Miniän ja anopin riidan anatomia on seuraavanlainen. Pakkaa toistumaan aina ja aina.
1) Miniä on voimakkaassa pesueenperustamisvaiheessa biologisesti. Luonto on luonut hänet olemaan vähän ärhäkkä, että jaksaa kiukuttelevien kakaroiden ja muun kovan työn puristuksessa. Miniä on voimakkaimmillaan, kauneimmillaan, aikaansaavimmillaan, ja äkäisimmillään ja ärhäkkäimmillään.
Koska hänet on luotu puolustamaan, hän ampuu biologisista syistä yli. Hän ottaa joka sanan loukkauksena, varsinkin jos on muutenkin vähän ärhyä sorttia. Anoopin ohjeen hän kuulee moitteena. Anopin lahjan hän kokee tunkeutumisena reviirilleen. Anopin hymyn hän kokee mielistelynä. Anopin mielipiteen hän kokee uhkaavana jne, ihan naurettavuuksiin asti. Mutta asialla on biologinen viisaus. Jos hän olisi lällykkä hän ei jaksaisi vetää koko isoa työmäärää, joka esim. pieniä lapsia sisältäviin perheisiin kuuluu. Hän ei puolustaisi kotiaan, ja jokainen pummi loisisi nurkissa ja komentelisi perhettä.
Tästä syystä tälläkin palstalla haukutaan anoppeja paljon enemmän kuin miniöitä. Miniä ei koskaan koskaan muista, että anoppi on ollut miniä ja tietää homman aika hyvin. Mutta se ei olekaan miniän työ: hänen hommansa on puolustaa pesuettaan! Arrggh!!! Pois häiriöt!
2) Anoppi taas on jo aika lailla rauhoittunut useimmiten ja haluaisi vain jotain pientä kivaa lastesa kautta. Yrittää siinä jotain lahjaa ostaa tai auttaa ja saa vain rättiä naamaansa. No, iso osa anopeista hoitelee homman hienosti ärtymättä.
Osa anopeista taas on kiinni kuin takiainen pojassaan ja tämä on tuhon tie. Pojan pitäisi olla niin ryhdikäs, että tajuaa seisoa vaimonsa rinnalla, mutta hoitaa suhde äitiinsä elegantisti. Minulla on kaksi poikaa eikä kumpikaan onneksi ole äidissä kiinni, vaan viihtyvät mielummin isän touhuissa (hiihto, ulkoilu, mereily yms) niin, ettei tarvi sitten joskus pakolla hätistää äiteen helmoista. Ja mies hoitakoon perheen suhteen anoppiin. Sitä ei saa jättää miniälle.
Anopin pitää myös tajuta, että miniän koti on miniän koti ja nimenomaan voimalla! Vain luvan kanssa kannattaa neuvoa tai tuoda isompaa tavaraa yms. Muuten tiikeri hyökkää ja puolustaa.
Fiksuimmat ovat tajunneet, miten ei tule ongelmia. Käyttäydytään maltillisesti ja kohteliaasti molemmat. Ei sitä sydänystävä tarvitse olla, mutta kohteliasuus on miellyttävää. Parempi laiha rauha kuin kuuma sota.
1) Miniä on voimakkaassa pesueenperustamisvaiheessa biologisesti. Luonto on luonut hänet olemaan vähän ärhäkkä, että jaksaa kiukuttelevien kakaroiden ja muun kovan työn puristuksessa. Miniä on voimakkaimmillaan, kauneimmillaan, aikaansaavimmillaan, ja äkäisimmillään ja ärhäkkäimmillään.
Koska hänet on luotu puolustamaan, hän ampuu biologisista syistä yli. Hän ottaa joka sanan loukkauksena, varsinkin jos on muutenkin vähän ärhyä sorttia. Anoopin ohjeen hän kuulee moitteena. Anopin lahjan hän kokee tunkeutumisena reviirilleen. Anopin hymyn hän kokee mielistelynä. Anopin mielipiteen hän kokee uhkaavana jne, ihan naurettavuuksiin asti. Mutta asialla on biologinen viisaus. Jos hän olisi lällykkä hän ei jaksaisi vetää koko isoa työmäärää, joka esim. pieniä lapsia sisältäviin perheisiin kuuluu. Hän ei puolustaisi kotiaan, ja jokainen pummi loisisi nurkissa ja komentelisi perhettä.
Tästä syystä tälläkin palstalla haukutaan anoppeja paljon enemmän kuin miniöitä. Miniä ei koskaan koskaan muista, että anoppi on ollut miniä ja tietää homman aika hyvin. Mutta se ei olekaan miniän työ: hänen hommansa on puolustaa pesuettaan! Arrggh!!! Pois häiriöt!
2) Anoppi taas on jo aika lailla rauhoittunut useimmiten ja haluaisi vain jotain pientä kivaa lastesa kautta. Yrittää siinä jotain lahjaa ostaa tai auttaa ja saa vain rättiä naamaansa. No, iso osa anopeista hoitelee homman hienosti ärtymättä.
Osa anopeista taas on kiinni kuin takiainen pojassaan ja tämä on tuhon tie. Pojan pitäisi olla niin ryhdikäs, että tajuaa seisoa vaimonsa rinnalla, mutta hoitaa suhde äitiinsä elegantisti. Minulla on kaksi poikaa eikä kumpikaan onneksi ole äidissä kiinni, vaan viihtyvät mielummin isän touhuissa (hiihto, ulkoilu, mereily yms) niin, ettei tarvi sitten joskus pakolla hätistää äiteen helmoista. Ja mies hoitakoon perheen suhteen anoppiin. Sitä ei saa jättää miniälle.
Anopin pitää myös tajuta, että miniän koti on miniän koti ja nimenomaan voimalla! Vain luvan kanssa kannattaa neuvoa tai tuoda isompaa tavaraa yms. Muuten tiikeri hyökkää ja puolustaa.
Fiksuimmat ovat tajunneet, miten ei tule ongelmia. Käyttäydytään maltillisesti ja kohteliaasti molemmat. Ei sitä sydänystävä tarvitse olla, mutta kohteliasuus on miellyttävää. Parempi laiha rauha kuin kuuma sota.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Jos miehelleen on oma äiti tärkeä niin antaa olla ja sehän on hyvän ihmisen piirre. Tuommoinen hyökkääminen ja puolustaminen on sairasta omia läheisiään kohtaan. Naisen pitää olla niin ryhdikäs ja neuvokas ettei kimpaannu jos mies auttaa vanhempiaan. Minunkin mies käy remontoimassa lapsuudenkotiaan eikä se haittaa mitenkään. Hoitaisin ja huolehtisin miehenikin vanhemmat jos vain tässä lähellä asuisivat mutta mieheni sisarukset huolehtivat mutta eivät kykene miesten töitä tekemään.
Jos arvostellaan niin silloinhan voi olla syytäkin ja miettiä tai osata laittaa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. On miehenikin riidellyt anoppinsa kanssa ja anoppi ojentanut jos tarvetta on mutta ukkoni arvostaa anoppiaan ja jos ongelmia tulee niin hän on ensimmäinen ihminen johonka hän turvautuu.
Äidilleen ei kaikkea kerrota mutta onhan aina anoppi jollekka voi kaikki huolensa kertoa :)
Nuoret ovat elämänkokemattomuutensa takia niin ymmärtämättömiä, tiedän sen itsestänikin ettei ollut helppoa olla nuori.
on niin et' monest' anoppi näkee et' miniä kanto käenmunan.
Yhtä monesti miniä pelkää anopin huomaavan, et' käenpoika istuu pesässä.
Ei tarvita isyystestiä näin on.
Oli harvinaisen selvänäköisesti ja viisaasti kirjoitettu sinulta "poxi" olen täysin samaa mieltä kanssasi, kun olen seurannut oman Vaimoni käyttäytymistä Äitiäni kohtaan.
Koeta kestää. Näin se menee. Itse olen 52 v enkä kumpikaan -anoppi tai miniä- tällä hetkellä. Muista hoitaa suhde äitiisi siten, että vaimosi ei tarvitse siitä kantaa suurta vastuuta. Menee paremmin. Sinä tunnet äitisi metkut ja hyvät puolet miniää paremmin ja suhtaudut luontevasti. Tsemppiä!
Kiitos mielipiteestä
Lauseesi kertoo paljon "olen seurannut oman Vaimoni käyttäytymistä Äitiäni kohtaan". Oletko seurannut tilanetta toisinpäin. Kyllä anoppien pitää osata päästää irti, vaikk akuinka olisivat kokeneet saman. Miksi et siis sano äidillesi, että lakkaa puuttumasta teidän elämään ja eläisi omaansa. Siksi, että suurin osa miehistä on täysin kiinni äidissään, vaikka äidit olisivat ihan oikeasti kamalia ja ilkeitä. Eihän äidin mieltä voi pahoittaa, kaikkien muiden voi, mutta ei miehen äidin.
Mielen pahoittaminen on huono idea ja kertoo vihaisuudesta. Olet itse ilmeisesti kolmekymppinen miniä???
Tämä on juuri sitä puolustavaa vihaisuutta, josta kerroin. Älä ole. Kulutat vain itseäsi: nimimerkki been there me too.
Ei ole mitään järkeä pahoittaa kenenkään mieltä. Miksi mies ei voi sopia äitinsä kanssa ihan rauhallisesti kahvikupin äärellä sellaiset tavat, jotka miniästä tuntuvat luonnollisilta. Miniä kertoo miehelleen, mitä toivoo, mies kertoo äidilleen ihan ystävällisesti. Äiti kuuntelee rauhassa kahvia juoden ja sanoo sitten, että asia on selvä. Ja on sitten myös.
Kaikki voittavat!
Voitko mitenkään pumpuliseen maailmaasi hyväksyä ajatusta, että on anoppeja joiden maailmaan ei yksinkertaisesti sovi se, että puhutaan asioista rauhallisesti kahvikupin äärellä. Heille on ihan normaalia, että ihmisiä voi haukkua ja moittia ihan perusteettakin ja jos siitä huomautetaan, niin tilanne vain pahenee, ei todellakaan parane. He saavat siitä vain vettä lisää myllyynsä. Pitääkä haukuttavien sitten olla vuodesta toiseen niitä ,jotka nielevät pahan olonsa, kun anoppia ei voi niin tiukasti ojentaa, ettei vaan pahoita mieltänsä?
Olen töissä klinikalla,jossa kuolee paljon ihmisiä. Onkohan se niin pumpulista? Minuun otetaan vain silloin yhteyttä, koh joku menee huonosti. Mikä pumpuli sitä on siinä pehmentämässä. Kumpa joskus jotain fyllinkiä olisikin!
Oukei ja anoppeihin. Mielen pahoittaminen on huono idea. Pannaan se anopin poika kertomaan, mitä toivotaan. Jos ei menen jakeluun, kerrotaan uudelleen. Ja taas uudelleen. Kun sitä jankuttaa jotain 10 x niin menee jakeluun, mutta vain jos oma poika hoitaa homman! Tätä j ankutusta ei saa jättää miniälle, Hänellä on muutakin tekemistä.
Haukuttavana ei tarvitse olla: on miehen asia hoitaa vaimonsa ympäristö kunnolliseksi. Miniä ei osaa suhtautua anoppiinsa rauhallisesti- en minäkään osannut. Minulla oli ihan kunnollinen anoppi, mutta olin liian nuori. Nyt tietäisin paremmin. Eli miehen on homma hoidettava. Kaikki rauhoittuvat.
Anopin sanomisista nyt kerta kaikkiaan ei vain kannata välittää. Niin anopitkin joutuvat nielemään miniän haukkumiset ja unohtamaan ne. Ja miehet hommiin, että naiset saavat rauhan, kun naiset eivät sitä perinteisesti itse osaa hoitaa. Ei kaikkien tarvi osata kaikkea.
Viesteistäsi päätellen olet ihan ulkona siitä mitä halusin alunperin mammanpojalle viesittää, joten tätä on turha jauhaa enempää.
asia ei ole niin monimutkainen. kyse on siitä että anoppi pitää miniää sen verran perheenjäsenenä että hänelle voi puhua tavalla mitä ei tehdä vieraille, mutta miniä ei pidä niin anoppia niin läheisenä joten ottaa sanat kuin vieras olisi sanonut ne. koskee muuten muitakin suhteita.
On se juuri noin monimutkainen juttu. Nimimerkki: entinen miniä. Onnistuin kohtalaisesti, mutta menin tähän samaan loukkuun, nuori kun olin. Ei siinä ollut ollenkaan kyse mistään perheenjäsenenä pitämisestä tai pitämättömyydestä. Vieraan sanat eivät loukkaa tai agitoi samalla lailla kuin anopin. Siinä ero. On biologinen juttu! Lohduttaa!
Poikamies analysoi nyt vain poikien juttuja!
kovin laihat lohdut elämässäsi.. Besserwisser "tietää"
Itselleni anoppi aikoinaan sanoi reilusti suoraan, että he olivat suunnitelleet pojalleen erilaista tulevaisuutta. Odotin tuolloin esikoistamme ja raskaus ei ollut heille toivottu. Vuosien varrella on tullut monenlaista arvostelua ja asioihin puuttumista niskaan. Avioliittomme alkuaikoina huomasin todellakin reagoivani arvosteluun voimakkaammin, oli kuin isku pallean alle, koska odotin uudelta ihmissuhteelta jotain muuta. Vuosien vieriessä on arvostelu vähentynyt ja muuttunut peitellymmäksi. Enemmän sitä tulee lasten niskaan ja sitä kautta myös minun korviini. Täysin hyväksytty miniä en siis ole vieläkään, tuskin koskaan. Meillä on kuitenkin 6 lasta, takana 25v. avioliittoa ja anoppi on väistynyt kuvioista taka-alalle. Täysin kuntoon tätä ihmissuhdetta ei koskaan ehkä saa; senverran loukkauksia on vuosien varrella niskaan satanut. Kuitenkin voimme olla tekemisissä, ihan lasten ja miehenkin takia. Muistan jo edesmenneen isäni sanonnan: kaikista ei tarvitse tykätä mutta toimeen pitää tulla. Siinä on mielestäni hyvä ohjenuora myös hankalaan anoppisuhteeseen.
että jotkut miniät ovat niin anoppivastaisia, vaikka ihan tavallisesta ihmisestä on kyse. onko kyse epävarmuudesta ja oman paikan varmistamisesta miehen elämässä. miniä kostaa jotain miehen äidille olematta yhteyksissä hänen perheensä kanssa. oman perheensä kanssa taas lapsi saa olla yllinkyllin. ei ihme, että tällä asenteella avioerot lisääntyvät ja mies loittoneen perheestä. lapsen elämään pitäisi kuulua tasapuolisesti molempien vanhempien lähi sukulaiset.
Minusta on tavallaan miehen työ vakauttaa oman puolisonsa asema sellaiseksi, että hän voi hyvin, eikä tarvitse anoppia näykkiä.
Miehen pitää
1)mennä naimisiin
2)Antaa vaimolle omaa tilaa anopilta
3)Pitää huolta hyvistä suhteista omaan äitiinsä ja hoitaa mahdolliset ongelmat. Anoppikin saa rauhallista tietoa, mitä voisi itse asian eteen tehdä.
4)Tehdä selväksi, että puoliso on nyt puoliso ja äiti on äiti, eikä kumpikaan rakkaus kuluta toista. Mieheni rakasti erittäin syvästi äitiään. Samaa hän jatkaa nyt perheenjäsentensä kanssa. Minä siitä nyt vain hyödyn.
5) Tehdä vaimolleen selväksi, että hän rakastaa tätä todella paljon ja eri lailla kuin äitiään. Ne ovat kaksi erilaista rakkautta.
6) Ja jos anoppi todella sanoo pahasti, miehen on hoidettava asia miehekkäästi ja sanottava, että vaimolle ei sanota noin
Näin meneekin jo aika kivasti kaikkien kesken.
.
aivan varmasti, kuka on isä, joten pelkää todella anopin tietävän ettei ole oma.
myös samaan aikaan tehty syrjähyppy herättää närää juuri anoppiin päin. Vaikka ei kiinni jäänytkään.
Käenpoikia on muuallakin kuin pikkulintujen pesissä. :D
Tämä on suoraan sanoen tyhmää juttua.Lopeta, on mielipiteeni.
Oletpa keksinyt merkillisen jutun näistä miniä-anoppi-suhteista! Lisäksi olet harvinaisen ahkera mielipidekirjoittaja, varsinkin näissä parisuhdeasioissa. Miksiköhän? Itse olen ollut naisvaltaisilla aloilla töissä pian 30 vuotta. Jatkuvaa kärhämää, sotaa ja liittoutumia. Itse hämmennän aika vähän työpaikan naissoppaa, koska en ole työkaverien kanssa vapaa-ajalla juurikaan tekemisissä ja pidän aika asialinjaa muutenkin. Harvemmin ne riidat kun varsinaisesti työasioista saadaan aikaan, vaan ihan muusta!! Tosin jos ilmestyy huono pomo maisemiin, niin se on jotain kauheata. He yleensä kyllä lähtevät vuoden parin päästä muualle. Elikkä eivät naiset ole mitään hirveän solidaarista ja kilttiä porukkaa! On moninkertaisesti asioita mistä kiistellä kuin miehillä. Miehet tuskin töissä kilpailevat mm. lapsilla, kodilla tai omalla ulkonäöllä?
Siis kun nainen tsiikailee itselleen sopivaa kumppania, niin ei hän samalla etsi itselleen sopivaa anoppia! Rakastajaa, lastensa isää, yhteistä kodinperustajaa, ystävää jne. sitä etsitään. Naisilla varsin usein, joilla on poikalapsia on ihmeellinen riippuvuussuhde tähän lapseensa ikuisesti. Siksi kaikki muut naiset tämän kullannupun elämässä ovat aina kilpailijoita ja vihollisia. Suurin osa miehistä ei ole koskaan pystynyt päästämään äidistään irti. Vanhempaa voi kyllä rakastaa ja kunnioittaa, mutta se tarkoittaa jo sitten kahden tasa-arvoisen aikuisen ihmisen välistä suhdetta. Se on miehiltä hukassa. Äiti on usein se boss. Jos mies on 30-vuotias mennessään naimisiin, niin äidin valta on kestänyt yleensä ihan liian kauan. Aivan eri juttu jos sulho on 18-20-vuotias kuten muinoin!!
Erityisesti minua huvitti nämä sinun juttusi lahjoista, hymyistä ja erityisesti neuvoista!? Haloo!! Eikös sitä mennä naimisiin täysi-ikäisenä noin keskimäärin? Aikuinen ihminen osaa kysyä neuvoa siltä ihmiseltä jos on siis tarvis, jonka itse katsoo parhaimmaksi. Jos se on anoppi, niin on, vaan yleensä ei kyllä ole. Siitä syystä, että kyseinen henkilö on totaalisen vieras ihminen lähes kaikille miniöille. Se oli ennen maalaisympäristössä eri juttu kun naitiin se naapurinpoika. Nykyisin enimmäkseen löytyy sieltä opiskelupaikkakunnalta ja voi olla ihan mistä vaan kotoisin. Harvemmin miehillä on ongelmia anoppiensa kanssa, koska tyttärissä ei äidit oikeasti roiku, vaan päästetään oikeasti aikuisuuteen. Kunnioitetaan toisten parisuhdetta ja kykyä selvitä. En ole oikeasti ikinä kuullut miehen anopista, joka menisi neuvomaan miten ollaan isänä, rakastajana, työntekijänä, kotiin liittyvissä sisustus/korjaus/hankinta tms. asioissa. Ne asiat eivät siis kuulu anopille, paitsi tietysti miehen äidille kuuluu KAIKKI!! Lisäksi kun on se ikuinen kilpaija/vihollinen-asetelmä, siinä on anopin yritettävä voittaa. Miniän taas vastattava haasteeseen oman itsensä, parisuhteensa, mahdollisen äitiyden vuoksi!! Kierre voi loppua vain siten, että nyt poikalapsen saaneet nuoret naiset saisivat sen verran muutakin elämänsisältöä elämäänsä, etteivät lopullisesti ripustaudu lapseensa. Olen toiveikas. Naisilla alkaa olla uraa ja muutakin elämää kun lapset!!
Sillälailla.. lailan silli.