Nyt ei ole tarkoitus puhua siitä kelpaanko minä, sillä tiedän kelpaavani.Eikä kyse ole minun ja mieheni välisestä suhteesta, sillä se on kunnossa ja voi hyvin.
Minua kiinnostaisi tietää, mitä muut miehet ajattelevat miehestäni, sillä hän asuu ja elää mielisairaan naisen kanssa, minun.
Olen kokenut traumaattisen lapsuuden ja nuoruuden, ja myöhemmin, aikuisuuden kynnyksellä, suvussamme kulkeva sairaus puhkesi minullakin.
Kyse on ennen aikaan maanis-depressiivisyytenäkin tunnettu mielisairaus.Minulla tosin on se lievempi muoto, vaikka sairaalahoitoakin olen nuorempana tarvinnut muutaman kerran.
Minulla on lääkitys, eikä sairaus oikein muuten normaalisti tule esiin kuin eristäytymisenä.En juuri poistu kotoa kuin lähikauppaan.Mikään ylitsepääsemätön ongelma kotoa lähteminen ei kuitenkaan ole.Vietämmekin joskus aikaa hänen tuttaviensa seurassa, mutta mieluiten olemme kahden kotona kissoinemme.Tulemme toimeen loistavasti ja olemme parhaat ystävät.
Minä olen eläkkeellä ja mieheni käy töissä.Minun eläkkeeni riittää vuokraan(aika suuri) ja hän maksaa elämisen.Töiden jälkeen hän tulee aina suoraan luokseni kotiin, vaikka en ole tätä koskaan vaatinut.
Teen hänelle joka päivä ruuan, vaikkei hän sitä minulta vaadikkaan ja pidän kodin järjestyksessä parhaani mukaan.Leivon ja ompelen myös mielelläni.
Seksielämämme on loistavaa ja spontaania ja sitä on paljon ja usein ;)
Hypomaanisten kausien aikaan olen entistä halukkaampi, vaikkakin samalla valvon, luen, maalaan tauluja, soitan kitaraa ja kirjoitan runoja.Olen jopa saanut miehenikin maalaamaan, ihan omasta halustaan.
Masennuskausiin minulla on hyvä lääkitys, joskin itken helposti ja enkä saa oikein mitään aikaiseksi.Ahdistun myös välillä ja pelkään, mutta niihinkin on lääkkeet ja mieheni mitä ihanin turva ja tuki.
mieheni on sosiaalisesti lahjakas(kuten minäkin,niin ironista kuin se onkin), miehekäs ja voimakas,hauska ja leppoisa.Hänellä ei ole mielenterveysongelmia.
Kannattaisi varmaan mainita, että olen jonkun käsittämättömän onnenpotkun seurauksena melko hyvännäköinen ja minulla on seksikäs vartalo ja olen notkea ja hoikka, sillä jumppaan ja kuntoilen kotona.
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä jo kolme vuotta(tunteneet kauemmin) ja hänen ystävänsä ja tuttavansa ovat tietenkin panneet merkille etten juuri kotoa poistu.Olemme heille kyllä joko vihjailleet tai ihan suoraan sanoneet kuinka asia on.Mitäköhän mieheni kaverit hänestä ajattelevat?Mitä te ajattelisitte kaveristanne, joka rakastuisi ja muuttaisi yhteen hullun kanssa?
Minusta ei ikinä arvaisi päällepäin, että olen sairas; olen pakostakin oppinut hyväksi näyttelijäksi.Oikeaa sieluani en uskalla paljastaa kuin miehelleni.Sairaus leimaa ihmisen, mutta leimaako se myös terveen puolison?
Minua kiinnostaisi tietää, mitä muut miehet ajattelevat miehestäni, sillä hän asuu ja elää mielisairaan naisen kanssa, minun.
Olen kokenut traumaattisen lapsuuden ja nuoruuden, ja myöhemmin, aikuisuuden kynnyksellä, suvussamme kulkeva sairaus puhkesi minullakin.
Kyse on ennen aikaan maanis-depressiivisyytenäkin tunnettu mielisairaus.Minulla tosin on se lievempi muoto, vaikka sairaalahoitoakin olen nuorempana tarvinnut muutaman kerran.
Minulla on lääkitys, eikä sairaus oikein muuten normaalisti tule esiin kuin eristäytymisenä.En juuri poistu kotoa kuin lähikauppaan.Mikään ylitsepääsemätön ongelma kotoa lähteminen ei kuitenkaan ole.Vietämmekin joskus aikaa hänen tuttaviensa seurassa, mutta mieluiten olemme kahden kotona kissoinemme.Tulemme toimeen loistavasti ja olemme parhaat ystävät.
Minä olen eläkkeellä ja mieheni käy töissä.Minun eläkkeeni riittää vuokraan(aika suuri) ja hän maksaa elämisen.Töiden jälkeen hän tulee aina suoraan luokseni kotiin, vaikka en ole tätä koskaan vaatinut.
Teen hänelle joka päivä ruuan, vaikkei hän sitä minulta vaadikkaan ja pidän kodin järjestyksessä parhaani mukaan.Leivon ja ompelen myös mielelläni.
Seksielämämme on loistavaa ja spontaania ja sitä on paljon ja usein ;)
Hypomaanisten kausien aikaan olen entistä halukkaampi, vaikkakin samalla valvon, luen, maalaan tauluja, soitan kitaraa ja kirjoitan runoja.Olen jopa saanut miehenikin maalaamaan, ihan omasta halustaan.
Masennuskausiin minulla on hyvä lääkitys, joskin itken helposti ja enkä saa oikein mitään aikaiseksi.Ahdistun myös välillä ja pelkään, mutta niihinkin on lääkkeet ja mieheni mitä ihanin turva ja tuki.
mieheni on sosiaalisesti lahjakas(kuten minäkin,niin ironista kuin se onkin), miehekäs ja voimakas,hauska ja leppoisa.Hänellä ei ole mielenterveysongelmia.
Kannattaisi varmaan mainita, että olen jonkun käsittämättömän onnenpotkun seurauksena melko hyvännäköinen ja minulla on seksikäs vartalo ja olen notkea ja hoikka, sillä jumppaan ja kuntoilen kotona.
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä jo kolme vuotta(tunteneet kauemmin) ja hänen ystävänsä ja tuttavansa ovat tietenkin panneet merkille etten juuri kotoa poistu.Olemme heille kyllä joko vihjailleet tai ihan suoraan sanoneet kuinka asia on.Mitäköhän mieheni kaverit hänestä ajattelevat?Mitä te ajattelisitte kaveristanne, joka rakastuisi ja muuttaisi yhteen hullun kanssa?
Minusta ei ikinä arvaisi päällepäin, että olen sairas; olen pakostakin oppinut hyväksi näyttelijäksi.Oikeaa sieluani en uskalla paljastaa kuin miehelleni.Sairaus leimaa ihmisen, mutta leimaako se myös terveen puolison?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Useimpien miesten mielestä heidän omassa kumppanissaan on joitakin omituisia piirteitä, joten tuskin tuo oma juttusi herättää ympäristössä mitään erityistä huomiota.
niin sairas kuin kuvauksesi perusteella olet, on onnesi ollut löytää rinnallesi täydentävä ja omaa riippuvuuttaan hoitava kumppani. Realistisempi itsearvio sisältäen myös sairaita ja synkkiä puolia yltäkylläisen itsesuitsutuksen sijaan kertoisi paitsi suhteenne terveydestä myös puolisosi ns. leimaantumisesta tarkemmin. Keskustele ihanan miehesi kanssa ja jatka elämääsi kuten tähänkin asti, mitä meistä kukaan toisten sairauksista tietää tai kumppanivalintoja arvostelee.
"Mitäköhän mieheni kaverit hänestä ajattelevat?Mitä te ajattelisitte kaveristanne, joka rakastuisi ja muuttaisi yhteen hullun kanssa?"
-riippuu kavereista ovatko he tyhmiä vai fiksuja, itse paskoja vai humaaneja ja ymmärtäväisiä. Paljon riippuu myös miehen voinnista, eli miehen kaverit ajattelevat luultavasti miehen puolelta asiaa...niin sen pitää ollakin koska sitä vartenhan ystävät ovat. Kyllä he kuitenkin pystyvät ymmärtämään sairauttasi ja jos miehesi voi hyvin ja on onnellinen, tuskin heillä on mitään sanomista asiaan...
"Sairaus leimaa ihmisen, mutta leimaako se myös terveen puolison?"
-Ei leimaa.
En usko, että leimaa.