Olen seurustellut nyt parisen kuukautta yhden maailman ihanimman pojan kanssa. Olen todella paljon ihastunut häneen ja tuntuu, että haluaisin elää hänen kanssaan, mutta kuitenkin lyön jostain syystä välillä jarrut pohjaan. Iskee ihan kamala ahdistus.. Tykkään olla hänen kainalossaan ja hänen lähellään ja hän on muutenkin todella miellyttävä ihminen. Välillä kuitenkin, kun hän laittaa kasvot liian lähelle minua ja silloin iskee ahdistus, hän näyttää jotenkin niin erilaiselta läheltä katsottuna. Hän näyttää todella komealta muuten, mutta kun hän tulee lähelle hänen ulkonäkö muuttuu jotenkin ja iskee kauhea ahdistus. Tämän ahdistuksen vaikutuksesta saatan ruveta tutkimaan kovinkin tarkasti hänen ulkonäköään ja ahdistun vielä enemmän. Ensimmäisen kerran, kun tuo tunne tuli, niin säikähdin kovin. En uskaltanut muutamaan viikkoon nähdä ja heräsin aamulla kauhean paniikin vallassa, että mistä tämä kyseinen reaktio voisi johtua. Myöhemmin nähtiin taas, mutta sitten kun aloin taas miettimään sitä ahdistusta, niin se tuli taas, siitä jäi varmaan joku kammo tai vastaavaa. Jotenkin en enää "uskalla" olla hänen lähellään, koska pelkään tuota tunnetta niin paljon. Minua todellakin mietityttää, että mistä tuo saattaisi johtua. Onko kenelläkään muulla ollut samanlaista? Nyt kun edellisen kerran nähtiin, niin tuli sellainen olo, että haluaisin lähteä karkuun ja tuntuu, etten haluaisi edes hänen koskevan minuun, kun ahdistuin jotenkin muutenkin. Siis tuo ensimmäinen ahdistus jotenkin muutti kaiken. Ennen tuota kaikki oli loistavasti ja nyt tuntuu, ettei mikään enää omalta osaltani onnistu. Mikä avuksi? Haluan tuon tunteen pois, koska haluan olla hänen kanssaan....
Sitoutumiskammo(ko)?
Girly-18v
3322
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
nyt joku fiksaatio. Tuo kasvojen lähelle meneminen saattoi herättää jotain menneisyydestä. jotain mihin liität pelon.
Ehkä sinuun kolahti epävarmuus? Realismi ihmisen naamasta että se ei ookaan niin kaunis kuin mielessä saattaa kuvitella tjms.
Jos tunne säilyy ja se alkaa haittaamaan elämää niin hakeudu ensin tk-lääkärille ja kerro oireesi. Hän voi laittaa lähetteen psyk. polille. Älä pelkää. Ei psykologi/psykiatri ole niin kauhea kuin ihmiset antaa ymmärtää.
Mulla on täysin sama juttu. Tosin samalla tavalla on kai käynyt jokaisen miehen kohdalla jonka naaman on nähnyt aivan läheltä. Alkaa ahdistaa ja jotenkin se ihminen ei näytä enää komealta vaan jotenkin koomiselta ja rumalta. Ja kyllä, alan myös helposti etsimään muita "vikoja" ja ahdistun vaan enemmän. Ehkä en vaan halua että tullaan niin lähelle, koska itsellekin tulee sellainen tunne että nyt joku on tullut rajan yli. Ja vielä kun tuijottaa suoraan silmiin, tulee sellainen olo että toinen voi lukea sua kuin avointa kirjaa eikä pääse "piiloon". Voi myös olla että sulla on jonkinlainen sitoutumispelko, mulla ainakin tosiaan on. Ehkä sitä yrittää keksiä syitä miksei pitäisi toisesta ja ne syytkin tuntuu ihan naurettavilta kun niitä oikeasti miettii. Ei kukaan voi näyttää aina täydelliseltä.
Tuskin kenenkään naama näyttää pussaus etäisyydeltä hirveän hyvältä. Onneksi suudellessa kuuluu yleensä pitää silmät kiinni. :)
pelkää kun ei tunne itseään. Tulee tunne että toinen tuntee hänet paremmin kuin itse. Vaikka jokainen meistä tietää itsensä paremmin kuin toinen niin voidaan sanoa että se on harhaluulo, mutta se tunne on niin voimakas ja pelottava että se on itselleen totta. Paradoksaalista.
Itsensä kaikkien puolien tunnistaminen auttaa tässä asiassa. Et pelkää enää sitten että toinen näkee sinusta asioita jotka sitä jo tiedät ja olet sujut.