Olemme seurustelleet miesystäväni kanssa kohta vuoden verran. Meillä on todella hieno suhde. Paljon yhteisiä harrastuksia, nautimme samoista asioista, yhteiset arvot jne. Rakastan mies ystävääni ja meillä on hyvin intohimoinen suhde. Ongelmamme on se että mies sanoo ettei rakasta minua. Hän kertoo että välittää minusta paljon ja olen kaikin puolin hänelle sopiva nainen. Hän haluaa jatkaa suhdettamme ja hän sanoo että aikaa myöden rakkauden tunne saattaa löytyä.
Tiedän että suhteemme on kaikin puolin upea ja kaikkea ei voi vaatia. Mutta minua häiritsee valtavasti tuo etten saa rakkautta. Välillä tuntuu että minua ahdistaa tämä asia.
Onko jollain vastaavaa kokemusta ja miten asiaan pitäisi suhtautua??
Tiedän että suhteemme on kaikin puolin upea ja kaikkea ei voi vaatia. Mutta minua häiritsee valtavasti tuo etten saa rakkautta. Välillä tuntuu että minua ahdistaa tämä asia.
Onko jollain vastaavaa kokemusta ja miten asiaan pitäisi suhtautua??
Vastaukset 29
Vanhimmat
Määrittele 'rakkaus'. Mitä se on ? - Kaiken tuon jälkeen, mitä kerrot, on saivartelua sanoa, että on "rakkautta vailla". Hyvin harva saa kaikkea sitä, mitä sinä, suhteessaan. Kaikkea ei voi saada, se on yksi elämän perusrealiteeteista.
Ja jos tällainen asia "ahdistaa", kannattaa avata silmänsä, kuunnella uutisia, lukea lehtiä, tietää maailman menosta ja asioista jne. Ehkä käsitys kasvaa siitä, mikä on ahdistavaa, mikä taasen ei ollenkaan.
Taidat elää lasipullossa tai pumpulipilvessä.
Sitä olen itsekkin yrittänyt määritellä, siis mitä rakkaus on....mielestäni se on sitoutumista, läheisyyttä ja intohimoa. Ja sitä että haluaa toiselle hyvää. Ja kun tätä miettii niin ihmettelen miksei mieheni pysty tuohon vaikka haluaa olla yhdessä???
haluaa tarkoittaa rakkauden puuttumisella rakastumista,ehkei hän ole sinuun koskaa n rakastunut sillain palavasti,niin siksi kokee asian noin..
Juuri näin se onkin ja hän välillä itse miettii että haluaisi kokea tuon tunteen. Ja se minua pelottaa mitä pidemmälle suhteemme etenee ja miten paljon häneen kiinnyn. Koska kuitenkin tiedän hänen miettivän tuota.....niin minulla olo että odotanko vain hetkeä milloin hän lähtee vai riittääkö tämä hänelle???
Ristiriitaista kaikki on todella hyvin mutta sitten tiedän hänen miettivän että riittääkö kun se "huuma" puuttuu.
Ja ikävä puoli tässä on sekin että huoman itse olevani mustasukkainen hänestä mitä yleensä en ole. Mutta mielestäni tämä kertoo siitä että oma itseluottamukseni murenee tässä suhteessa kun joudun miettimään etsiikö hän jotain muuta kokoajan?
Miehellä taitaa olla joku epärealistinen käsitys siitä mitä rakkaus on, eikä hän tunnista sitä tunnetta itsessään. Olisko katsellut liikaa filmejä, joissa rakkaus on jotain pyörryttävän ihmeellistä. Enimmäkseen rakkaus on kuitenkin hyvää arkea ja mukavaa olla yhdessä, varmaan juuri sitä mitä teillä on. Mutta niin kauan kun hän kuvittelee että pitäisi olla jotain ihmeellisempää, hän myös sellaista etsii eikä halua sitoutua.
Tai toinen vaihtoehto, olet hänelle todellakin vain ystävä ja hän pitää sinua seuranaan siihen asti kunnes löytää jonkun paremman.
Ehkä olis parempi etsiä asioihin normaalisti suhtautuva mies, jonka kanssa rakkaus on mutkaton ja ongelmaton asia, ja jonka rakkauteen voit varauksetta luottaa. Tämän miehen kanssa joudut olemaan aina epävarma.
kiitos ajatuksistanne ja niitä kuulen vielä mielelläni lisää.
Juuri tuota kait pelkäänkin mitä kerroit ja en sitä halua itselleni myöntää vaan kuvittelen muuta. Itse vain rakastan häntä niin paljon että rohkeus ei riitä jättämään häntä entä jos.........
Sitoutuminen, kiintymys ja läheisyys kuuluvat usein samaan yhtälöön. Intohimo ei.
Ehkäpä miehesi enemmän tai vähemmän alitajuisesti pitää sinua epävarmana pyrkimyksessään säilyttää intohimo. Rakastavilta naisilta se usein lässähtää, kun ah niin ihana turvallinen arki koittaa. Arki ja läheisyys kiva, seksi käy niin vaikeeksi... ehkäpä miehesi pyrkii vain viivyttämään arjen tuloa.
Tai sitten mies ei rakasta sinua tai koe rakastavansa, kun käyttäydyt liian epäitsenäisesti/tukahduttavasti/mustasukkaisesti? Oletko sitonut itsesi häneen liikaa?
Tee itsesi vähän vaikeammaksi. Anna miehelle tilaa käydä ajatuksiaan ja tuntojaan läpi. Älä ole koko ajan läsnä tai saatavilla. Vähemmän kilttiä, anna haastetta - mut luojan tähden älä nalkuta.
Kiitos ajatuksista:)) Intohimo....sitä suhteessamme on ja siihen varmasti olemme molemmat tyytyväisiä:))
Mutta tuo jälkimmäinen hmmm .... sitä olen miettinyt paljon. Meillä on todella avoin suhde ja olemme puhuneet siitä...olen kysynyt olemmeko yhdessä liikaa ja tarvitseeko hän tilaa.....siihen saan vastauksen että se on niin ristiriitaista että hän haluaa olla yhdessä (meillähän on paljon yhteisiä harrastuksia) mutta sitten toisaalta...
No ehkä en enää kysele vaan otan itse himpun "etäisyyttä" .........
paljon on mietittävää....
Elän samanlaisessa tilanteessa. Intohimoa tosiaan on ja tiedän, että olen jossain määrin mieheni ihannenainen, en pelkää hänen löytävän toista mutta tosiaan sanoo ettei rakasta vaikka välittää, haluaa ja näkee suhteessa paljon potentiaalia.
Itse olen valinnut suhteessani rakastavan tien. Olen hyvin lämmin luonnostani ja osoitan tunteitani. Mieheni on minulle todella tärkeä (joskaan luojan kiitos en ole mustasukkainen) ja haluan osoittaa sen, joten olen ajatellut, että mennään näillä ja täysillä niin kauan kuin tätä kestää ja itketään sitten jos toinen ei koskaan rakastukaan.
Itse olen 30 ja mieheni 33. Hänellä on taustalla avioero ja sillä olen toistaiseks tätä rakastumattomuutta selitellyt.
Voimia ja onnea!
Kuinka pitkä suhde teillä on takana?
Samoin itse olen valinnut rakastavan tien. Näytän ja hellin miestäni todella paljon. Ja hän on sanonutkin että se on iso plussa:))
Mutta välillä vain sitten tulee se heikko hetki ja miettii ettenkö minäkin olisi ansainnut rakkautta??
Teidän suhteessa on rakkautta, ainakin kirjotuksesi perusteella. Miehesi kaipaa vain sitä maagista elokuvamaista tunnetta ja sen takia muka ei tiedä rakastaako..ja mitä sen rakkauden tunteen pitäisi olla, kuka sen määrittelee?? Onko rakastunu jos kirjassa lukee, poltetta rinnassa, jatkuva hymy kasvoissa ja mahassa kiertää..nää on näitä. Mutta voihan kyseessä olla mies joka vain viihtyy sun kanssa tosi hyvin mutta ei ole voimakkaita tunteita, monelle tuo riittää
Olemme tunteneet vuoden, suhde alkoi ensitapaamisesta ja mies kyllä iski minut.
Seuraaville kirjoittajille sanoisin, ettei tuollainen suhde ole välttämättä onneton. Itse olen onnellinen juuri tämän miehen kanssa, enkä halua häntä vaihtaa. Tämä ei myöskään ole ensimmäinen vakava suhteeni ja aiemmin olen tullut onnettomaksi kivan miehen kanssa siitä huolimatta, että minua on rakastettu.
AP, minusta mahdollinen riittämättömyyden tunne on sinun sisälläsi. Siitä pääsee kyllä eroon. Toisaalta jos mietit jatkuvasti, ansaitsisitko rakkautta ja suhteesta tulee enemmän huonoa kuin hyvää energiaa kannattaa lähteä pian pois. Sinä itse määrittelet mistä onni sinulle koostuu.
Nooo, jospa se kaveri vaan vedättää sua. Kun oikein rakastetaan, niin toisen luulee omistavansa. Kaikki ihmiset eivät halua omaisuudeksi, ikäänkuin tavaraksi, itsestäänselvyydeksi ... Näin sinut pidetään varpaisillaan, että et vaan rupea omimaan ja luulemaan liikoja.
Tilanteesi on todella outo. Kaikki viittaa siihen että teillä menee hyvin, ja kuitenkin mies haluaa jotakin muuta. Onko hän ihminen joka ei pysty tuntemaan vahvoja tunteita, tai odottaako hän sisimmässään löytävänsä vielä jotain tätä suhdetta parempaa. Ei näytä hyvältä, tuskin hänen tunteensa siitä voimistuvat. Yleensähän menee niin päin, että arki lisääntyy suhteessa, mutta samalla kiintymyskin lisääntyy. Minusta olisi ihan kamalaa olla miehen kanssa joka sanoo että ei rakasta minua. Siinähän tuntee riittämättömyyttä ja epävarmuutta koko ajan! Olisiko parasta vaihtaa sellaiseen, jonka kanssa voisit itsekin rakastaa täysillä ja epäilemättä. Niitäkin on, ja sellainen on normaalimpaa. Miksi tyytyisit onnettomaan ja puolinaiseen suhteeseen ja yksipuoliseen rakastamiseen?
Juuri näin tunnenkin usein. Eli tunnen olevani riittämätön ja epävarma, mikä on todella raskasta.
Mutta niin kovin ristiriitaista koska hän kuitenkin sanoo että välittää kovasti:(( Tiedän että varmasti voisin löytää suhteen jossa olisi molemmin puolista rakkautta. Mutta sitten ehkä voisin joutua tinkimään tästä todella hienosta henkilökemiasta, nykyisen kanssa nimittäin arki on todella hyvää. Ja tämän ristiriidan kanssa painiskelen eli kumpi (rakkaus vai hyvä arki) tekee onnelliseksi pitkässä juoksussa. Sillä onnihan on ainakin minun elämäni tavoite:))
Minusta näyttää että suhteenne on juuri niin hyvä kuin kuuluukin olla, ja kuvauksesi perusteella on varmaan molemminpuolin rakkauttakin. MUTTA miehellesi ei riitä tavallinen arkinen rakastaminen ja kiintymys, joka kuitenkin pitää teitä yhdessä. Ehkä hän on niitä rakkaushuuma-riippuvaisia, joka haluaa kokea yhä uudelleen valloittamisen ja alkurakkauden jännitystä, ja sehän menee aina ohi. Hän on helppo saalis uusille jännittäville seikkailuille. Seksiriippuvaisuudeksikin sitä sanotaan, mutta minusta sana on huono koska kyse ei ole vain seksistä. Monet "ikuiset poikamiehet" tai kukasta kukkaan liehujat kuuluvat tähän ryhmään. Hän ei tosin halua vaihtaa sinua toiseen, koska pohjimmiltaan rakastaa, mutta kärsii siitä että jotakin puuttuu...
Jos jätät hänet, hän luultavasti kiinnostuu ja rakastuu sinuun uudelleen, voidakseen valloittaa - kunnes tilanteen vakiinnuttua taas huomaa ettei enää olekaan rakastunut. Ei missään suhteessa voi olla luonnostaan jatkuvasti sellaista alkuhuumaa ja jännitystä, että hän voisi tuntea olevansa koko ajan rakastunut. Surullisinta on, että sinä alat pian etsiä vikoja itsestäsi ja tuntea huonommuutta tai muuta syyllisyyttä siitä ettei hän jaksa sinua rakastaa. Tiedän sellaisia on-off-suhteita, että koko elämä menee eroten ja sopien, mutta tasaista arjen onnea ei tunnisteta rakastamiseksi. Onko tässä ennuste elämääsi?
Miksi mies kertoo sinulle että ei rakasta? Haluaako hän pahoittaa mielesi, vai haluaako että olet valmistautunut edessä olevaan eroon? Kysy häneltä, mitä hän tarkoittaa rakastamisella, joka siis häneltä puuttuu. Voi myös olla että hän kuvittelee rakkauden olevan jotain muuta kuin mitä se todellisuudessa on.
Se tuli esille kun itse kerroin hänelle että rakastan sinua ja hän ei siihen vastannut koskaan kun hymyllä ja itse tietysti kysyin hänen tuntemuksiaan.
Olemme keskustelleet mitä rakkaus on ja häneltä kuulemma puuttuu " se" tunne ja kutina?? Mitä sitten ikinä onkaan. Ja lisäksi hän ei ole valmis sitoutumaan niin että osaisi vastata kyllä tai ei siihen onko meillä yhteinen tulevaisuus:((
Miehen tunnustus pitää sisällään seuraavan viestin, joka sinun tulee tulkita: Mies on tyytyväinen toistaiseksi. mutta suhteenne tulee loppumaan siihen kun se kaivattu tunne ja kutina löytyy miehen elämään.
Ei siis kannata rakennella pilvilinnoja tai suunnitella tulevaisuutta kauhean tosissaan.
Jos ei ole vuodessa rakastunut, tuskin tulee sinuun sen suuremmin rakastumaankaan.
No huh...kuulostaapa kylmältä ja laskelmoidulta....ihan tuohon en jaksa uskoa sen verran kuitenkin tunnen miestäni. Mutta tietty mahdolista ........
mutta tulihan tuokin yllätyksenä että hän ei rakasta sinua :-) En tarkoita mitään laskelmoivaa käytöstä miehesi puolelta vaan sitä, että kun se tosi rakkaus vihdoin löytyy niin sinä saat jäädä. Valitettavasti näin se vaan tahtoo mennä.
naisilla homma pelaa toisinpäin. Älä kysy jos et kestä vastausta. Miehesi ei rakasta sinua tulevaisuudessakaan, kyllä rakkaus olisi syttynyt jo jos olisi syttyäkseen.
Miehet tykkäävät seksistä, mikä parasta sen harjoittamiseen kuin vakisuhde. On myös kivaa kun kotona siivoukset ja ruoanlaitot pelaa ja että on seuraa 24/7. Miehet yleisesti tunnustavat sen että seksiin kelpaa kuka tahansa, vihille viedään vain parhaat.
Avaa silmäsi ajoissa.
Itse olen ollut vastaavassa tilanteessa kuin miehesi. Omalla kohdalla tämä johtui ehkä siitä että olin kovin nuori ja olin hyvin hämmentynyt tilanteesta, en tiennyt mitä halusin. Jokin suhteessa ei vain ollut kohdallaan, intohimoa löytyi, läheisyyttä ja yhdessä tekemistä, mutta jotenkin oleminen tuon ihmisen kanssa tuntui vieraalta. Tuntui itsestä pahalta kun toinen tunnusti rakastavansa (en halunnut valehdella) enkä voinut vastata muuta kuin että välitän toisesta todella paljon. Puolen vuoden suhteemme päättyi siihen että minä halusin erota.. Noin vuosi tämän jälkeen löysin nyt 10 vuoden aikaisen rakkaani jonka kanssa kolahti. En vieläkään ole keksinyt mistä johtui se, etten rakastunut "ensimmäiseen" poikaystävääni mutta toisen kanssa olin muutamien kuukausien jälkeen varma tunteistani. Jonkinlaista kemiaa se varmastikin oli, muulla en osaa asiaa selittää. Tilanteesi vaikuttaa siinä mielessä hyvältä, että olette pystyneet puhumaan asiasta ja poikaystäväsi haluaa olla kanssasi. Mielestäni olisi kuitenkin itsesi kannalta parasta, että pitäisitte tauon jolloin miehesi ehkä ymmärtäisi omat tunteensa paremmin. Voihan olla että hän on sinuun rakastunut, mutta tavalla jota ei ymmärrä. Rakkautta ja rakastumista on monenlaista: joskus se on kuin suoraan elokuvista ja joskus niin ihanan luotettavaa ja arkipäiväistä. Sinuna ottaisin selvää mikä tilanne on nyt ennen kuin asiat menevät entistä hankalammiksi.. Lykkyä!
Mainitsit jossain viestiketjun kohdassa riittämättömyyden tunteen... älä vähättele tätä tunnetta yhtään, sillä se kertoo, että et ole onnellinen suhteessa tähän mieheen. Ajattele nyt ehdottomasti vain itseäsi. Haluatko edes sitoutua mieheen joka herättää sinussa tällaisen tunteen? Voitko ajatella eläväsi loppuelämäsi sellaisen miehen rinnalla, jolle et tunnu riittävän juuri sellaisena kuin olet?
Olin 7 vuotta suhteessa mieheen, joka sanoi rakasti minua, mutta joka myös sanoi, että"se jokin" puuttuu ja joka ei pystynyt puhumaan yhteisestä tulevaisuudesta. Pitkään ajattelin, että kyllä se tästä, jos vain muutan itseäni paremmaksi tyttöystäväksi. Sillä olihan meilläkin hyvä suhde: hyvää seksiä, ei riitoja. Mies vain oli jotenkin kovin poissaoleva, vaikkakin kiltti ja välittävä.
Lopulta erosimme, noin vuosi sitten, ja kuinka onnellinen olenkaan nyt tuosta päätöksestä. Minulla on nyt hyvä olla itseni kanssa. Riittämättömyyden tunteen kahle on kadonnut. Ja samalla olen tavannut miehen, jolle en vain ole tarpeeksi vaan joka on minun aivan lääpällään. Ja nyt tajuan: näinhän sen täytyy olla! Haluan miehen, jonka kanssa tunnen itseni jumalattareksi! Vähempään en enää koskaan tyytyisi.
Älä tyydy yhtään vähempään! Sinä olet upea nainen ja tarvitset miehen, joka tuntee itsensä onnekkaaksi saadessaan olla kanssasi.
tunne rakkautta, joten jokainen nainen on samassa tilanteessa. Sinun miehesi sentään on rehellinen, toisin kuin useimmat.
Miten pitäisi suhtautua? No... Minä olen päätynyt elämään elämäni yksin, mutta jos suhde sinusta tuntuu hyvältä, niin miksi ei. Vastarakkautta saat vain jos ryhdyt lesboksi, joten tilanne ei miestä vaihtamalla parane ja hyviä miehiä on harvassa. Jos et halua olla yksin, niin pysy tämän miehen kanssa.
Mistä ihmeestä tuommoinen väite? Tottakai miehet tuntee rakkautta! Vahvaa, aitoa ja oikeaa rakkautta, niin myös pettymyksiä ja surua kun nainen ei vastaa tunteisiin,. Taasko yks näitä katkeria naisia, jotka yleistää omat pettymyksensä kaikkiin miehiin!
ap:lle: Jos mies sanoo ettei rakasta, tulkitsen sen niin että hän ei usko suhteenne kestävän tai ei halua sitoutua, eikä halua että ero sitten tulee sulle yllätyksenä. Miksikäs ei rakastaminen voi kehittyä myös vähitellen kun aikaa kuluu. Ajatellaan vaikka monien maitten sopimusavioliittoja, joissa ei edes tunneta toisiaan naimisiin mennessä. Puolisot oppivat rakastamaan toisiaan yhteisen arjen myötä. Ratkaisevaa kai on että on haluttu sitoutua ja vannottu valat, ja sen päätöksen pohjalta myös pyritään siihen että välitetään ja rakastetaan. Ihminen voi hallita tunteitaan ja ohjailla niitä itse, jos halua on.
tunne, ainoastaan sun kaltaiset harhaiset tyhjäpäät uskoo niin, kun haluaa uskoa niin. Miehillä ei ole tunteita, kaikkihan sen tietää.
Nimenomaan: jos vastassa on ikivanha ukko niissä "sopimusavioissa", niin luuletko että "halua on" ?
niin, että miehet eivät oikein ymmärrä mitä rakkaus kenellekin tarkoittaa, tai sitten hänen tunne-elämänsä ei vain ole kovin voimakasta. Jos nainen kuitenkin saa suhteesta paljon asioita mitä haluaa, niin onko tärkeää, mitä mies itse asiassa sanoo rakkaudesta? Monesti se mitä itse sanoisin, jos nainen kysyy rakastanko häntä, olisi että en tiedä, en ole varma. Rakkaudellisia tekoja teen kyllä.