Naisena kysyn tällaista, miten teidän parisuhteessa menee, onko mies se joka puhuu ja sinä naisena olet enemmän kuunteleva osapuoli? Eroni jälk. olen tavannut muutaman miehen joiden kanssa törmään tähän samaa asiaan eli tunnen olevani se joka kuuntelee ja on kiinnostuneempi toisen asioista.
Tämä vaivaa minua jonkun verran ja tällä hetkellä seurustelen todella ihanan miehen kanssa ja vakavasti kaiken lisäksi mutta tämä asia vaivaa minua ajoittain, tuntuu ettei minun asiat ole niin tärkeitä kuin toisen vai kuvittelenkohan vaan..
Sen olen kyllä huomannut että miehet tykkää naisista jotka oikeesti kuuntelevat heitä. Tiedän että miesystäväni rakastaa minua yli kaiken ja olen hänelle tosi tärkeä ihminen ja kyllähän hän luonteeltaan on paljon puheliaampi kuin minä, mutta siltikin..
Tämä vaivaa minua jonkun verran ja tällä hetkellä seurustelen todella ihanan miehen kanssa ja vakavasti kaiken lisäksi mutta tämä asia vaivaa minua ajoittain, tuntuu ettei minun asiat ole niin tärkeitä kuin toisen vai kuvittelenkohan vaan..
Sen olen kyllä huomannut että miehet tykkää naisista jotka oikeesti kuuntelevat heitä. Tiedän että miesystäväni rakastaa minua yli kaiken ja olen hänelle tosi tärkeä ihminen ja kyllähän hän luonteeltaan on paljon puheliaampi kuin minä, mutta siltikin..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minä taidan puhua aika paljon, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö naiseni mielipiteet ja asiat ole tärkeitä minulle. Keskustelen hänen kanssaan, ja hänen asioistaan mielelläni. Ja ainakin yritän kuunnella.
Oletko itse puhelias? Eli etkö saa vain tilaisuutta, vai etkö käytä tilaisuutta?
Itse olen toivoton papupata, ja puolisoni hiljainen mietiskelijä. Hänen ajatuksensa, tunteensa ja toiveensa ovat minulle äärimmäisen tärkeitä, ja kuuntelen niitä äärimmäisen mielelläni (varsinkin kun harvinaista herkkua ovat!), ja jossain määrin olen hänestä "lypsänytkin" mielipiteitä ja ajatuksia, mutta käytännössä arjessa se menee niin että minä puhun ja hän kuuntelee tai on kuuntelevinaan... vuosikausien jälkeen jälkimmäinenkin vaihtoehto on ajoittain luvallista :)
Varsinkin tutustumisvaiheessa luulisin että hiljaisuus ei ole luonnollinen tila. Voihan olla, että miehet pyrkivät vain täyttämään hiljaisuutta rupatellulla, eivätkä välttämättä osaa tehdä sitä kysellen sinusta vaan keskittyen puhumaan itsestään? Tai sitten sinulla on sattunut itsekkäitä yksilöitä. Vaikea tällä infomäärällä tehdä analyysiä. Mutta älä jää tilanteeseen jossa et koe tulevasi kuulluksi: puhu oma-aloitteisesti, tai kerro millaista huomiointia toiselta odotat (kyselevää keskustelua kertovan sijaan), tai siirry seuraavaan mieheen.