Mitä mieltä olette tilanteestamme, onko parempi erota vai voiko elämämme muuttua normaalimmaksi?
Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä 8vuotta ja meillä on kolme ihanaa lasta. Asumme maalla omakotitalossa ja mies on hyväpalkkaisessa työssä. Vanhin lapsemme on 3vuotta ja nuoremmat ovat 1-vuotiaat kaksoset. Itse olen hoitovapaalla lasten kanssa kotona.
Mies on tammikuusta asti yrittänyt pakottaa minua töihin, sillä perusteella että kulutan todella paljon hänen rahojaan ja hän ei jaksa katsoa kun vain makaan kotona. En myöskään hänen mielestään ikinä siivoa, tee hyvää ruokaa tms. Itse en vielä haluaisi töihin mennä, koska haluaisin hoitaa nuoremmatkin lapset kotona ainakin 2 vuotiaiksi asti ja taloudellinen tilanne meillä on hyvä. Ennen kaksosten syntymää sovimme että voisin olla kotona heidän kanssaan siihen asti kunnes he täyttävät 3vuotta.
Ja tuohon täytyy sen verran sanoa kun miehen mielestä minä tuhlaan jo valmiiksi hänen palkkansa, että itselleni en ole äidiksi tulon jälkeen ostanut oikeastaan mitään (ehkä n. 150e on kulunut 3vuoden aikana omiin vaatteisiin, kenkiin yms). Ja lapsillekaan en mitään ylimääräistä ostele vaan yhdessä päätämme mitä lapsille ostamme. Olen miehen mieliksi laittanut työhakemuksia oman alan vapaisiin paikkoihin mutta vielä ei ole mistään haastattelu soittoja tullut ja enkä tiedä menisinkö edes niihin kun ei kiinnostusta vielä ole mennä töihin.
Ja miehellä kun on ilta- tai yövuoro niin minä mukamas tahallani itketän lapsia että mies on kiukkuinen kun töihin lähtee.
Mies tekee 3-vuorotyötä ja tottakai lapset kiukuttelevat päivisin, iltaisin ja aamuisin eikä sille mitään mahda, en voi koko aika olla varuillaan että voi ei älä nyt vaan ala itkemään ettei isi hermostu kun hänen täytyy töihin kohta lähteä.
Ja nyt viimeisen parin viikon aikana mies on alkanut rikkomaan tavaroita ja raivoamaan minulle aivan tyhjänpäiväisistä asioista. On tätä ennenkin tapahtunut mutta harvemmin ja ei niin voimakkaasti. Koitan olla miehen raivonpuuskien aikana hyvin rauhallinen ja en ainakaan yllytä miestä riitelemään kanssani. Ja silloin hän sanoaa myös aina että jos en mene töihin kuukauden sisällä niin hän irtisanoo itsensä kun ei halua elättää perhettään ja olla vastuussa kaikesta. Ja tämän seurauksena myös kun sanon hänelle että olen minä työhakemuksia laittanut muttei haastattelu kutsuja ole tullut niin siinä kohti viimeksi tänään hän raivostui ja hajotti kaks tuolia ja uhkaili että jos en häivy hänen silmistään niin minulla on kohta musta silmä.
Ja selvennyksenä vielä, minä teen joka päivä ruokaa kun mies tulee töistä kotiin tai ennen kuin hän töihin menee ja hoidan tiskit, lapsien leikittämiset, syötöt ja vaipanvaihdot kuuluvat myös minulle. Kotityöt olen aina hoitanut hyvin, paitsi nyt viimeisen kuukauden aikana on hieman pyykkejä kertynyt ja tavarat ovat levällään mutta siis yleissiisteys on kyllä kohillaan, mutta miehelle ei sekään riitä.
Olen koittanut puhua miehelle mutta se ei auta kun hän suuttuu kaikesta nykyään.
Jos joku osaisi auttaa jotenkin, pitääkö minun tehdä jotain toisin vai mitä pitäisi tehdä tässä tilanteessa?
Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä 8vuotta ja meillä on kolme ihanaa lasta. Asumme maalla omakotitalossa ja mies on hyväpalkkaisessa työssä. Vanhin lapsemme on 3vuotta ja nuoremmat ovat 1-vuotiaat kaksoset. Itse olen hoitovapaalla lasten kanssa kotona.
Mies on tammikuusta asti yrittänyt pakottaa minua töihin, sillä perusteella että kulutan todella paljon hänen rahojaan ja hän ei jaksa katsoa kun vain makaan kotona. En myöskään hänen mielestään ikinä siivoa, tee hyvää ruokaa tms. Itse en vielä haluaisi töihin mennä, koska haluaisin hoitaa nuoremmatkin lapset kotona ainakin 2 vuotiaiksi asti ja taloudellinen tilanne meillä on hyvä. Ennen kaksosten syntymää sovimme että voisin olla kotona heidän kanssaan siihen asti kunnes he täyttävät 3vuotta.
Ja tuohon täytyy sen verran sanoa kun miehen mielestä minä tuhlaan jo valmiiksi hänen palkkansa, että itselleni en ole äidiksi tulon jälkeen ostanut oikeastaan mitään (ehkä n. 150e on kulunut 3vuoden aikana omiin vaatteisiin, kenkiin yms). Ja lapsillekaan en mitään ylimääräistä ostele vaan yhdessä päätämme mitä lapsille ostamme. Olen miehen mieliksi laittanut työhakemuksia oman alan vapaisiin paikkoihin mutta vielä ei ole mistään haastattelu soittoja tullut ja enkä tiedä menisinkö edes niihin kun ei kiinnostusta vielä ole mennä töihin.
Ja miehellä kun on ilta- tai yövuoro niin minä mukamas tahallani itketän lapsia että mies on kiukkuinen kun töihin lähtee.
Mies tekee 3-vuorotyötä ja tottakai lapset kiukuttelevat päivisin, iltaisin ja aamuisin eikä sille mitään mahda, en voi koko aika olla varuillaan että voi ei älä nyt vaan ala itkemään ettei isi hermostu kun hänen täytyy töihin kohta lähteä.
Ja nyt viimeisen parin viikon aikana mies on alkanut rikkomaan tavaroita ja raivoamaan minulle aivan tyhjänpäiväisistä asioista. On tätä ennenkin tapahtunut mutta harvemmin ja ei niin voimakkaasti. Koitan olla miehen raivonpuuskien aikana hyvin rauhallinen ja en ainakaan yllytä miestä riitelemään kanssani. Ja silloin hän sanoaa myös aina että jos en mene töihin kuukauden sisällä niin hän irtisanoo itsensä kun ei halua elättää perhettään ja olla vastuussa kaikesta. Ja tämän seurauksena myös kun sanon hänelle että olen minä työhakemuksia laittanut muttei haastattelu kutsuja ole tullut niin siinä kohti viimeksi tänään hän raivostui ja hajotti kaks tuolia ja uhkaili että jos en häivy hänen silmistään niin minulla on kohta musta silmä.
Ja selvennyksenä vielä, minä teen joka päivä ruokaa kun mies tulee töistä kotiin tai ennen kuin hän töihin menee ja hoidan tiskit, lapsien leikittämiset, syötöt ja vaipanvaihdot kuuluvat myös minulle. Kotityöt olen aina hoitanut hyvin, paitsi nyt viimeisen kuukauden aikana on hieman pyykkejä kertynyt ja tavarat ovat levällään mutta siis yleissiisteys on kyllä kohillaan, mutta miehelle ei sekään riitä.
Olen koittanut puhua miehelle mutta se ei auta kun hän suuttuu kaikesta nykyään.
Jos joku osaisi auttaa jotenkin, pitääkö minun tehdä jotain toisin vai mitä pitäisi tehdä tässä tilanteessa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
ovat aina kovilla hetken aikaa,ennen kuin lapset kasvavat isommiksi ja jää enemmän yhteistä aikaa.Itse tiedän ettei se kovin herkkua ole pienten lasten kanssa pyörittää taloutta ja muistaa siinä välissä vielä ottaa huomioon puolisonkin tarpeet.Silti se on muistettava ja jaksettava,oli miten oli.
Seksielämä on pystyttävä pitämään virkeänä edes joten kuten,ei se niin paljon aikaa ja vaivaa vaadi.Tosi kyllä on se että otsaluu menee ukolla ja akallakin kurttuun jos ei saa petin puolella mitään.Ja sekin on totta ettei siellä petissä tartte tuhansia hetkiä pyöriä,vähäinenkin riittää koska molemmat toki ovat poikki lasten takia,ja toinen työn takia.
Kokeilehan tuota petihommaa ,kun nythän jo hoidat talouden niin hyvin.Voit yllättyä positiivisesti ja miehen kiukku saattaa muuttua iloksi :)
Sanoisin miehelle, että nyt mennään juttelemaan jollekin tai pian tilanne on siinä pisteessä ettei se enää välttämättä auta. Hetkittäin varmasti kaikki päästävät vähän isompiakin sammakoita suustaan, jatkuvana se on jo henkistä väkivaltaa. Ja fyysisen väkivallan uhka on kuin jo puoliksi tehty. Saa pelätä myös tulevaisuudessa, todennäköisesti, vaikkei mitään lopulta tapahtuisikaan. Sinulla on kertomuksen mukaan aika rankka sarka lasten kanssa, iät ja muut huomioiden. Miehesi pitäisi auttaa sinua, tai ei ainakaan pakottaa töihin. Se se vasta herkkua sitten onkin, kummatkin väsyneinä töistänsä, koti ja lapset siihen päälle. Kerro miehelle konkreettisesti, mitä se tarkoittaa jos menet töihin. Et ehdi enää läheskään niin usein kokata, saati tiskailla ja siivoilla, lapset vaativat illasta oman aikansa molemmilta vanhemmilta jne.
Olen aikalailla samassa tilanteessa, lapsia vain yksi ja aina vauva vielä. Haluaisin terapiaan mutta miestä ei huvita. Lähtisin mutta olen saamaton ja pelkään.
Älä katsele liian kauaa. Vuosia jatkuneet murheet vain kuluttavat oman elämäsi loppuun.
kumma ukko sulla ja kummia neuvoja, jos mies on agressiivinen ei taida kestää kauaakaan, että sulla on se musta silmä ja jotain enemmänkin.... sinona laittaisin homman poikki vähäksi aikaa, häivy sun vanhempien luo jos voit. ja sitten koetatte selvittää asiaa kun olette olleet vähän aikaa erossa. sinun miehesi ei näytä kunnioittavan kotitöitä ollenkaan, on molempien asia, että lapsilla on hyvä olla, ja todella, kotona oleminen noin pienten lasten kanssa on todella raskasta! minä luulen, että mies katsoo oikeudekseen purkaa omaa pahaa oloaan sinuun.... vihellä peli poikki ja muista kunnioittaa itseäsi ja sitä mitä teet perheenne hyväksi!
Jos et voi mennä vanhempien tai ystävien luo vähäksi aikaan, niin on suomessa turvakoteja mihin mennä. Teille varmasti tekisi olla vähän aikaa erossa ja miettiä, mitä haluatte elämältänne. Varsinkin miehellesi tekisi olla teistä erossa, niin ehkä huomaisi kuinka hyvin hänellä on asiat.
Ei voi olla merkki mistään muusta kuin että se pettää sua.