Nyt kävi silleen, että tuli ero. Poikaystävä vaan eräs päivä pamautti, ettei halua enää olla yhdessä. Tieto tuli aivan järkytyksenä, koska sitä ennen kaikki oli mennyt hyvin. Syytä hän ei osannut kertoa, sanoi vaan, että ahdistaa. Kuulemma näin on käynyt ennenkin. Juuri kun suhde oli "vakavoitumassa" päätti poikakaveri pistää poikki. Onko tämä nyt sitä kuuluisaa sitoutumiskammoa? Ei uskalla päästää ketään omaan elämäänsä ja suhteen syventyessä iskee paniikki..?
Miten tästä asiasta voisi puhua, sillä olemme edelleen väleissä. Onko "vaivaan" parannusta..
Mitä mieltä porukka on?
Miten tästä asiasta voisi puhua, sillä olemme edelleen väleissä. Onko "vaivaan" parannusta..
Mitä mieltä porukka on?
Vastaukset 19
Vanhimmat
No hän on vielä nuori ja odottaa elämältä paljon. Hän ei pidä sinua täydellisenä ja siksi haluaa erota, jotta voisi etsiä itselleen sen "täydellisen". Ei hän sitä löydä, mutta niin hän ajattelee etkä voi sille mitään, joten suosittelen että annat lapsen mennä.
Ei ole siis tämä mies enää mikään kovin nuori. Eniten ketuttaa se, ettei antanut teolleen mitään kunnollista syytä.
Why you women always start to think it`s something more and deeper, when we men only want sex. And that`s it.
Poikaystävälläsi on nimenomaan sitoutumiskammo. Kuulostaa täysin samanlaiselta kuin suhteeni sitoutumiskammoiseen mieheen.
Meillä meni hyvin eikä ollut isompia ongelmia, asuimme yhdessä. Miestä vaan alkoi ahdistaa ja laittoi suhteen poikki ilman mitään kummempia syitä. Siinä jää yleensä toinen vain hoomoilasena katsomaan että mitä tapahtui.
Ole kiitollinen että pääsit eroon hänestä. Äläkä anna hänen kiemurrella takaisin "uutta yrittämään", sillä kun hän aistii että suhteessa on mentävä eteenpäin hän ottaa jalat alle.
Pyri tunnistamaan sitoutumiskammoisen miehen merkit. Näitä ovat mm. lukuisat suhteet menneisyydessä, ettei "kukaan" oikein tuntunut oikealta. Yleensä ensihuuma sitoutumiskammoisen kanssa on parasta, mies osaa heittäytyä, olla romantikko ja vaikuttaa liian täydelliseltä ollakseen totta. Mutta kun puhutaan suhteen arjesta, suhteen eteenpäin viemisestä, lapsista, talosta, jne. silloin sitoutumiskammoinen nostaa kytkintä.
Älä luota! Älä ryhdy hänelle terapeutiksi ja yritä ymmärtää! Oman parhaasi vuoksi etsi toisenlainen mies.
Olenko minäkin sitoutumis kammoinen. Jätin ihanan naisen reilu 2kk sitten ja vieläkin hän pyörii mielessäni suurimmanajan päivästä. Rakastan häntä ja ikävöin paljon. Nainen oli fiksu ja mukava mutta menetin intohimon häntä kohtaan. halusin siinä vaiheessa pistää välit poikki koska en halua hänen aikaansa enempää kuluttaa.... En nähnyt enää tulevaisuutta hänen kanssaan. aamulla kun herään hän on eka mielessäni ja samoin illalla viimeiseksi. Pelottaa löydänkö koskaan enää niin hyvää naista! Hän tulee jopa uniini :(
pökmdvb, tuo ei kuulosta sitoutumis kammolta...kuulostaa siltä ettet vain jaksa panostaa suhteeseen.. hienoa että päästit ihanan naisesi vapaalle ja hänellä on nyt mahdollisuus löytää mies joka pystyy pitämään kiinnostuksen ja intohimon yllä exäsi kanssa :) toimiva suhde vaatii tahtoa ja tekoja!
Onhan tuo sitoutumiskammoa. Lähdit lätkimään heti kun intohimo katosi. Sinulla ei ole realistista kuvaa parisuhteest. Ei se kuule intohimoa voikaan olla seuraavat 30 vuotta. Oikea suhde perustuu muihin asioihin.
Rakastit häntä mutta päästit menemään. Tulet jatkamaan tätä kaavaasi loppuelämäsi, otat naisen, ihastut, rakastut ja elämä on intohimoista. Kun intohimo lopahtaa, etsit uuden.
Otan osaa. Osasi tulee olemaan yksinäinen ja vaikea, ja satuttamasi naiset tulevat olemaan satutettuja sekä pettyneitä.
Positiivista taas on että uusia uhreja on helppo löytää, kauniita hyväuskoisia ja parisuhteen saamisen toivossa olevia naisia on Suomessa paljon, riittää siis sullekin. Sori suora tyylini, mutta kuulostat ihan exältäni. Hän käy sentään terapiassa mutta sympatisoin silti nykyistään.
Kyllä mua pelottaa että olenko sellainen tyyppi. Enkö osaa sitoutua vaikka haluaisin kovasti! Ei ole helppoa yksinkään. Tiedän että vaadin naiselta paljon johon voin tykästyä ja rakastua. En halua olla paha ihminen mutta en halua kenenkään minuun sitoutua jos tunnen itseni epävarmaksi. Siitä olen ylpeä että en ole pettänyt kertaakaan enkä etsi kumppania jos seurustelen. Haluan suhteen lopettaa jos arveluttaa ja sitten kun sydän sallii niin etsin uutta kumppania. En siis ole mikän pelimies kuitenkaan. Haluan vain suhteen jossa minunkin on hyvä olla ja mielenkiintoni säilyy kumppaniani kohtaan jotta voidaan elää loppuelämä kahdestaan onnillisina.
Moni asia, joista olette mainitteet kuulostaa aivan exältäni. Hän itse sanoo, ettei kai osaa elää kenenkään kanssa. Sanoi myös, että toivottavasti löytäisi joskus sellaisen kenen kanssa osaisi. Minusta tuollainen elämäntyyli on jotenkin "pelkurimaista". Ei uskalleta katsoa pidemmälle alkuhuuman yli. Jos aina lopettaa suhteet kun alkuhuuma on hävinnyt, ei voi koskaan tietää olisi tästä ihmisestä ollut elämänkumppaniksi. Ja jos suhde muuten toimii hyvin, niin mitä yhdessäolemisessa on pelättävää..?
Moni hyvä suhde ei saa tulevaisuutta, jos ei uskalla keskustella ja juoksee karkuun.
Eriasia tietenkin jos on perusteltuja syitä laittaa suhde poikki. Kuten exäni ei osannut sanoa juuri mitään syytä..
Ihmistä ei voi kukaan omistaa, jos haluaa mennä niin on mentävä, ihminen on aina yksin omien ajatuksien kanssa, vaikka kuinka joku muuta väittää. Vapaus on oikeus, jos ahdistaa niin turhaa siihen masentuu ja pilaa elämänsä... Joku väittää pelkuriksi ja leikkijäksi, mut mitä väliä, siitä selviää olan kohautuksella. Ihminen itse kyllä tietää mikä on ja mikä ei ole.
Yksi ihminen yksi persoona, jos se ei sinulle käy, etsi toinen ja pidä pahat sanat sisällä.
Tottahan tuokin, mutta jos aikuisia ollaan luulisi, että asioista voisi keskustella. Jos toisen ihmisen on ottanut elämäänsä, luulisi että tunteistaan voisi puhua. No ehkä jotkut muut asiat merkitsevät toisille enemmän.
Ihmistä ei suhteessa omisteta, vaan suhteeseen ollaan sitouduttu. Sitoutumiskammoinen ei näe eroa omistamisella sekä sitoutumisella.
Vapaus on oikeus, mutta se ei oikeuta satuttamaan muita.
Ihminen joka tietää kuka ja mikä on, ei leiki turhaan toisten ihmisten tunteilla, vaan tietää ettei pysty eikä halua sitoutua ja toimii tämän mukaan. Valitettavasti sitoutumiskammoiset yleensä eivät tunne itseään, eivät osaa olla rehellisiä itselleen tai toiselle, antavat yleensä ymmärtää olevansa valmiita enempään kuin tosiasiassa ovat sekä ovat jokseenkin itsekeskeisempiä kuin muut ihmiset. Siksi he kykenevät pistämään suhteen poikki "olan kohautuksella" välittämättä toisen tunteista ja hyppäävät kohta uuteen suhteeseen jossa ei "ahdista" uudessa alkuhuumassa.
jos kerta ikävöit ja rakasta, niin eikö olisi parasta kertoa se tuolle ihanalle naiselle? miksi pyörisit tuskissasi yksinäsi jos teillä olisi kuitenkin mahdollisuus olla yhdessä.... kuinka eronne tapahtui, jätitkö naisen aikuisten oikeasti (tämä ei enää toimi tms.) vai lopetitko vain yhteyden pitämisen? ehkä nainen ei edes tiedä tulleensa jätetyksi. nimin. itse tämän kokenut
Sitoutumiskammoinen satuttaisi naista uudelleen. Parempi kun molemmat jatkavat teitään omilla tahoillaan. Kirjoittajahan sanoi, ettei näe tulevaisuutta tämän naisen kanssa. Kling kling, soittaako kelloja?
Kirjoittaja myös epäili että löytääköhän ikinä yhtä hyvää naista. Vastaus on: löytää. Sitoutumiskammoinen löytää aina hyviä naisia, vahinko vaan että sitoutumisvaiheessa kukaan ei ole riittävän hyvä/oikea kuitenkaan.
Hei! jotkut asiat kyllä pitävät paikkansa edellä mainituista. Jotenkin en halua enää enempää satuttaa rakastamaani naista jos vaikka elämämme eroaisi uudelleen. Minun olisi vaikea olla hänen lähimmäisiensä lähellä koska aina tulisin miettimään että mitä he minusta ajattelevat. Pystyisikö koskaan se nainen luottamaan minun tunteisiini tai minä itsekkään? Erosimme sovussa vaikka tiedän että se sattui molempia. Eihän riitely auta mihinkään. Minulle on tärkeää tietää hänestä jatkossakin vaikka pelottaa kun hän löytää jonkun johon hän rakastuu ja kun hän unohtaa minut.
sinulle nimimerkillä Sitoutumiskam.sen ex että ei todellakaan minulle ollut helppoa se ero ja itkinkin viikkoja tapahtuneen jälkeenkin ikävää ja kaipausta. Vieläkään ei uni tahdo tulla silmään yöllä kun häntä vain ajattelen!
Näin teki myös minun exäni. Sanoi että oli itkenyt perääni ja hänestä tuntui pahalta.
Ei hän silti tehnyt mitään saadakseen minua takaisin, mikä tietysti oli oikein koska ajatteli täsmälleen kuten sinä ajattelet nyt omasta eksästäsi, että et luota tunteisiisi ja ajattelet että ero tulisi uudestaan.
Olen ollut tismalleen tuossa tilanteessa jossa exäsi on sinun kanssasi, ja kaikella kunnioituksella kehotan teitä jatkamaan elämäänne erossa toisistanne. Kirjoituksiesi perusteella suhteenne ei tulisi toimimaan pitkän päälle, ajatusmaailmassa pitäisi tapahtua aikamoinen muutos ennen suhteen onnistumista. Sinuna yrittäisin selvittää miksi ahdistut suhteessa, ja hankkia apua sillä se on edessäsi kuitenkin jos haluat joskus löytää pitkäaikaisen kumppanin ja vakiintua.
Mikä siinä on että ihmiset ei enää hyväksy toistensa vajavuuksia, erotaan mitä pienimmistä ja kummallisimmista syistä. Ei kukaan ole täydellinen eikä elämä mene koskaan samaa rataa. Elämän varrella tulee kaikenlaista jotka vaatii selviytymistä arjesta. Ei kukaan voi pilvilinnoissa romantisoida jatkuvasti. Sitoutuminen tarkoittaa juuri sitoutumista kaikkeen elämässä tulevaan vastoinkäymiseenkin johon etsitään selviytymiskeinoa yhdessä toisen kanssa. Romantiikka ei vie pitkälle eikä sitä aina ole. Se on enemmänkin ihmisen omien korvien välissä.
Tottakai ihmiset tajuavat tuon asian, ja parisuhteeseen kykeneville tuo on hyvin selvää. Mutta sitoutumiskammoiselle ihmiselle tuo asia ei ole selvä, siitä tässä nyt on puhuttukin, ei normaaleista ihmisistä vaan sitoutumiskammoisista.
Ja sitoutumiskammohan on nimenomaan korvien välissä. Exäni aina tarttui vikoihini ja puutteisiini, vaikka normaali ihminen ymmärtää että meissä kaikissa on niitä. Niillä hän perusteli itselleen että suhde ei tulisi toimimaan. Hänen oli helpompaa löytää uusi nainen johon ihastua ja rakastua, koska puutteet eivät tule ilmi vielä suhteen alkuvaiheessa.
Sitoutumiskammoinen ei nimenomaan kestä arkea, se alkaa ahdistaa. Siksi pistetään poikki. Joo, mielestäni aivan naurettava syy mutta s-kammoiselle se on riittävä syy. Itse tiedän että maailmassa on miljoona kertaa vaativampia ja vaikeampia ongelmia, siksi on hyvä antaa s-kammoisen mennä ja etsiä itselleen parisuhteeseen kykenevä kumppani jonka kanssa elämä on huomattavasti helpompaa.
S-kammoisen miehen tunnistaa myös ongelmanratkaisutaidoistaan - tai sen puutteesta. Ongelman edessä kammoinen vain ahdistuu ja menee "lukkoon", yleensä pakenee tilanteesta eikä jää puolison rinnalle antamaan tukea koska ei osaa eikä kykene.