pärjään nyt ilman apua nii miks en pärjäis sit jatkossaki?
"johtuen siit ku mull ei oo ketää kenenkää jutella tai ketää joka kuuntelis ... en oo hankkinu ammatti apua"
Mielestäni sun kannattais tehdä jotain, sillä masennuksessa saattaa olla rasittava olla. Kun nyt tiedät mistä masennuksesi johtuu, niin kannattaa yrittää korjata asia yrittämällä hankkia uusia tuttavuuksia. Aloita vaikka joku harrastus jossa pääsee ihmisten seuraan (esim joukkupeli), siinä tulee samalla uusia tuttavuuksia ja juttuseuraa. Toinen vaihtoehto on esimerkiksi facebook ja muut internetin sosiaaliyhteisöt, joissa voit vaikka jutella vanhoille koulukavereillesi tai löytää uusia tuttuja lähialueeltasi.
Ammattiapua kannattaa käyttää jos et itse saa ongelmaasi ratkaistua, ne ovat olemassa ihan tällaisia tilanteita varten.
"Heitä murheesi Herran huomaan,Hän pitää sinusta huolen." Ps.55:23
"Jumala lohduttaa masentuneita" 2.Kor.7:6
Elävä Jumala Jeesus Kristus rakastaa sinua.Hän on paras ystäväsi.
Ala lukemaan Uutta Testamenttia ja Psalmeja niin löydät toivon elämääsi.
Kokeile myös käydä jossakin seurakunnassa,sieltä voit hyvinkin löytää
kuuntelevan ystävän.
Mutta Jeesus on parhain ystäväsi!
Puhu terkkarille. Pikaisesti ajateltuna tuo vaikuttaa pikemminkin paniikkihäiriöltä.
oon 21 vuotias naisen aölku ja mun puikkuvekjellä 18 vee samanlaisia ongelmia kuin sulla. pyytäisin suA HAKEMAAN APUA SILLÄ JÄTTÄISIST SANOIN KUBVVAAMATTOMAN TUSKAN J'ÄLKEESI.
Toivottavasti olet keskustelun aloittaja saanut elämällesi tarkoituksen ja nautit elämisestä, joka hetkestä, nykyisestä ja tulevasta. Ja sinä " naisen alku " nimimerkillä kirjoittava, opettele kirjoittamaan jotta saat sanasi paremmin perille. Ja vanha ihminenhän sinä jo oletkin kun keskustelu on 6 vuotta vanha.
Minä olen 47v mies ja olen ajatellut itsemurhaa päivittäin jo viidenvuoden ajan.
Lääkäriapua olen hakenut turhaan, sanovat että mulla vain erillainen ajatusmaailma.
Mutta päivä kerrallaan mennään, nyt olen jo päättänyt milloin sen teen.
Aamukampa lyhenee pikkuhiljaa, juhannuksen jälkeinen viikko on kun teen sen.
En lähde pahoilla mielin, niin kauan on asia ollut mielessäni että olen sopeutunut siihen.
Enkä murehdi mitä muut ajattelee, minun elämä, minä päätän milloin lähden.
En saannut päättää kun synnyin tänne, mutta saan päättää milloin kuolen.
Te jotka ajattelette itsemurhaa, älkää tehkö sitä pikaistuksissa vaan miettikää asiaa monelta kantilta.
Jos ei halua tehdä sitä mutta ajatus vaivaa.
Siitä vaivasta pääsee eroon järjestämällä joka päiväksi niin paljon tekemistä ettei ajatus tule mieleen.
Unikin tulee välittömästi kun kaatuu sänkyyn.
Mitä sinulle nyt kuuluu ? Täällä samankaltaisista ajatuksista " kärsivä " lähes saman ikäinen naispuolinen ihminen. Itsemurha ei kuitenkaan ole mikään ratkaisu vaikka mullakin tällä hetkellä elämässä ajottain vaikeaa, kesäkin on tulossa, lämmin halaus sinulle.