Miten ja minka mittaisella "varoitusajalla" te ootte sanonu perheelle, jos olette aikonu lahtia Suomeen takas, tai vaihtaa perhetta? En nyt ala syita erittelemaan, mutta kotiin on paastava.
Miten sanoa perheelle
Apua tarvitseva
2594
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tästäkin on täällä keskusteltu miljoona kertaa mutta minä suosittelen vanhaa myyntimiehen taktiikkaa - jos ei tiedä mitä sanoisi niin kannattaa kokeilla totuutta. Minun mielestäni se nyt on ihan vähimmäisvaatimus kaikessa aikuisten kanssakäymisissä ja ihan hyvä opetella jo nyt. Valheella on lyhyet jäljet ja ajatteleppa miltä sinusta tuntuisi jos sun isäntäperhe kertoisi satuja sulle? Ihan samalta se perheestä tuntuu, tosi pahalta siis. Ajattele että sut lähetettäis kotiin koska aupairia ei tarvita enää ja kuulisit myöhemmin että seuraava aloitti seuraavalla viikolla? Esmes.
Vaikka meillä hyvin harva (taisi olla 2, auppareita yhteensä 14) lähti aikaisemmin kuin oli sovittu, jokaisella kerralla olimme kyllä lähdöstä samaa mieltä ja meistäkin se oli vain parannus tilanteeseen. Siis varsinkin jos kemiat ei pelaa niin kyllä se perhekin on sen huomannut. Ja silloin on ikävä omaan kotiinsa tulla.
Silloin jos työt eivät ole mitä sovittiin, mielestäni on tärkeää sekin sanoa. Perhe voi ihan hyvin tulla vastaan ja asia voi selvitäkin. Ainakin seuraavalla aupparilla on sitten paremmat mahdollisuudet. Vaikka se ei aina heti näykään perhe saattaa ottaa opikseen. Ja jos haluat vaihtaa perhettä perhe voi hyvinkin auttaa löytämään uuden. Me tehtiin niin toisella kerralla ja kirjoitettiin suosituskirje. Toisella au pair lähti pari kuukautta etuajassa kotiin muusta syystä.
Minusta on ihan reilua antaa riittävästi varoitusaikaa että perhe ehtii hakea uuden au pairin tai muuten järjestää elämänsä niin ettei tuo tuota mitään ylimääräistä hankaluutta tai joudu käyttämään lomapäiviään. Jos he siitä suuttuvat niin voi olla että joutuu lähtemään nopeammin, siihenkin kannattaa varautua. Kuitenkin mielestäni se on aina parempi kuin kadota yönselkään kertomatta kenellekään koska taas sen kanssa joutuu elämään koko loppuelämänsä että on jättänyt toiset pulaan. Ja lapsille se ainakin on kaikkein kurjinta kun ei saa edes hyvästellä. Lapset kuitenkin kiintyvät hoitajiinsa.
Yleensäkin uskon että elämässä kannattaa kohdella muita kuten haluaa itse tulla kohdelluksi. Ei se läheskään aina toimi molemmin puolin mutta siten on mukavampi katsoa omaa peilikuvaansa.
"Ajattele että sut lähetettäis kotiin koska aupairia ei tarvita enää ja kuulisit myöhemmin että seuraava aloitti seuraavalla viikolla? Esmes."
tollee kävi mulle just :(
kaikkeni yritin antaa ja parhaani tehdä perheessä mutta ei kai kemiat pelanneet...
oli kyl tosi ikävää että ihan kunnollinen perhe tekee tolleen!
että KAIKKEEN KANNATTAA VARAUTUA!!
noh onneksi itsekin tajusin tilanteen "vahingossa" vähän aiemmin joten osasin sitten maksaa potut pottuina ja täytyy sanoa ettei harmita ollenkaan :) siitäpäs saivat ;)
onneksi seuraavalla viikolla aloitin niin mukavassa perheessä jossa menikin loppuvuosi täydellisesti :)