kakkonen haluaisi pettäjämiehen kanssa vakituiseen julki-parisuhteeseen saakka, jos vaikkapa käry kävisi tai muuten vaan mies olisi "saatuvilla" ?
Paljon näkee kommentteja, että ei ikinä haluaisi pettäjää "omakseen", koska siitä ei kuin harmia seuraisi.
Tänään nimittäin itse huomasin ensimmäisen kerran ajattelevani, että kyllä salarakasta vois kattella 24/7:kin... No, ajatus on kuitenkin kaukainen ja pidän kiinni sitoumuksestani sen suhteen, että ainakaan minun vuokseni ei käry käy.
Paljon näkee kommentteja, että ei ikinä haluaisi pettäjää "omakseen", koska siitä ei kuin harmia seuraisi.
Tänään nimittäin itse huomasin ensimmäisen kerran ajattelevani, että kyllä salarakasta vois kattella 24/7:kin... No, ajatus on kuitenkin kaukainen ja pidän kiinni sitoumuksestani sen suhteen, että ainakaan minun vuokseni ei käry käy.
Vastaukset 22
Vanhimmat
pettäjämiehen kanssa vakituiseen suhteeseen, koska tietäisin miehen kaipaavan taas ykköstään tai muita..en luota mieheen ollenkaan. Pääasia kuitenkin se, että haluan olla vapaa, enkä ainakaan sotkeutua mihinkään aviodraamoihin ja sen seurauksiin. Kyllä tosi on se, että pettäjä on aina pettäjä ja ammattivalehtelija..
Tuleehan sitä joskus ajateltua, minkälaista elämä olisi salarakkaan kanssa 24/7. Mutta ei kiitos kuitenkaan. Elämä olisi normaalia arkea niinkuin kaikissa parisuhteissa. Mikä sinänsä olisi mahtavaa ja tavoittelemisen arvoinen asia. Mutta se pahin pelko olisi koko ajan taustalla: Pettäisi ihan varmasti minuakin eli yhtä helvettiä olisi elämä. En myöskään halua olla se, jonka takia avioliitto purkautuisi. En ikinä painostaisi miestä eroamaan minun takiani.
Jos mies omasta halustaan, suomatta ajatustakaan minulle, eroaisi, käsittelisi eron loppuun omassa päässään, näyttäisi, että pystyy olemaan hyvä mies, sitten voisin harkita.
Itse tunnustan haluavani vakisuhteeseen salarakkaani kanssa. Rakastan häntä ja neljässä vuodessa kaikki pahatkin luonteenpiirteen ovat tullet kyllin selvästä esille jotta osaan kokonaisuuden ottaa huomioon. Se, että pettäisi minuakin, sitä en pidä niin vaarallisena, ehkä joskus molemmat avoimesti voisimme seikkailla "yhdessä". En ole kovin ahdasmielinen seksin suhteen. Jopa kolmen/neljänkimppakin voisi kiinnostaa. Sovimme vaan hyvin yhteen ja välillämme on paljon muutakin kuin ihana ja kiihkeä seksisuhde.
et kuitenkaan ole elänyt sitä koko arkea hänen kanssaan. Olette luultavasti olleet vain sinun kotonasi, etkä voi tietää miten käyttäytyy omalla reviirillään.
Minä olin kakkonen ja sain salarakkaani, halusinkin hänet. Arkihan on ihanaa, kyllä sen kestää kun rakastaa. Onneksi ei olla täydellisiä vaan ihmisiä. Testattu on jo kohta 20 v.
Ei kai suhteessa ole kyse vain kimppakyydeistä? Että jopa kolmen-neljän -kimppakyydeistä olisi kyse? Haloo, onko kukaan kotona? Olisiko lapsetkin katsomassa teidän kyytejänne?
jos et. niin ei koskenut sinua. Kapiz.
täydellistä onnea, siksi tekstaat tänne. joo-o. Taitaa pettää sinuakin.
olisin halunnut kyllä olla miehen kanssa julkisessa suhteessa. Ihastuin häneen ensin ja sitten rakastuin. Mutta hänellä ei ollut mitään vastatunteita mua kohtaan, vaan jätti minut. Ei voi edes harmitella, alunperinkään hän ei vaikuttanut erityisen ihastuneelta, eikä munkaan ollut tarkoitus mihinkään syvempiin tunteisiin, mutta niin kävi, että huomasin rakastuneeni häneen. Ei ollut kiva kokemus, en todellakaan olisi halunnut tällaisat kokea ja olen monet kerrat katunut sitä suhdetta.
Tulemme hyvin toimeen ja viihdyn hänen kanssaan, ja on hyvä olla. Mutta tiedän että jos olisimme oikea pari, asiat välillämme eivät olisi niin keveitä kuin nyt. Nyt kun ei ole mitään sitoumuksia, en vaadi enkä oleta häneltä mitään, eikä hän minulta. Varmasti ristiriitoja ilmenisi jos alkaisimme seurustella ja vaatia toisiltamme aikaa ja huomiota uudella tavalla. Uusiin asioihin tulisi kiinnitettyä huomiota. No näinhän se aina menee kun aletaan seurustella, täytyy oppia hyväksymään toisen tavat ja myöntyä joskus kompromisseihin. Mutta se vaatii rakkautta. En tiedä onko sitä välillämme tarpeeksi. Nyt ei ole tarvetta muuttaa tilannetta mihinkään suuntaan, tämä on helppoa näin. Mutta en myöskään usko että voisin seurustellessa luottaa häneen, olisin mustasukkainen koska ajattelisin että jos hän voi tuolla tavalla ja niin "helposti" pettää nykyistä naisystäväänsä, niin miksi ei sitten minua. Jos hän voi valehdella ihmiselle jota sanoo rakastavansa, niin miksi hän ei pystyisi valehtelemaan minulle. Voi olla että jos hän yhtäkkiä ilmoittaisi haluavansa minut kokonaan, tuntisin jonkinlaista hetkellistä voitonriemua ja innosta hihkuen alkaisin seurustella. Mutta luulen että melko pian todellisuus iskisi vasten kasvoja ja tajuaisin että enhän minä sitä halua.
Tahdon tahdon tahdon!
Rakastan niin että sattuu, tunti sitten suudeltiin taas ihanan viikonlopun jälkeen, tavataan aina viikonlopulla muuten soitetaan joka ainoa päivä toisillemme.
Näin on tapailtu jo 15kuukautta. Rakkaani haluaa minut ja haluaa kanssani lapsen.
En edes epäile tietysti haluan solmia avioliiton kunhan hän saa eron vaimostaan, tietysti haluan asua ja olla jokayö hänen kainalossaan. Ei ole minun syy ettei hänen avioliittonsa nyt ole onnellinen eikä vaimo
rakasta niinkuin vaimon kuuluu rakastaa. Eihän mieskään enään vaimoaan rakasta.
Tiedän saan täällä kiukkusia naisia niskaani ja saan kaikki mahdolliset nimitykset kun minä
olen niinkuin vastuussa miehen avioliiton ongelmiin. Niitä ongelmia oli ennen jo minun ja miehen tapaamista
tanssipaikalla. Olen vaan onnekas kun hänet tapasin ja tiedän sen aiheuttavan kateutta ja vaikka mitä vihanpurkauksia.
Tiedän olevani ainoa rakkaus miesystävälleni vaikka hänellä on vaimo he eivät edes nuku enää samassa huoneessa ja ovat yhdessä enää lapsen 16v vuoksi. aiomme odottaa kunnes poika täyttää 18 se on sovittu ja keskusteltu.
Tiedät etteivät enää nuku edes samassa huoneessa... Nyt taidat tyttöparka mennä helppoon. Noin ne aina sanoo, lapsen takia ei voi vielä erota yms. Kun lapsi on sen 18 v, niin sitten onkin vaimo niin sekaisin, ettei vielä voi erota. Usko mitä tahdot. Sittempä näet.
Onko nimimerkkisi ikäsi? Se selittää kyllä paljon, jos niin on. Mies noin nelikymppinen? Voisiko olla melkein isäsi?
Ei se rakastuminen ikää katso täytän 23 kesällä ja mieskaveri täyttää 39.
En edes ajattele mitään ikäasiaa kun olemme yhdessä.
Uskon myöskin hänen puheisiin eihän tässä olisi mitään järkeä muuten sitten kun en yllättäin jostain syystä enää usko jos niin käy en aio enää olla edes kuuntelemassa.
tietenkään ikää, mutta mies siis voisi olla sinun isäsi. Hiukka epäilyttää koko homma. Jos mies haluaisi sinut omakseen, rakastaisi sinua, niin eikö olisi jo vaimonsa jättänyt? Nyt hän odotuttaa sinulla ainakin kaksi vuotta, kunnes lapsi on täysi-ikäinen. Kyllä 16 v jo vanhempien eron kestää ja tajuaa. Kuulostaa ihan oikeasti siltä maailman vanhimmalta tekosyyltä. Siltä ettei mies uskalla tehdä ratkaisua.
Sinulta jää paljon kokematta elämässäsi, jos vuosia hukkaat odottamiseen. Eikö sinua yhtään epäilytä miehen puheet? Etkö koskaan ajattele, että näinköhän asiat on ollenkaan niin kuin mies sanoo? Et voi tietää totuutta heidän suhteestaan. Et edes sitä, missä mies todellisuudessa nukkuu.
Luulen, että avioerosta tulee hankala, jos kaksi vuotta vielä vedätätte vaimoa. Sitä saat sitten mitä tilaat. Jos olisit minun lapseni, sanoisin että ota järki jalkojen välistä ja vedä se päähän.
Kyllä olet vielä niin nuori että uskot ihan mitä tahansa.
Voin kertoa entisenä kakkosena, että nämä ukkomiehet osaavat puhua juuri sitä mitä tietävät sinun haluavan kuulla.
Itsellä oli suhde ukkomieheen (ja olen keski-ikäinen nainen) melkein 10 vuotta, ja kyllä se oli semmoista "paskan puhumista" ettei tosikaan. Älä todellakaan uskoa niitä juttuja. Olen varma, että vastaat tähän, että tämä mies on ihan erilainen, mutta voin sanoa kokemuksen syvällä rintaäänellä , että ne ovat kaikki samanlaisia.
Eli vielä vastaus ap kysymykseen, en ikinä olisi huolinut miestä itselleni, miksi haluaisin pettäjän ja valehtelijan itselleni. Ja tälläiset miehet eivät välitä kenestäkään muusta kuin itsestänsä. Sääliksi käy tämänkin (siis minun entisen rakastajan) vaimoa.
Olen ihan aikuinen ja asun yksin ei minulle äiti tule enää kertomaan mitään jalkojenvälissä olevasta järjestä.
Onko järki äitiimmeisellä sitten sielä jos on niin sitten se on hänen ongelma.
Just näitä opettavaisia tarinoita olen kuullu tän suhteen aikana aika monta sataa mutta silti uskon että jokainen suhde on erilainen vaikka oisi samankaltaisia piirteitä. Ihan aidosti olen rakastunut ja en tajua miksi epäilisin mieskaverinkaan tunteita jos ei ole mitään syytä siihen.
Ihan hyvin mä ymmärrän et odottelee kunnes lapsi on aikuinen ja olen muuten nähnyt että nukkuvat eri huoneissa kun olen käynyt heillä vaika en yöllä.
Siis olen käynyt kun vaimo ja poika oli pois haettiin miehen kassit ja mentiin laskettelulomalle kävin vaan nopeesti en sen enempää kun kurkkasin. Minun luona me aina viikonloppuja vietetään jos ei olla pois kaupungista. Olen myös nähnyt hänen vaimon ja pojan useita kertoja tietokoneen kautta skypessä kun ollaan juteltu illalla hän omassa makuukammarissaan ja minä omassa kodissani.
Minä uskon ja niin uskoo mieskaverikin että vaimo tämän asian aavistaa jos ei ihan tiedä varmana.
Poikakin aavistaa vähintään.
En aio odotella sitä kauempaa kun siihen kun on sovittu 2vuoden päähän. Minua ei ole haitannut meidän ikäero vähääkään jos jollekkin se aiheuttaa ahdistusta sitten kannattaa ottaa yhteys lääkäriin.
Vastasin Ap. kysymykseen että haluan vakisuhteen ja se pitää edelleen.
on se järki jo aikoja sitten päähän asettunut. On sitä itekkin tullut käytyä ukkomiehen kanssa laskettelemassa ja monella muullakin reissulla. Joten kokemuksesta halusin vain varoittaa sinua, että älä luota sokeasti.
Ja yksi sääntö paina päähäsi: älä ikinä, älä koskaan mene miehen kotiin edes piipahtamaan, kunnes ero on selvä. Se on törkeää toimintaa. Etkö muista kun olit miehen lapsen ikäinen? Miltä olisi tuntunut sinusta, jos olisi selvinnyt että isä pettää äitiäsi?
Olen useamman nelikymppisen miehen kanssa jutellut juurikin noista sinun ikäisten kanssa aikaansa viettävistä nelikymppisistä miehistä. He totesivat, ettei voi miehen päässä olla kaikki ihan kohdallaan, kun lasten kanssa käyvät leikkimään. Sori vaan.
Mutta tao vaan päätäsi seinään. Et voi sanoa koskaan, ettei sinua ole varoitettu.
Ylenpalttinen luottamus on tyhmyyttä. Voi se entinen salarakas nyt puoliso pettää, ainahan on riskejä. Tottakai tulee potkuja onnen perseelle, ei niitä voi paeta. Paras tutkailla itseään, mitä haluaa ja vastata aikuisten oikeesti teoistaan
Minulle kävi juuri noin.Kun nuorin lapsi täytti 18 v miesystäväni erosi kulissi avioliitostaan ja olemme aloittaneet julkisen seurustelun. Kyllä asiat järjestyvät kun jaksaa uskoa.Lasten takia pitää jaksaa.
Onnea Sinulle ja jaksamista! Rakkaus voittaa
Mä en kyllä tajua tuota odottamista, että lapsi täyttää 18. Varsinkaan, jos kotona eivät asiat ole mallillaan. Eihän siitä kasvava nuori saa kuin huonoa esimerkkiä.
Pikkulapset ovat hieman asia erikseen, eikä niidenkään vuoksi kannata jarrutella, jos perhe-elämä ei suju eikä kotona vallitse hyvä ilmapiiri.
Ymmärrän silti kolikon kääntöpuolenkin. Itse olen siinä tilanteessa, että haluaisin erota, mutta 10v tytär jarruttaa, koska on minulle niin läheinen ja olemme toisillemme tärkeitä. Vaimoani en enää rakasta kaiken sen paskan jälkeen, mitä on niskaani kaatanut viimeiset 20 vuotta. Vaimo tietää faktat ja on kovasti parantanut käytöstään, mutta ei se enää auta. Pystymme silti elämään arkea sovussa ja jonkinlaisessa harmoniassa.
Nyt olen valitettavasti rakastunut korviani myöten itseäni hiukan nuorempaan naiseen ja tunne on molemminpuolinen. Pettämistä? Kyllä, mutta vain henkisellä tasolla.
Ei ole helppoa tämäkään. Kyllä rakastuminen on hienoa, mutta samalla aivan syvältä :(
Minä olen sitä mieltä että paremmin 10v selviää vanhempien erosta kun 16vuotias.
kunhan 10v lapsi saa tavata ja viettää aikaa vanhempiensa kanssa hän sopeutuu nopeasti kun taas 16v
on iässä jollon pohditaan niin rankkoja aiheita elämästä ja tulavaisuudesta, että vanhempien erokin tuntuu kostolta juuri häntä vastaan.
salarakkaani kanssa. Olen 51v/mies 39v suhde (seurustelu) kestänyt nelisen vuotta. Rakastamme toisiamme ja seksi on tosi hyvää ja meilla on monia kiinnostavia juttutuokioita, pystymme varastaa parin päivän hetkiä muualla esim. mökillä. Hellyys,hulluttelu,huumorintaju...kaikki kohdallaan. Me nautimme.
Mutta,meillä on niin erilaiset lähtökohdat: Itselläni pitkä hyvä liitto takana, lapset aikuisia, kolme lastenlasta ja nautin todella yksinasumisesta,nuorena kun mentiin yhteen asumaan ja lapsia heti kolme peräkkäin.
Miehellä kolme avoliittoa, neljäs meineillään, josta nyt yksi 5v lapsi, joka miehelle on kaikki kaikessa. Kaikki neljä liittoa päättyi pettämiseen. Ehkä myös viides...
Suurin syy siihen, etten missään tapauksessa halua miestä asumaan kanssani on se yksineläminen ja toinen on tietty miehen menneisyys.
Huomaan välillä miehestä, ett jotenkin velat, hoitojärjestelyt yms painaa päälle (siis aika tavallista lapsperheen arkea). Vertaa minuun, jolla ei esim. rahahuolia. Rikas en ole, mutta matkustelen, asun kauniissa rivitalokolmiossa, vaihdan auton kolmen vuoden välein, pukeudun kauniisti yms. (oli itsellanikin aikoinaan tiukkaa,nyt saa sitten nauttia).
Mutta näillä nyt mennään ja hyvä näin.