Onkos täällä ketään muuta ylipainoista BED-laihduttajaa? Millainen tapa laihtua olisi paras BEDistä kärsivälle?
Mä tiedän, että suositus on lopettaa laihdutus. MUTTA mulla tilanne on se, että olis pikku pakko laihtua, on painoa sen verran. Ahmiminen pilaa mulla vaan aina laihdutuksen, jopa silloin jos sovin että joka kolmas päivä saa jotain hyvää. Ja se AHMIMINEN on se, mitä haikailen. Mikään ruoka ei tunnu tarpeeksi hyvältä sopivana annoksena vaan sitä on saatava ahmia. :((
Ja joo, terapia ja lääkkeet on. Ei apua niistä tähän.
Mä tiedän, että suositus on lopettaa laihdutus. MUTTA mulla tilanne on se, että olis pikku pakko laihtua, on painoa sen verran. Ahmiminen pilaa mulla vaan aina laihdutuksen, jopa silloin jos sovin että joka kolmas päivä saa jotain hyvää. Ja se AHMIMINEN on se, mitä haikailen. Mikään ruoka ei tunnu tarpeeksi hyvältä sopivana annoksena vaan sitä on saatava ahmia. :((
Ja joo, terapia ja lääkkeet on. Ei apua niistä tähän.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itse olin 90 kiloinen, yli 170 senttinen bediläinen. Omalla kohdallani paras ratkaisu painontiputtamiseen oli riittävä kalorinsaanti (eli siis hidas laihdutus ja kitukuurien unohtaminen, johtavat aina ahmimiseen), hiilihydraattien vähentäminen, proteiinien ja rasvojen lisääminen ja säännöllinen ateriarytmi. Ateriarytmistä poikkeaminen on kiellettyä, hedelmiä syön jos on ihan hirmuinen nälkä. Mutta pointti onkin että en koe nälkää koska syön kolmen tunnin välein. Suunnittelen ateriat seuraavalle viikolle pääpiirteissään ettei tule ostettua kaupasta mitä sattuu.
Ja sitten.. Liikunta. Liikkuminen on auttanut viemällä ajatuksia pois ruoasta ja kun olen liikkunut, en halua "pilata" päivää ahmimalla. Liikkuminen on melkeinpä tärkein konsti ollut itselläni ahmimisen torjunnassa. Muutaman kuukauden kuluessa olen alkanut saada liikunnasta mielihyvää mitä ruoalla ei voi saada ja ennenkaikkea pirteämmän mielen.
Ja vikana pitää miettiä kohtuutta. Yritän opetella sellaista ruokavaliota missä pystyn pysymään ja mikä ei ole liian tiukka. Aluksi jätin sokerin pois enkä sitä nytkään käytä enää paljoa mutta välillä pitää saada herkutella. Jos jonain päivänä iskee ahmimiskohtaus, ei saa ajatella että nyt kaikki meni pilalle vaan pitää olla itselleen armollisempi ja yrittää seuraavana päivänä arkirytmiin ruoassa ja liikunnassa. Arkena syödään kunnolla ja spesiaalitapauksissa annan itselleni luvan herkutella. Opettelua ja itsensä kieltämistä tämä on vaatinut. Mutta lopulta se itsensä kieltäminen vie onneen eikä tällä hetkellä ole ollut tarvetta ahmia vuoteen. Joskus on tullut syötyä liikaa mutta jääkaappia en ole tyhjentäynt.