Nettideittailu on kiva ajanviettotapa miehelle. Siis jos on masokisti. Olen harvakseltaan pitänyt profiilia eli vuosina -02, -05 ja tänä vuonna. 2000-luvun alkupuolella naisetkin vielä ottivat oma-aloitteisesti yhteyttä. Näin jälkikäteen ajatellen yllättävän paljon. Nykyään ei oikeastaan yhtään. Vai johtuuko se siitä, että ikäni alkaa jo kolmosella? Sama leikkiminen jatkuu kuitenkin riippumatta siitä, onko kaksi- vai kolmekymppisistä kysymys.
Eli todennäköisyys live-tapaamiselle on samaa luokkaa kuin saisi lotossa kuusi oikein ja lisänumero. Puhumattakaan siitä, että näkisi samaa naista toisenkin kerran. Käytännössähän viestittely loppuu aina syvään hiljaisuuteen naisen puolelta. Riippumatta siitä kuinka kauan viestittely on kestänyt tai onko kuva ollut valmiiksi profiilissa. Se on tietenkin jo ihan klassikko, että kuvan nähtyään viestittely loppuu.
Olisi tietysti mukava tietää, mikä aiheuttaa sen syvän hiljaisuuden. Onko syy ulkonäössä, olisiko pitänyt tehdä jotain toisin, teinkö jotain väärin? No itsensä kehittäminen onkin yliarvostettua. Ainoastaan kerran olen saanut vastauksen tuohon kysymykseen. Silloin nainen oli tavannut välillä jonkun toisen ja sitten kuukauden hiljaisuuden jälkeen olisi jatkanut siitä mihin jäimme.
Nyt viimeisimmät kokemukset nettideittailusta kolmekymppisenä ovat kanssa todella kannustavia. Muutama viikko viestittelyä, sovitaan tapaaminen, lopputuloksena täydelliset oharit. Vaikka käytössä olivat kaikki kommunikointivälineet ja riittävästi aikaa, on näköjään mahdotonta perua tapaamista. Jälleen syy jäi arvailujen varaan. "Kemiaa" ei löytynyt kuvan näkemisen jälkeen? Kaiken huipuksi kyseinen nainen kertoi aikaisemmin, että kyllä kaksi aikuista aina voi kupin kahvia juoda.
Ja tuo flirtti-toiminto. Mitä järkeä siinäkin on? Minulle flirttailtiin, hyväksyin sen ja lähetin viestin. Lopputuloksena oli, että nainen poisti profiilinsa.
Eli todennäköisyys live-tapaamiselle on samaa luokkaa kuin saisi lotossa kuusi oikein ja lisänumero. Puhumattakaan siitä, että näkisi samaa naista toisenkin kerran. Käytännössähän viestittely loppuu aina syvään hiljaisuuteen naisen puolelta. Riippumatta siitä kuinka kauan viestittely on kestänyt tai onko kuva ollut valmiiksi profiilissa. Se on tietenkin jo ihan klassikko, että kuvan nähtyään viestittely loppuu.
Olisi tietysti mukava tietää, mikä aiheuttaa sen syvän hiljaisuuden. Onko syy ulkonäössä, olisiko pitänyt tehdä jotain toisin, teinkö jotain väärin? No itsensä kehittäminen onkin yliarvostettua. Ainoastaan kerran olen saanut vastauksen tuohon kysymykseen. Silloin nainen oli tavannut välillä jonkun toisen ja sitten kuukauden hiljaisuuden jälkeen olisi jatkanut siitä mihin jäimme.
Nyt viimeisimmät kokemukset nettideittailusta kolmekymppisenä ovat kanssa todella kannustavia. Muutama viikko viestittelyä, sovitaan tapaaminen, lopputuloksena täydelliset oharit. Vaikka käytössä olivat kaikki kommunikointivälineet ja riittävästi aikaa, on näköjään mahdotonta perua tapaamista. Jälleen syy jäi arvailujen varaan. "Kemiaa" ei löytynyt kuvan näkemisen jälkeen? Kaiken huipuksi kyseinen nainen kertoi aikaisemmin, että kyllä kaksi aikuista aina voi kupin kahvia juoda.
Ja tuo flirtti-toiminto. Mitä järkeä siinäkin on? Minulle flirttailtiin, hyväksyin sen ja lähetin viestin. Lopputuloksena oli, että nainen poisti profiilinsa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kuulostaa valitettavan tutulta. Eräs nainen tinkasi kuvaani pitkään ja jokaisessa viestissään. Kun vihdoin sen lähetin hänelle, ei kuulunt mitään. Odotin hetken ja kysyin, että missä mennään ja lähettääkö hän sen oman kuvansa. Hän vastasi, että tuntee minut ja ei ole kiinnostunut, mutta ei kuitenkaan voinut esitellä itseään tai kertoa mitä kautta tuntee minut, ja lopetti siihen paikkaan. Voi jösses sentään. Jos käytöstavat ovat tällä tasolla netissä, niin mitä ne mahtavat olla livenä. Tämän jälkeen olen jättänyt kaiken nettilöpinän pois ja lähden suoraan kysymyksellä: tavataanko kyllä/ei. Jos vastaus on ei-> lopetan heti siihen paikkaan. Tänne voi kirjoittaa itsestään ihan mitä tahansa ja näillä teksteillä ei ole painoarvoa käytännössä lainkaan. Suurimmalti osin siis pelkkää ajanhukkaa...
"Kuulostaa valitettavan tutulta. Eräs nainen tinkasi kuvaani pitkään ja jokaisessa viestissään. Kun vihdoin sen lähetin hänelle, ei kuulunt mitään. Odotin hetken ja kysyin, että missä mennään ja lähettääkö hän sen oman kuvansa. Hän vastasi, että tuntee minut ja ei ole kiinnostunut, mutta ei kuitenkaan voinut esitellä itseään tai kertoa mitä kautta tuntee minut, ja lopetti siihen paikkaan. "
Juuri edellä mainitusta syystä skippaan ensimmäisenä kuvaa ruinaavat naiset. Jos nainen alkuviestittelystä huolimatta ei ole valmis pistämään itseänsä likoon, ja lähde treffeille, se on merkki siitä, että nainen ei hae elämänkumppania vakavissaan, vaan etsii lähinnä kertapanoa.
Nainen kertoo itsestään enemmän kuin tuhat sanaa, jos hän ei vastavuoroisesti lähetä miehelle omaa kuvaansa. Näitä naisia nettideiteissä riittää.
Älä ota vakavasti.
Nettideitti on vähän kuin lantatunkion kaivamista.
Ihan huvittavan harrastuksen vuoksi sitä voi tehdä, ei sieltä sen kummempia löydä.
Varsinkaan tuosta omasta ulkonäöstä ei kannata kantaa huolta. Nettideitissä taso on huomattavasti kovempi kuin muualla koska kaikkea arvioidaan yhdestä kuvasta käsin.
Lue tuo naisarkkityyppi-juttu ja naura asialle.
Jos löytyy niin löytyy, mutta älä nyt odota että löytyy.
"Eli todennäköisyys live-tapaamiselle on samaa luokkaa kuin saisi lotossa kuusi oikein ja lisänumero. Puhumattakaan siitä, että näkisi samaa naista toisenkin kerran. Käytännössähän viestittely loppuu aina syvään hiljaisuuteen naisen puolelta. Riippumatta siitä kuinka kauan viestittely on kestänyt tai onko kuva ollut valmiiksi profiilissa. Se on tietenkin jo ihan klassikko, että kuvan nähtyään viestittely loppuu."
Näihin seikkoihin itselläkin nettideittailu kaatui, tosin sillä poikkeuksella etten kuvan(ei poseerattu) lähettämisen jälkeen päässyt edes ensimmäiseen tapaamiseen, enkä muutenkaan tosin kauaa deittaillut. Taidetaan jopa keskustella samoista naisista koska eivät he kaikki samanlaisia voi olla, toiset alkujaan vaan profiilin perusteella kiinnostavampia tai ainakin aktiivisempia kuin toiset. Livenä en kuitenkaan samanlaisiin, niin ylitse muiden kiinnostaviin naisiin ole kuitenkaan vielä tavannut kuin harvoin, joten en usko että he kaikki ovat nyt netissä seuraa hakemassa. No joo, oma moka, en kirjoitellut kovinkaan monelle mutta kuitenkin.
"Olisi tietysti mukava tietää, mikä aiheuttaa sen syvän hiljaisuuden. Onko syy ulkonäössä, olisiko pitänyt tehdä jotain toisin, teinkö jotain väärin?"
Ehkä olit vain turhan rehellinen tai sitten oli väärän väriset sukat. En mä ainakaan ymmärrä noin tiukkaa tasoa mitä netissä on. Viihteellä ollessa kuitenkin lähestymiset menee noin niinku 50/50 kivannäköisten kanssa, mutta täällä ei pääse edes alkuun, eikä edes tiennyt minkä näköinen nainen on vastapuolella. Se itsensä esitteleminen ja kehuminenkin netissä tuntemattomalle noin yleensä on aika vastenmielistä, ja mielellään sitä parin viestin jälkeen live-treffeillä näyttäisi mistä on tehty ja kertoisi tarkemmin asioita. Tosin jokainenhan meistä on kuka milläkin asenteella liikenteessä, mutta tuntuu vain että ainakaan rehellisyydellä netissä ei pärjää samalla tavalla kuin irl.
No sen mä kuitenkin huomasin että jos sä olet jonkinlainen sirkustirehtööri, eli kaiken aikaa jonkinlaista häpeningiä on päällä, niin sitten alkaa homma toimimaan, tosin niinhän se on myös irl.
Ihan samat kokemukset naisena. Voisin kirjoittaa saman tekstin, mutta laittaa naisen tilalle mies.
Ohareita on koettu, viestejä ei tule, ja jos jonkun kanssa viestittelee, niin sekin loppuu.
Pitänee aloittaa uudelleen tuo ravintoloissa käyminen?
Oletko yli 40-vuotias, lihava tai yh?
Muuten en usko juttuasi todeksi.
Ellet sitten vain viestittele kiiltokuvapoikien kanssa.
Ensin ajattelin, etten viitsi edes vastata, kun asenteesi on tosi syvältä. Todella kapeakatseista, mustavalkoista ihmisten luokittelua, a-, b- ja c- kansalaisiin. Surullista luettavaa. Ruma asenne. Luotaantyöntävä. Jos jossain törmäisin kaltaiseesi ihmiseen, kiertäisin kaukaa.
Olen 42, normaali, lapseton, ylempi korkeakoulututkinto, käyn töissä ja opiskelen, aikaa kun on.
Itseasiassa, moni kypsä ihminen pitää parempana ihmistä jolla on lapsi. Lapset kasvattavat ihmisenä. On oppinut vähän vastuuta ja kärsivällisyyttä, pitkämielisyyttä ja ehkä lempeyttäkin.
Lapseton ihminen voi olla loppujen lopuksi hekisesti aika lailla kakara, itsekäs, kärsimätön ja tottunut keskittymään vain itseensä - vaikka olisi kuinka älykäs koulutuksen mittapuulla mitattuna, ja omaisi minkälaisia tutkintoja tahansa.
Mulla on vähän toisenlaiset kokemukset kymmenen vuoden takaa. Toki pitää ymmätää, että deittipalsta ei ole mikään seuran tilausautomaatti vaan siinä joutuu oikeasti näkemään vaivaa, jotta erottuu itseään kehuvista ihmissuhdesurffareista, joita netti on pullollaan. Baarista seuraa saa paljon helpommalla, mutta onhan nettideittailu aika mielenkiintoinen ja erilainen tapa tutustua ihmisiin. Kumppanin löytäminen sieltä on aika epätodennäköistä, mutta mahdollista.
Tässäpä muutama vinkki:
- älä kehu itseäsi liikaa profiilissasi
- älä tee tiukkoja vaatimuslistoja
- älä vastaa yo. juttuja lisätäviin ilmoihin / profiileihin
- pyri tunnistamaan ihminen, joka on oikeasti kiinnostunut tutustumaan uusiin ihmisiin
- vältä ihmisiä, jotka hakevat epätoivoisesti "esinettä" siksiin, perheen perustamiseen, pelastajaksi tylsyydeltä, jne...
- ilmoitustekstissä täytyy olla jokin, mielellään hauska juttu sisimmästäsi
- vastaa vain ilmoihin, jotka oikeasti puhuttelevat sinua jollain tavalla
- vastaa omalla nimelläsi, aika moni sanoi, että uskaltautui tapaamaan tämän vuoksi
Tuolla simppelillä ohjenuoralla olen itse onnistunut aikanaan tapaamaan monia mielenkiintoisia naisia, saanut elinikäisen ystävän, avovaimon ja jopa sitä seksiseuraakin vaikkei muuten sitten natsannutkaan. En ainakaan enää muista kenenkään hävinneen hiljaisuuteen hyvästejä jättämättä.
Nettideittailun käytännön ohjeet, versio 10.9:
Tässäpä naisille muutama vinkki:
- unohda hyvät käytöstavat
- kaiva esiin oma vittumainen luonteesi, ellei se ole luontainen olotila
- ole passiivinen ja pysy sellaisena
- älä missään nimessä ole aloitteellinen
- suhtaudu kaikkiin miehiin kuin olisit törmännyt sarjamurhaajaraiskaajaan
- miehelle asetetut vaatimukset kuvataan vaatimusmäärittelyssä (liite 2.8)
Tässäpä miehille muutama vinkki:
- muista ensimmäisenä lähettää oma kuvasi
- kerro pankkitilisi saldo, varallisuutesi ja omaisuutesi
- kerro puhelinnumerosi ja osoite, jossa asut
- kerro ammattisi, mitä teet työksesi ja työpaikkasi
- laadi naista varten itsestäsi cv-muotoinen omaelämänkerta
- miehen tulee vastata kaikkiin naisen kysymyksiin
- se on loukkaavaa, jos mies erehtyy kysymään naiselta jotakin
- mies maksaa treffeillä kaikki naisen kulut
- mies maksaa parisuhteessa naisen yli varojen elämisen
- mies kestää seurustellessa ja parisuhteessa kaikki naisen itkupotkuraivarit
- mies ei saa esittää nettideiteissä vaatimuksia
Miten ihmeessä ihmiset eivät muka tule live-treffeille, itselläni on ainakin ihan päinvastainen ongelma, kun ei kaikkia halukkaita ehdi treffaamaan, niin pitää jotenkin rajoittaa.
Tuossahan tavallaan vastaat omaan kysymykseesi. Sinä olet nainen ja nuo tuossa edellä kirjoittaneet ovat miehiä. Kysynnän ja tarjonnan laki. Miehiä on netissä enemmän ja siis enemmän halukkaina treffeille, ja nainen valitsee päältä sopivat treffattavat. Naisilla on varaa jättää väliin osa treffeille haluavista miehistä (vähiten kiinnostavat), jotka sitten ihmettelevät, kun kukaan ei tahdo tavata.
Millainen tuo nettitreffien tilanne siis nykyään on miesten näkökulmasta? 2-4 vuotta sitten kävin tosi monilla treffeillä naisten kanssa, ja osa tapaamisista oli varsin onnistuneitakin, vaikkei tietenkään kovinkaan moni johtanut sen kummempaan. Varsinkaan alkuaikoina ei tullut tavattua ketään toista kertaa. Yksikään ei tenyt varsinaisia ohareita, vaikka muutama tyly tapaus oli joukossa. Kyllä netissä saa kieltämättä aika kylmää kyytiä joskus.
Ei kerta kaikkiaan kannata välittää, miten loppupeleissä tuntematon ihminen sinua kohtaan käyttäytyy. Pikemminkin ajatella hyvä, että selvisi näinkin pian ja voi siirtyä eteenpäin. Epävarmuudelle ei kannata antaa sijaa, jos olet tyytyväinen millainen olet. Jos et, kannattaa miettiä sitä seuranhakua tarkkaan, kukaan toinen ei sinua yksistään saa onnelliseksi.
Itse varmasti olen jututtanut viimeisen kahdeksan vuoden aikana noin sataa naista, alle kymmenen näistä olen tavannut, 2 suhdetta takana, jotka ovat molemmat päättyneet enimmäkseen toisen puoliskon menneisyyden haamuihin. Lienee yksi monista syistä etenkin viehättävillä naisilla seuran hakemiseen nimenomaan netistä. Pari kuukautta nyt ehdin olla tarjolla kevään aikana, takana surkeimmat treffit koskaan ja seuraava sitten onkin sen verran lupaava, ettei ainakaan toistaiseksi muita tarvitse hakea.
" Ei kerta kaikkiaan kannata välittää, miten loppupeleissä tuntematon ihminen sinua kohtaan käyttäytyy. Pikemminkin ajatella hyvä, että selvisi näinkin pian ja voi siirtyä eteenpäin."
Missä vaiheessa se tuntematon ihminen muuttuu niin tunnetuksi, että jo voi välittää, miten se minua kohtaan käyttäytyy? Kun toimitaan pääkaupunkiseudun ulkopuolella tai tarkemmin sanottuna Suomen top 5 suurimpien kaupunkien ulkopuolella, niin se "pikkasen" rajoittaa eteenpäin siirtymistä. Kun ei oikein ole mihin siirtyä.
Selvä hommahan se on, että mitään odotuksia ei voi ylläpitää ja mistään ei käytännössä pitäisi välittää mitään. Siihen päätelmään olen tullut, että pitäisi täydellisesti sopia valmiiseen muottiin heti kättelyssä. Sitten voisi ehkä vähän jo syntyä jotain.
Käytössä oleva muotti ei vaan ole mikään palikkatestin muotti eli tyyliin neliskanttinen palikka neliskanttiseen reikään. Vaan nyt on kymmeniä kohtia (ulkonäköön liittyviä, henkisiä, hatusta vedettyjä jne.), joiden pitää sopia täydellisesti tai "se jokin" jää puuttumaan.
Ei onnistuminen kuitenkaan mahdotonta ole. Se on vain ***vetin epätodennäköistä. Juuri niin kuin päävoiton voittaminen lotossa.