Olen mies. Kohta 22 vuotta. Tällä hetkellä olen naisen kanssa yhdessä, joka täyttää kaikki vaatimukseni ja on miljoona kertaa enemmän. Hän on upein koskaan tapaamani ihminen ja jokaista pienintäkin yksityiskohtaa myöden täydellinen. Olemme olleet yhdessä noin 9kk. Tiedän että kyse saattaa olla vielä alkuhuumasta, mutta luulen ja ennen kaikkea toivon, että hän on se oikea minulle. Odotan tapaamisiamme vieläkin kuin pikkupoika joulua. Suhteemme onkin pelkkää päivänpaistetta, ruusuja ja ilotulitusta.
Hän on ammatiltaan tanssija ja itse opiskelen tekniikkaa. Maailmamme eroavatkin hieman tässä kohtaa, mutta vielä se ei ole häirinnyt. Hänen tanssiuransa on ollut loukkaantumisen vuoksi katkolla ja nyt onkin ollut suuntana eräs korkeakoulu, jonka pääsykokeet tulevat kesäkuussa.
Ongelmani onkin se, että hänen unelmansa on jatkaa uraa baletin parissa, mutta minun kohdallani se saattaisi tarkoittaa suhteen katkeamista. Nimittäin nyt kun hän lukee pääsykokeita varten näemme noin 3 kertaa viikossa iltaisin muutaman tunnin kerrallaan. Hän onkin kaiken edellä mainitun lisäksi tunnollisuuden perikuva ja opiskelee kaiken mahdollisen ajan. Olen täysin hänen tukenaan, enkä valita ajasta, jonka menetän pääsykoekirjoille. Toki minusta tuntuu pahalta, kun emme ehdi viettää yhteistä aikaa nimeksikään, mutta tiedän tämän olevan väliaikaista.
Vielä tovi sitten hän oli päättänyt ottaa uuden suunnan ja pyrkiä opiskelemaan, mutta yht` äkkiä hän sai yhteydenoton, jossa kävi ilmi että hänen saattaisi olla mahdollista jatkaa tanssimista syksyllä. Tieto tästä iski minuun todella kovaa. Sen perusteella, mitä häneltä olen kuullut, ovat tanssijan päivät pitkiä ja töitä tehdään myös viikonloppuisin. Aikaa tuskin jäisi minulle/meille ollenkaan, ehkä muutama tunti kerrallaan. Ja vielä se, mitä jäisi ei varmaankaan olisi enää sitä, mihin olen tottunut. Olisihan hän väsynyt ja muutakin tekemistä varmasti löytyy. Lisäksi tilanteeseen saattaisi liittyä mustasukkaisuutta minun suunnaltani.
Se, mitä minä haluan suhteelta on paljon enemmän kuin muutama tunti viikossa. Haluan paljon yheisiä hetkiä ja muistoja. En kuitenkaan haluaisi millään tavalla asettua hänen ja tanssin väliin. Tiedän, että tanssi oli vuosia ennen minua ja tulee aina olemaan hänelle tärkeää. Enkä ikinä haluaisi asettaa häntä tilanteeseen, jossa hänen olisi valittava minun ja unelmansa välillä.
Nyt en kuitenkaan voi olla ajattelematta syksyä. En haluaisi jättää, mutta en ehkä voi jäädä suhteeseen, josta en saa itselleni tarpeeksi. En osaa puhua tästä hänelle ja se painaa. En osaa kuvailla, miten pahalta tällä hetkellä tuntuu.
Pahinta on, kun en tiedä mitä tapahtuu. Mitä teen? Miten puhuisin tästä hänelle? Olenko edes kohtuullinen "vaateideni" kanssa?
Hän on ammatiltaan tanssija ja itse opiskelen tekniikkaa. Maailmamme eroavatkin hieman tässä kohtaa, mutta vielä se ei ole häirinnyt. Hänen tanssiuransa on ollut loukkaantumisen vuoksi katkolla ja nyt onkin ollut suuntana eräs korkeakoulu, jonka pääsykokeet tulevat kesäkuussa.
Ongelmani onkin se, että hänen unelmansa on jatkaa uraa baletin parissa, mutta minun kohdallani se saattaisi tarkoittaa suhteen katkeamista. Nimittäin nyt kun hän lukee pääsykokeita varten näemme noin 3 kertaa viikossa iltaisin muutaman tunnin kerrallaan. Hän onkin kaiken edellä mainitun lisäksi tunnollisuuden perikuva ja opiskelee kaiken mahdollisen ajan. Olen täysin hänen tukenaan, enkä valita ajasta, jonka menetän pääsykoekirjoille. Toki minusta tuntuu pahalta, kun emme ehdi viettää yhteistä aikaa nimeksikään, mutta tiedän tämän olevan väliaikaista.
Vielä tovi sitten hän oli päättänyt ottaa uuden suunnan ja pyrkiä opiskelemaan, mutta yht` äkkiä hän sai yhteydenoton, jossa kävi ilmi että hänen saattaisi olla mahdollista jatkaa tanssimista syksyllä. Tieto tästä iski minuun todella kovaa. Sen perusteella, mitä häneltä olen kuullut, ovat tanssijan päivät pitkiä ja töitä tehdään myös viikonloppuisin. Aikaa tuskin jäisi minulle/meille ollenkaan, ehkä muutama tunti kerrallaan. Ja vielä se, mitä jäisi ei varmaankaan olisi enää sitä, mihin olen tottunut. Olisihan hän väsynyt ja muutakin tekemistä varmasti löytyy. Lisäksi tilanteeseen saattaisi liittyä mustasukkaisuutta minun suunnaltani.
Se, mitä minä haluan suhteelta on paljon enemmän kuin muutama tunti viikossa. Haluan paljon yheisiä hetkiä ja muistoja. En kuitenkaan haluaisi millään tavalla asettua hänen ja tanssin väliin. Tiedän, että tanssi oli vuosia ennen minua ja tulee aina olemaan hänelle tärkeää. Enkä ikinä haluaisi asettaa häntä tilanteeseen, jossa hänen olisi valittava minun ja unelmansa välillä.
Nyt en kuitenkaan voi olla ajattelematta syksyä. En haluaisi jättää, mutta en ehkä voi jäädä suhteeseen, josta en saa itselleni tarpeeksi. En osaa puhua tästä hänelle ja se painaa. En osaa kuvailla, miten pahalta tällä hetkellä tuntuu.
Pahinta on, kun en tiedä mitä tapahtuu. Mitä teen? Miten puhuisin tästä hänelle? Olenko edes kohtuullinen "vaateideni" kanssa?
Vastaukset 10
Vanhimmat
kuulostaa että todella arvostat tyttöystävääsi ja hänen uraansa ja haaveitansa - se on todella hienoa !
Kymmenen ja tuhat pistettä siitä !
Teidän pitäisi nyt puhua, kertoisit tyttöystävälle mitä kerroit täällä... peloistasi, toiveistasi haaveistasi, ne ei ole mitään vaatimuksia -vaikka pelottavaa on jos hän ei näe asioita samalla tavalla kun sinä ja tulevaisuuden odotus ei ole sama ... mutta... saattaa yllättää että hän pohtii ihan samoja asioita kun sinä ... jos hän on yhtään ymmärtävä hän arvostaa ja ymmärtää...
Mitä mieltä hän itse on tästä ? haluaako hän samaa kun sinä ?
Puhuminen on aika ainoa keino saada selville onko samat tuleveisuuden näkymät ja toiveet ja odotukset.... ainoat oikeat vastaukset saat tyttöystävältäsi.......
Täällä saat paljon mielipiteitä ja osviittaa taatusti... mutta se on teidän elämä ja päätökset siinä teette te itse....
Kohtuulinen olet vaateidesi kanssa saada tietää - myös sinun pitää tietää - ei elää vain toisen ehdoilla... joko elämä napsahtelee paikalleen vaikka molemilla erilaiset urat -.... tosi mahdollista !
varmasti vaikeeta et miten alottaa sanomaan ettei kuulosta liian vaativalta.... sanot että olet tuuminut ja tuuminut ja kerrot kuin paljon hän merkitsee sulle ja kerrot että olet huolissasi tästä... katsot reaktiota ja etenet sen mukaan..... ei mitään väärin ole kertoa ajatuksistaan... hän ei ajatuksiasi osaa lukea....
Typerys. Jos kerran jostain välität noin paljon ja vielä toinenkin välittää susta, niin siinä sulle vastaus. Muutama tunti on ihan riittävästi nyt ja myöhemmin paljon enemmän. Jos vastakaikua ei tulisi, niin silloin tietty asia olisi eri.
Minä vain luulen, että jos kerron saman kuin yllä, pakotan hänet valitsemaan. Hänelle se on kamala paikka ja itsekin pelkään jääväni kakkoseksi.
Ja kun vielä tässä vaiheessa ei ole mitään päätöksiä tehty. Pitäisi vain odottaa niin pitkälle, ettei enää tarvitsisi jossitella. Mutta tämä asia painaa paljon.
En vain pysty ajatella elämää hänen kanssaan, jos itse en saa tarpeeksi. Asia saattaisi olla toinen, jos takana olisi useita vuosia. Suhteemme kuitenkin on melko nuori.
Olet vielä nuori, ja et ilmeisesti vielä kokopäivätyöstä tiedä mitään? Sillä tuotahan se arki monelle on: töissä ollaan 8h ja vain iltaisin/vapaapäivinä jää aikaa perheelle ja suhteelle. Ja jos huono tuuri käy molemmat tekevät vuorotyötä, jolloin yhteistä aikaa saattaa välissä olla hyvin vähän.
Opiskeluaika on ohimenevää, valitettavasti. Joten jos todella rakastat tätä naista, ja haluat perustaa hänen kanssaan perheen, suosittelen kestämään nämä pitkät opiskelutuokiot ja treenitunnit. Itse tunnen joitakin tanssijoita, näyttelijöitä, koreografeja ja ohjaajia, ja vaikka työtä tehdään myös iltaisin ja viikonloppuisin, ei se kovin paljon tavallisesta työstä eroa.
Eli loppujen lopuksi on aivan sama, rakastutko sairaanhoitajaan, tanssijaan, kampaajaan tai kirjanpitäjään. Töitä on kuitenkin tehtävä, joskus sitä on iltaisin, joskus viikonloppuisin. Ja ethän sinä itsekään sitten "aikuisena" ole paikalla viettämässä yhteistä aikaa kuin ne muutamat hassut tunnit päivässä - ethän?
Suosittelen siis ajattelemaan asiaa hieman pidemmälle kuin vain opiskelujen ajaksi.
Joutuupi vielä katumaan päätöstään.
jos olet rakastunut ihmiseen, ei sillä ole mitään väliä mitä hän tekee ammatikseen, ja jotkut ammatit vaan vaativat enemmän 'poissaoloa'. Aito rakkaus kestää kyllä pidemmätkin erot.
Kuulostaa kuitenkin siltä, että haluat ihmissuhteelta tietynlaista kaavaa: yhdessäoloa jne. Jos laitat sen etusijalle, varmasti löydät jonkun kainoloisen loppuiäksi (ja voi olla, nelikymppisenä kyllästyt koko touhuun, tapaat jonkun tanssijan...).
Mutta jos haluat jatkaa tyttöystäväsi kanssa, anna hänen toteuttaa omaa ammatillista visiotaan - ja toteuta sinä omaasi (tämä on tärkeää!), niin varmaan kaikki loksahtaa paikoilleen.
Läheisyydenkaipuu tekee hulluksi kun se jatkuu liian pitkään.
Elämä on täynnä raskaita valintoja - tämä on asia joka myös tyttöystäväsi tulee tiedostaa.
Aina ei mennä omilla säännöillä, joskus jostain joutuu luopumaan ja sitä rataa.
Ehdota, että muutatte yhteen:
- sinulle jää yöt aikaa olla hänen lähellään
- näette ne pienetkin hetket, kun toinen tulee vain piipahtamaan kotiin
- näet nopeammin, oletteko oikeat toisillenne
Esitä asia tyttöystävällesi niin, että hän ei joudu valitsemaan tanssin ja sinun väliltä.
Kerro, että haluaisit nähdä häntä enemmän ja ihan arjen keskelläkin. Työ ja opiskelu vie niin paljon aikaa, että voisi olla kiva jakaa arjen pienet hetket.
Ehdittekö nykyisin muutaman tunnin aikana tehdä sitä mitä haluat?
Onko siinä syy, että mietit jättämistä?
Voisiko yhdessä asuminen korvata sitä, mikä sinulta nyt jää suhteessanne puuttumaan?
Entä, jos hän ei haluakaan muuttaa kanssasi yhteen? Mikä on silloin toimintalinjasi?
Jotkut satsaavat parisuhteeseen enemmän kuin toiset. Jo tässä vaiheessa sinun olisi hyvä tietää, että millainen tyttösi lopulta on. Jos kyse onkin siitä, että sinä haluat paljon seksiä ja tyttösi ei juurikaan, niin kiire ja näkemättömyys ovat hyviä keinoja vältellä asiaa. Pidä se mielessäsi...
Sellaista elämä on, aika on rajallista. Tyttöystäväsi silti järjestää aikaa tavata sinua joka viikko. Mielestäni on kohtuutonta odottaa enempää suhteen tuossa vaiheessa. Työ vie ison osan arjesta, olipa työ mitä tahansa. Koska tyttöystävälläsi työ on samalla harrastus, vapaa-aikaa luulisi olevan jopa enemmän kuin kasista neljään työssä käyvillä, joilla punttisali, jumpat ym tulevat siihen päälle. Puhumattakaan sellaisista harrastuksista, jotka vie (lähes) kaiken vapaa-ajan - kuten golf tai ratsastus (jos oma hevonen) tai järjestötoiminta.