Että minua ottaa päästä suunnattomasti.
Olemme tulleet tiemme päähän lukuisia kertoja.Pisimmillään avioeron jälkeen asuimme kaksi vuotta erossa .Sinä aikana tietämättä toisistamme paljon mitään olen seurustellut kerran ja se kesti kaksi kuukautta jos edes sitäkään.Olen ensimmäisen kerran antanut jonkun koskettaa minua kaksi kuukautta lähtöni jälkeen ja vielä silloin kuin eron toinen vaihe odotti tuomarin allekirjoitusta.
Nyt palasimme yhteen ja ensimmäisen kuukauden ajan kaikki oli hienosti.Tämä toinen kuukausi onkin ollut yhtä helvettiä sitten.Mieheni mielestä olen pettänyt häntä toisen kanssa, koska avioero ei ollut astunut vielä voimaan.Saan kuulla päivät pitkä olevani huora,pettäjä ja mitä ikinä nämä tämmöiset naiset ovatkaan.
En ole koskaan omasta mielestäni pettänyt ketään.Olimme sopineet erosta ja vaikka olimmekin paperilla vielä naimisissa en ainakaan koskaan pois muuttoni jälkeen yhteisestä kodista kuvitellut olevani naimissa kenekään kanssa.
Olen kyllästynyt jankuttamaan etten ole sitä mitä mies väittää.Muttei hän usko.Olemme jälleen kerran päätyneet tilanteeseen, jossa minä lähden nostelemaan, koska toinen ei päästä irti mielikuvituksistaan.Aikaisemmin syyt oli melkeen samat.mies on äkkipikainen ja kauhean väkivaltainen -
henkisesti tai sitten vai erittäin huonokäytöksinen?!Tiedä sitä, mutta tympii ja ahdistaa.
On jotenkin outoa kohdata niin helvetin itsepintainen ihminen, joka omassa päässään tehdystä päätelmästä ei näe totuutta, vaikka sen on aika moni mieskin tuonut esille.Ei kukaan voi pettää vaikka olisikin paperilla naimisissa, jos ero on jo ihmisten välillä tehty.Joskus tuntuu, että mieheni yrittää piloitella jotain omaa asiaansa takertumalla niin tiukasti tähän huoritteluun, mutta sekin on vain tunne ei totuus.
Olen kyllä hyvinkin tietoinen että meillä mies täyttää henkisenväkivallan kaikki piirteet ihan tyystin, mutta olen sen varran matkallani oppinut, ettei hän mitenkään ole minua voinut alistaa.Ilmoitin tänään järjestäneeni kaikki omat asiani kuntoon.Sanoin etten ole eronnut sinusta vielä ennen kuin tuo (näytin ovea) käy niin että avaimet jää tänne sisäpuolelle tuohon naulakkoon ja minä ja tavarani olemme matkalla omaan elämääni. Mieheni alkoi jankuttaa että rakastaa minua ja tahtoo vain minun parasta, mutta samassa lauseessa mainitsee että ei voi antaa anteeksi eikä voi unohtaa.Siinä vasta ongelmaa kerrakseen?!Siispä onko tämä mitenkään minusta kiinni?Tuntuisi hölmöltä myönnellä hänen totuutta asiasta ja aloittaa jotenkin niin korjailla välejä.Minusta hänen pitäisi tehdä päällee ja sillä oleville ajatuksilleen jotain ihan oma aloitteisesti, eikä suoltaa niitä ulos loukatakseen vain minun tunteitani.
Onko täällä ketään vastaavassa tilanteessa ollutta joka osaisi valoittaa minulle mitä hittoa tässä asiassa voi enää tehdä vai onko ne avaimet naulakossa ja minä oven toisella puolella ilman niitä se ainoa ratkaisu joka meillä on edessä?Tuntuisi jotenkin siltä, että sitten ainakin mieskin saisi rauhan olla ajattelematta asiaa joka ikinen päivä, kun ei näe minua enää.
Olemme tulleet tiemme päähän lukuisia kertoja.Pisimmillään avioeron jälkeen asuimme kaksi vuotta erossa .Sinä aikana tietämättä toisistamme paljon mitään olen seurustellut kerran ja se kesti kaksi kuukautta jos edes sitäkään.Olen ensimmäisen kerran antanut jonkun koskettaa minua kaksi kuukautta lähtöni jälkeen ja vielä silloin kuin eron toinen vaihe odotti tuomarin allekirjoitusta.
Nyt palasimme yhteen ja ensimmäisen kuukauden ajan kaikki oli hienosti.Tämä toinen kuukausi onkin ollut yhtä helvettiä sitten.Mieheni mielestä olen pettänyt häntä toisen kanssa, koska avioero ei ollut astunut vielä voimaan.Saan kuulla päivät pitkä olevani huora,pettäjä ja mitä ikinä nämä tämmöiset naiset ovatkaan.
En ole koskaan omasta mielestäni pettänyt ketään.Olimme sopineet erosta ja vaikka olimmekin paperilla vielä naimisissa en ainakaan koskaan pois muuttoni jälkeen yhteisestä kodista kuvitellut olevani naimissa kenekään kanssa.
Olen kyllästynyt jankuttamaan etten ole sitä mitä mies väittää.Muttei hän usko.Olemme jälleen kerran päätyneet tilanteeseen, jossa minä lähden nostelemaan, koska toinen ei päästä irti mielikuvituksistaan.Aikaisemmin syyt oli melkeen samat.mies on äkkipikainen ja kauhean väkivaltainen -
henkisesti tai sitten vai erittäin huonokäytöksinen?!Tiedä sitä, mutta tympii ja ahdistaa.
On jotenkin outoa kohdata niin helvetin itsepintainen ihminen, joka omassa päässään tehdystä päätelmästä ei näe totuutta, vaikka sen on aika moni mieskin tuonut esille.Ei kukaan voi pettää vaikka olisikin paperilla naimisissa, jos ero on jo ihmisten välillä tehty.Joskus tuntuu, että mieheni yrittää piloitella jotain omaa asiaansa takertumalla niin tiukasti tähän huoritteluun, mutta sekin on vain tunne ei totuus.
Olen kyllä hyvinkin tietoinen että meillä mies täyttää henkisenväkivallan kaikki piirteet ihan tyystin, mutta olen sen varran matkallani oppinut, ettei hän mitenkään ole minua voinut alistaa.Ilmoitin tänään järjestäneeni kaikki omat asiani kuntoon.Sanoin etten ole eronnut sinusta vielä ennen kuin tuo (näytin ovea) käy niin että avaimet jää tänne sisäpuolelle tuohon naulakkoon ja minä ja tavarani olemme matkalla omaan elämääni. Mieheni alkoi jankuttaa että rakastaa minua ja tahtoo vain minun parasta, mutta samassa lauseessa mainitsee että ei voi antaa anteeksi eikä voi unohtaa.Siinä vasta ongelmaa kerrakseen?!Siispä onko tämä mitenkään minusta kiinni?Tuntuisi hölmöltä myönnellä hänen totuutta asiasta ja aloittaa jotenkin niin korjailla välejä.Minusta hänen pitäisi tehdä päällee ja sillä oleville ajatuksilleen jotain ihan oma aloitteisesti, eikä suoltaa niitä ulos loukatakseen vain minun tunteitani.
Onko täällä ketään vastaavassa tilanteessa ollutta joka osaisi valoittaa minulle mitä hittoa tässä asiassa voi enää tehdä vai onko ne avaimet naulakossa ja minä oven toisella puolella ilman niitä se ainoa ratkaisu joka meillä on edessä?Tuntuisi jotenkin siltä, että sitten ainakin mieskin saisi rauhan olla ajattelematta asiaa joka ikinen päivä, kun ei näe minua enää.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Herra siunaa ja varjele näitä juttuja. Kuka sun käski sanoa sille tollolle, että sulla oli joku suhe. Miksi se pitää kertoa, kun / jos sillä ei ollut mitään merkitystä. Jos tiedät ja tunnet tollon mielenliikkeet niin on iiihan oma vikasi, jos et osaa pitää omia asioitasi sisälläsi. Oletko tolloa parempi ja viisaampi, jos et kykene edeltäkäsin keksimään, mitä mistäkin kertomuksesta seuraa.
Järjen käyttö on luvallista, jopa suotavaa, vaikka parisuhteeseen suostuukin. Parisuhteissa ei ole mitään järjellistä tämänkään stoorin perusteella.
Eipä kai tuossa ole muuta vaihtoehtoa kuin lähteä nostelemaan. Mies on saanut päähänsä jotain, ja kun aina vain jankkaa asiaa sinulle ja itselleen, niin alkaa kohta (jos ei jo tee niin...) uskoa siihen ihan tosissaan. Sinulla malja senkun täyttyy, kunnes tulee se päivä, että läikkyy yli. Miksi odotella sitä, jos ei muutosta näy?
Jos tarkoitus oli palata yhteen, niin minun mielestäni molempien pitäisi silloin yrittää tosissaan parantaa asioita. Miehesi ei todellakaan kuulosta tekevän niin. Onhan nyt ihan naurettavaa kitistä asioista, joita on tapahtunut eron aikana. Kyllä ero on se päivä kun sovitaan että erotaan, ei se koska jonkun tuomarin tai kenen lie nimi seisoo jossain paperissa. Mistä näitä valopäämiehiä sikiää??
Ei kuulosta kovin hyvältä. Miksi palasitte edes yhteen, jos meno on tuollaista? Olette jo eronneet aikaisemmin ja luultavasti hyvästä syystä, niin miksi vielä pitäisi yrittää uudestaa, kun jo alku on tuollaista taistelua. Vaikka pääsisittekin tuon "pettämis"-jutun yli (munkin mielestä olitte kyllä jo eronneet, mutta jos mies ei sitä niin haluu nähdä niin minkäs teet), niin millä tavalla teidän suhteenne olisi nyt sitten parempi kuin se oli aiemmin? Joskus lähteminen vaan on se paras ratkaisu.
Jos sä otat jääkaapista maitopurkin, kaadat sitä sun murojen päälle ja huomaat, että maito onkin pilaantunut, niin ethän sä laita sitä maitoa takaisin kaappiin ja toivo, että se ois parempaa huomenna.
meillä on vähän samanlainen tilanne päällä.Oltiin naimisissa ja lapsia on.Mies päätti viime vuona lähteä.Oli poissa5kk ja mä hain eroa ja vein loppuun asti.Mmies alkoi vinkua takas ja otinkin.Hänellä oli pari hoitoa tämän aikana.Se loukkas mua todella paljon!!!!Joo,ei oltu yhessä,mutta mies jonka luulin tuntevani pystyi satuttamaan mua näin!!!Sanoo katuvansa ja ei kuulema ikinä enää tekis niin,mutta mulla on luotto poissa.Ei oo helppoa lämmittää vanhaa soppaa uudestaan,mutta sen takia miks mies lähti ni ei oo kunnon syy erota!!!!puhumalla oitais siitä selvitty.Tämä ero/tauko teki jollain tapaa hyvääkin.Nyt tiedetään mitä halutaan ja panostetaan enemmän toisiimme.Kasvettiin eron/tauon aikana ja meillä on nyt paljon parempi suhde aikoihin.ollaan oltu yhessä 10v ja toivon että tulee monta vuotta lisää....ainut mikä mättää ni on kun en voi/uskalla luottaa...hänellä on nyt aita matalin ja voi toistaa tekoaan...tästä on nyt vuosi ja alku oli kamalaa,mutta viimiset pari kuukautta on ollut parempaa.Mä aijon täysillä olla mukana ja tehä kaikkeni että onnistutaan,koska en hlua menettää elämäni miestä!!!hän pani muita,mutta katuu ja kärsii siitä ja tiedän että kuinka satutan häntä kun epäilen.Hän sanoo että anna aikaa ja hän kestää kaiken tän paskan ja uskoo että viellä luotan häneen.Mä tiedän miltä mieheltäs tuntuu ja jos todella rakastat ja haluat olla hän kanssaan ni anna teille aikaa!!!se on kamala tunne kun rakastama ihminen on voinut olla jonkun toisenkaan!!!oli sitten tauko tai ero!!!mutta todella hienoa että oot kertonut totuuden!!miehenikin kertoi...mitä nyt välil jouduin kaivamaan totuuden,mutta epätietoisuus on kamalaa!!!mä toivon teille kaikkea hyvää!!!olitte yhessä tai ette!:))