kun pitää ravata anoppia koko ajan auttamassa. Haluaa pitää isoa omakotitaloa valtavine pihoineen sekä toista asuntoa kaupungissa. Kunto alkaa olla sellainen, ettei pihatyöt luonnistu ja marista pitää niistä koko ajan sekä kaikkia syyllistää niiden tekemättömyydestä. Siihen kun yhdistetään vielä tarkka luonne ja vaatimus siitä, että heti pitää apuun tulla kun käsky käy, niin on tässä taas stressiä omiksi tarpeiksi asti...
se on sitten taas
se aika vuodesta
20930
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Palkkaa jonkun puutarhan hoitajaksi. Kotitalousvähennys???
Se nyt vielä puuttuisi, että joutuisi palkkaamaan vanhemmilleen puutarhurin. Jokainen hoitaa pihansa itse ja jos apua tarvitsee, palkkaa omista varoistaan.
Ei pidä nyt ihan holtittomia neuvoa.
Vie sille vino pino esitteitä palkattavasta avusta, onhan noita firmoja. Tai hän voi varmaan myydä talonsa, jollei pysty pitämään sitä kunnossa.
Minä olin aina lapsena mummoa auttamassa puutarhanhoidossa seurana pääasiassa ja marjametsässä marjoja poimimassa hänen seuranaan vaikka kyllä taisin enemmän niitä syödä ja istuskella mättäällä.
Stressisi poistuis kun menisit vaan sinne anopin seuraksi vaikket jaksaisi paljoakaan tehdä. Minua ärsyttää suuresti yksin hoitaa pihoja ja sanoinkin että olisi kiva että joku olisi vaan seurana vaikkei sen kummemmin mitään jaksaisi tehdäkkään.
Puutarhassa oleskelu jo auttaa stressiin ja rauhoittaa vaikkei mitään ihme ponnisteluja tekisikkään vaan juttelee siellä sen anopin kanssa. Varaa aikaa muilta riennoilta aina säännöllisesti olemiseen anopin seurana puutarha hommiin ja uskon että olette kumpikin tyytyväisiä. Naapurini raataa aina yksin puutarhassaan vaikka on lapsia ja miniöitä ja ihmettelinkin etteikö koskaan kukaan auta missään niin hän sanoi että ei. Lapsenlapsia kyllä tuodaan hoitoon mutta mitään vastapalveluksia ei tehdä. Onko nuoret niin laiskoja ja totutettu siihen että valmiiseen pöytään vaan mennään muttei mitään anneta vaan vedotaan stressiin? Stressit tulee tekemättömyydestä kun ei tarvitse mitään enään tehdä ja jos joku penska pitää hoitaa niin johan se on jo kamalan raskasta.
Tuli vaan mieleen, että minkä ikäisestä anopista mahdat puhua ja kuinka isosta talosta maalla?
Käyttekö te lomilla anopin talolla? Eli onko se teidän kesänviettopaikkanne?
Meillä on saman tapainen tilanne. Mieheni ja minä asumme kesät vanhaa maalaistaloa. Meillä on samanarvoinen kaupunkiosake, mutta mikään ei voita asumista maaseudun rauhassa. Tänä keväänä ensi kerran tilasimme ikkunainpesijän paikalliselta yrittäjältä. Hyvä tulos, kallista tietysti, kun talo on iso ja ikkunoita paljon jo pelkästään kuisteilla.
Meillä ei yksikään aikuinen lapsi ( perhe) ole kiinnostunut ruohonleikkuusta tai välttämättömistä maaseutuasumuksen pikkutöistä. Jokainen perhe on kyllä kiinnostunut viettämään suurimman osan kesälomastaan ja talvilomistaan tässä talossa.
Meillä nyt ei ole kiinni niinkään rahasta, mutta joskus ihmetellään, kun miniät ja vävyt suoraan sanovat, että loma on lomaa ja se tarkoittaa, että ei töitä - ei edes ruuanlaiton tai saunomisen eteen.
Luulisi, että jo oman virkistymisenkin vuoksi jokin ruumiillinen työ kiinnostaisi. Missähän fyysisessä kunnossa meidän suku mahtaa olla, kun tulee meidän ikäämme eli vähän alle 70.
Ihan eri tilanteelta kuulostaa kuin tuo aloittajan. Ja jos nyt itsestäni sen verran, että meillä ainakin on omat paikat hoidettavana, yritetään kahtakin taloa korjata joista toisessa asumme itse ja toinen pitäisi saada myyntiin joltisessakin kunnossa ettei tarvisi pelkkänä kuorena lahjoittaa pois.
Ei siinä ehdi kenenkään toisen kiinteistöjä enää hoidella, eikä ole kyse laiskuudesta tai mukavuudenhalusta ja kyllä tosiaan välillä täytyy saada myös vain istua ja kuunnella lintujen liverrystä. Siis omilla tonteilla.
Kyllä tässä sitten saisi juosta vaikka joka päivä toisia jeesaamassa jos siihen rupeaisi. Kukin tekee varmaan sen minkä jaksaa. Mekin siis HALUTTAISIIN pitää molemmat talot mutta ymmärrämme ihan kenenkään neuvomattakin, että tuo toinen täytyy myydä pois. Ei me ainakaan voida odottaa, että joku toinen sen hoitaa meidän puolestamme.
Aloittajan anopin täytyy myös mielestäni ihan itsestään käsittää, että ellei hän itse sitä pysty huoltamaan edes palkatun avun turvin, niin sitten se talo täytyy vain myydä.
Paljon vain valokuvia muistoksi ja sit kiinteistönvälittäjälle.
tällä hetkellä, etten pääse edes kävelemään kunnolla; leikattu vähän aikaa sitten ja leikkauksessa vakava hermovaurio, jonka paranemisesta ei tietoa.
Omat pihatyöt seisoo, samoin siivoushommat ja normaalit kotityöt, kun mieskään ja lapset eivät joka paikkaan koulultaan ja töiltään ehdi. Silti pitää anopin istutella uusia pensaita ja teetättää hommia pihallaan. Eli mitään pihatyöterapiaa en TODELLAKAAN tähän tilanteeseen tarvitse....
kunnalliskotihin jos ei enää päriää omillansa. Saatari.
Mikä koti on kunnalliskoti?
Meneekö sinne jalkavaivainen miniä?
sinne kunnaliseen eli vanhainkotiin menee ilmesimmin ei-toivottu-anoppi. Sellainen jota miniät ja vävyt eivät siedä. Tovon ettei itsestäni tule sellainen aikanaan, mutta vaara on olemassa ;)
Ei kun asiaa, onhan se raskasta olla hoitamassa noita anopin hommia, täällä myös niinpäin että mieheni äiti joka on omaani huomattavasti nuorempi, passauttaa itseään joka asiassa. Ei pysy vasara kädessä, ei naula, ei ruuvi eikä hehulamppu, ei mikään kahvikupppia raskaampi... Nurmikkonsa ajelee sentään nykyään "ihan itse"(muutettuaan pienempään) saa poikki ne tasan 2 neliötä nurtsia.., ennen sekin piti joka helvatan kesä käydä täältäkäsin hoitamassa, vaikka tiesi että täällä huomattavasti enemmän työtä (hän on eläkkeelläkin jo, syytä en tiedä).. Ja tällaistä siis harrastaa alle 60 vee anoppini. Ennen rajumminkin (2-3 kertaa vko) nyt enää joskus (hommista kieltäydytty..)
apuja vääjyy vaikkon miniä jalaaton. Jos ei oman tontin ja huushollin hoito onnistu niin se on sen merkki että on aika siirtyä etiäppäin, lähemmäs niitä autuaampia mettästysmaita.
vähän problemaattinen juttu. muistan kun isäni eli leskenä, niin puolisoni sanoi että riittää kun soitan kerran viikossa ja käyn 4 kertaa vuoden aikana katsomassa.
nyt on sit sillein että isänikin on kuollut jo vuosia sitten. mutta anoppilassa pitää käydä vähintäin 2 viikon välein ja joka päivä on soitettava kerran pari ja kysyttävä sataako siellä vettä. talvella kylmään aikaan tietysti lumisadetieto.
se nyt vaan on niin että toinen puoli parempaa sukua kuin se toinen
Tuo nyt oli aivan oma ongelmasi, miksi olet tuollainen tossu?
Eikä sinun (itse aiheuttamallasi) tilanteella ole yhtään mitään tekemistä aloittajan kertomuksen kanssa. Jos haluat ruikuttaa vaimostasi, mene jollekin parisuhdepalstalle.
Täällä kaikki ongelmat on itseaiheutettuja. miksei aloittaja kärrää anoppiaan vanhainkotiin. No problem. On se hyvä että porukat saa kirjoitella täällä vapaasti toisille samanlaisille uunoille.
Onko oikeasti anopin syy, jos hän on tottunut saamaan tahtonsa läpi? Jokuhan siihen anopin tahtomiseen on ajan kanssa suostunut ja totuttanut hänet siihen? On siis korkea aika ryhtyä priorisoimaan omaa vapaa-aikaansa, eikä hermostuminen anoppiin auta asiassa lainkaan. Anoppi kyllä pärjää, vaikka rutisten, mutta sinun täytyy kasvaa viisaammaksi ja opetella sanomaan asiallisesti ei. Kyllä anopin tilanne muullakin lailla voidaan ratkaista ja mielestäni se asia kuuluisi lähinnä anopin omille lapsille/lapselle kuin sinulle.
Onko kukaan muu hoksannut, että "käännytysmummojen" ansiosta seuraava trendi on sellainen, että kunnolliseen perheeseen kuuluvat myös mummit?
Joku ehdotti, että anopin voisi kärrätä vanhainkotiin. Niin siis millä jäsenellä ja mihin vanhainkotiin? Jono se on niihinkin.
Mutta ennustan, että me vielä ylpeilemme sillä, että MEIDÄN perheessä on ihka aito ja oikea mummo.
ole menossa kunnallis- tai vanhainkotiin. Ei kuitenkaan ruikuta ulkopuolisia tekemään niitä töitä, joita ei sairaudeltaan pysty vaan on oppinut sietämään sitä, ettei kaikki asiat ole aina heti hoidossa. Jos luonne on tarkka ja epäjärjestys sisällä/pihamaalla ahdistaa, joutaa palkkaamaan täyspäiväisen taloudenhoitajan/puutarhurin itselleen. Turhaan sitä ylityöllistettyjä sukulaisia omilla hommillaan rasittaa.
Kyllä on jonkun äidin mahti niin suuri, että aikuisenakin lasten on hypättävä, kun äiti käskee.
Muistan, kuinka oma äitini käskytti minua: "TuleT sitten huomenna klo 12!" Minun oli turha pulista, hän ei edes kuunnellut: "Siis klo 12."
Kun asia on niin että kun täyttää 18v niin silloin loppuu vanhempien valta lapseensa ja vaikka vanhemmat
sanoo että kello 12 niin jätät vain menemättä ja se siitä niin helppoa se on. Aikoinani kun teiniiässä varsinkin äitini holhoamiseen kyllästyneenä niin kun täytin 18v niin sanoin että nyt teen mitä lystään ja se siitä ja ei siitä sen kummenpaa hälyä tullut vaikka kotona vielä auikin ja vaälit paranivat kun osasin itse tehdä kaikki tarvittavat päätökset ja elätin itseni ja niin edelleen. Se on vain itse päätettävä milloin lopetta tottetlemasta vanhempien käskyjä ja jos tulee sanomista niin sanoo että olen täysi-ikäinen ja päätän mita itse teen tai olen tekemättä.
Kylläpä sitä nyt ollaan niin polleeta.. heh...
18v kotona asuva ei todellakaan ole mikään itsenäinen johon ei vanhempien valta ulottuisi.. se on varmaa.
Vasta sitten olet omillasi kun jalat on OMAN ruokapöydän alla ja yhtäkään laskua ei kiikuteta vanhempien maksettaviksi tai edes vihjailla että voisitteko ostaa sitä ja tätä.
Vaikka kuinka olet 18v niin huusholli on vanhempiesi jos kerta heidän kotona asut... ja se joka asunnon omistaa vastaa myös siellä vallitsevista säännöistä.