Miehet

Alkoi kun tunsin että henkinen yhteys minun ja pitkäaikaisen naisystävän välillä oli heikentynyt. En tiennyt enää haluanko olla hänen kanssaan. Tapasin viehättävän naisen jonka kanssa yhteys tuntui löytyvän ja ajauduin suhteeseen. Voin sanoa että en kuitenkaan suunnitellut sitä, se eteni kerta kerralta ja myös tunteeni häntä kohtaan syvenivät pikkuhiljaa. Pian huomasin ajattelevani jatkuvasti häntä, ja naisystäväni kanssa taas riitelimme kokoajan pikkuasioistakin. Tuntui että hän oli tiellä. Aloin ymmärtää että ärtyisyyteni johtuu selvittämättömästä tilanteesta ja keräsin aikani rohkeutta, (voin sanoa että yritin monet kerrat, mutta jänistin) ja tunnustin lähes kaiken. Jäin vain odottamaan mitä tapahtuu. Olin olettanut että naisystävä lähtee lätkimään, mutta hän käyttäytyi yllättävästi ja alkoi suunnilleen kerjätä että en jättäisi häntä. Olin hämmentynyt ja tavallaan kiitollinen siitä että hän halusi vielä olla kanssani. Varmaan noin kuukauden selvitimme asioita naisystävän kanssa, pyytelin anteeksi ja lupasin että en enää ikinä tee mitään sellaista. Sitten hän vain alkoi käyttäytyä että kaikki olisi hyvin. Tunsin outoa tyhjyyttä että tässäkö tämä oli, nytkö kaikki on selvitetty? Tajusin etten ollut saanut kerrottua omia syitäni salasuhteeseen. Ja ei mennyt kauaakaan kun koin tuttua tunnetta henkisestä etäisyydestä. Voitte arvata mistä hain lohtua ja ymmärrystä. Ja tuosta toisesta naisesta, koko tämän ajan hän on tukenut ystävänä, ja sanonut ymmärtävänsä päättäisin sitten mitä tahansa. Välillä on vaikea ymmärtää miksi hän haluaa olla suhteessa kanssani ja mitä hän siitä saa. Olemme siis välillä olleet pelkkiä ystäviä ja kokoajan yhteydessä. Kai sitä välivaihetta voisi kuvailla ns. henkiseksi suhteeksi, koska tunteita on kokoajan ollut enemmän tai vähemmän. Nyt olen taas siinä vaiheessa että pitäisi miettiä mitä teen. Pelkään että tieto naisystävälleni suhteen jatkumisesta murskaisi hänet. Välitän hänestä kuitenkin todella paljon. Niin ja tilanne on kestänyt nyt kolme ja puoli vuotta.