ATM:n tervehtiminen

...tarkoittaa tässä yhteydessä, ujoako? Mitä sitten vaikka säikähtäisikin. Piristä ihmeessä ATM:n päivää.

Ei välttämättä, en usko. Tervehtiminen on vielä aika piristävä asia. Luultavasti hän pitäisi siitäkin, että menisit rupattelemaankin hänelle. Mutta tässä haluaisin kääntää puheen taas itseeni - anteeksi. En tiedä, miten muilla naismaailmassa huonosti pärjäävillä on, mutta huomaan suhtautuvani ristiriitaisesti tiettyjen naisten minuun kohdistuvaan ulospäinsuuntautuneisuuteen. Kuten täälläkin joskus vaikersin, olin ihastunut erääseen työpaikkani tyttöön, ja kuljemme usein samalla bussilla. Aina, kun bussi lähestyy hänen pysäkkiään, alan toivomaan, ettei hän nousisi kyytiin. Pidän hänen kanssaan rupattelusta, mutta pelkään joka kerta, etten keksi mitään sanottavaa, tai että sanon jotain tyhmää. Niin ei ole koskaan käynyt (ainakaan kovin pahasti), mutta ajatus on kai se, etten kehtaisi toistaa viime kerran juttuja, mutta en välttämättä keksi mitään uutta. Hän tuskin kovin montaa kertaa haluaa toistaa vastauksensa tulevia lomia koskeviin kysymyksiini.

Ristiriitaista on kuitenkin se, että joka kerta kun hän tulee samaan bussiin ja kanssani juttelemaan, piristyn koko päiväksi, vaikken sinänsä ole enää kovin kiinnostunut hänestä muuten kuin vaan-työkaverina. Useimmiten hän kyllä jää bussin etuosiin suutelemaan poikaystävänsä kanssa silloin, kun he samaan aikaan hänen luotaan aamulla lähtevät.

Ei välttämättä säikähdä, mutta älä anna tuollaista toivon kipinää. Se on yleensä se joka tappaa viimeisenkin loisteen miehen silmistä sitten kun näkee sinut sen ihanan korstosi käsipuolessa joskus.

työpaikallani on eräs tosi nätti tyttö, nuori, kaunis, hoikka, oikea hottis ja joskus hän on yrittänyt jutellakin mulle mutta menen jotenkin lukkoon ja vaikeaksi hänen lähellään. En tiedä mikä siinä on, hänessä on jotain taikaa kun ei ole tällaista tullut vastaan kuin joskus ala-asteella kun olin salaa ihastunut yhteen luokkakaveriin. Siitäkään ei tullut mitään.
Varmaankin nyt sen työkaverin mielestä jokin friikki ja kummajainen kun ei ole enää pitkään aikaan jutellut mulle mutta ehkä parempi niin. Olen sosiaalisesti taitamaton yksineläjä ja vain salaa ihailen häntä joten kaipa minä jollain lailla kummajainen olenkin...