ikäerosta..

no jos saat kiksejä siitä, että tapailet isäsi ikäistä miestä, anna mennä vaan. mies on luultavasti onnessaan, kun nuoret naiset kiinnostuvat hänestä.

et kertonut mitään miehen muista ominaisuuksista, mainitsit pelkästään iän. tästä tulee mieleen oletko sinä ok asian kanssa, kun et kerro miehen muista ominaisuuksista. hankala kuvitella, että teidän arvot, elämäntilanteet tai asenteet kohtaisivat, mutta kai niitä ikinuoria miehiäkin on olemassa. tunnen parin jolla oli melko suuri ikäero. mies oli todella lapsi luonteeltaan, tämä oli ok naiselle, kun hän oli 20. kun nainen vanheni, hän kyllästyi siihen, että mies oli yhä sama kakara. todennäköisesti suhteellanne ei ole tulevaisuutta, mikä saattaa tehdä suhteesta entistä jännemmän.. moni sitoutumisfobinen henkilö etsii kumppaniksi ihmisiä, joiden kanssa he eivät oikeasti voisi sitoutua, esim. epävakaita, epäluotettavia tai aivan erilaisia ihmisiä kuin he itse. koska olet vasta 18, et tod.näk. tiedä mitä haluat elämältäsi, mies taas on jo kokenut kaiken. hän tulee luultavasti olemaan se kontrolloivampi teidän suhteessa, koska hän tietää tarkalleen mitä hän haluaa jne. ihan mielenkiinnosta kysyn onko miehellä entuudestaan lapsia ja minkä maalainen hän on? ja mitä hän tekee suomessa?

On normaalia. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että vasta siinä kolmenkympin tietämillä alkaa omanikäiset miehet kiinnostaa. En tiedä mistä johtuu, mutta jotenkin vaan ei pikkupojat oikein tunnu kolahtavan (tämä siis sekä itselläni että ystäväpiirissäni).

Kaikki riippuu siitä millainen hän on henkilönä ja millainen sä olet henkilönä. Itse pitäisin täysin pervona parina Anneli Jäätteenmäkeä ja Michael Monroeta. Sen sijaan Annelille sopis hyvinkin joku 20 vee aloitteleva poliitikko rakastajaksi tai Michaelille bändäri, joka on juuri täysikäiseksi laskettava.

Jotkut 18 vuotiaat on tavattoman vanhoillisia ja vastuullisia kaikesta tekemisistään. Tai kuuntelee tanhuja ja humppia. Toiset keski-ikäiset taas joraavat ja elää vapaampaa elämää läpi ikänsä. 18 ja 40 on pahempi kuin 20 ja 42, mutta sittenkin... Keskittyisin miettimään omia fiiliksiäni sun tilanteessa. Jos se nelikymppinen sattuisikin olemaan sulle väärä, niin jos kohtelee sua ok ja on sun tavalla läheinen, niin siinä se. Itse olisin enemmän huolissani tuon miehen kannalta. Mutta sittenkin... Jos tuntee ihmisen, niin vain sillä on merkitystä.

Seksuaalinen suojaikä 16 vee on tehty lasten suojaksi siksi, että vaikka fyysisesti lapsi olisikin kykenevä seksiin, niin psyykkisesti tunne puoli on lapsella vielä aivan liian kesken ja jos lapsi harjoittaa silloin seksiä varsinkin vanhemman ihmisen kanssa saattaa mieli muovautua vääränlaiseksi. Lapsena ihminen ajattelee aikuisen olevan hyvä esimerkki ja antavansa oikean kuvan maailmasta ja alle 16 vee on tietyllä tavalla tuolla asteella. Sen sijaan jos sählää saman ikäisten kanssa vaikka ennen tuota suojaikää, niin se ei välttämättä muovaa ajatusta sittenkään niin paljoa kieroon. Mieli "kuluu".


Tuo alla vastannut henkilö yleistää tosi pahasti kaikki nelikymppiset olemaan jotain pervoja. Vai miehet yleensäkin? Tai sut että olisit jotenkin vääränlaiseen ihastunut. Se on sen näkemys. Saattaapi olla kasvatettu siten, ettei nuori nainen saa olla vanhemman kanssa. Mikä on toi juttu, että pitää olla saman ikäisen kanssa vielä kouluiän jälkeenkin? Itse olen mikä olen, enkä aio alkaa mitään valsseja ja humppia kuuntelemaan ihan kohtakaan ja muutenkin teen ratkaisut sen mukaan mikä tuntuu hyvältä. Jos löytäisin 18 vuotiaan ihanan naisen, niin on totta että se vaatisi himpun verran enemmän vakuuttelua itselleni, että se nyt oikeasti on mulle ok. Mutta sittenkin... Jos siihen rakastuisin, niin mitäpä väliä sillä sit ois? Jollain iällä?

Kuinka moni oikeasti tietää, että tätä tää loppuelämä nyt sitten on? Itse sanoisin, että noin ajatteleva on valmis hautuumaalle. Ihminen oppii ja muuttuu koko elämänsä ajan. Itsensä oppii parhaiten kun ottaa riskejä. Kuitenkaan ei kannata alkaa lapsia tekemään vielä toviin nelikymppisen kanssa tai avioliittoonkaan ryhtymään, mutta muutoin en näe mitään pahaa, kunhan mieskin sit kunnioittaa sua naisena. Mielipiteitä ja että ei häpeile tai toisaaltaan ole liian ylpeä sun iästä. Jos syy olla yhdessä on ikä, silloin koko homma on väärin.

normaalia on, kun olet vielä noin nuori ja ilmeisen kokematon. Mutta tiedänpä pari itseni ikäistä miestä, 40 v, jotka tosiaan ajattelevat, että sinun ikäistesi kanssa seurusteleminen on nimenomaan pervoa ja osoittaa mieheltä jonkunlaista kypsymättömyyttä, jos noin nuoret kiinnostaa. Nelikymppinen mies (jos on oikeasti aikuinen ja ajatuksissa aikuisten tasolla) on mitä loistavin sängyssä. Ja jotain jo tietää elämästä.
Itse en hlökohtaisesti ymmärrä, mikä noin paljon vanhemmissa miehissä viehättää nuorta tyttöä, jolla on elämä vielä edessään. En pidä myöskään itseäni 20 v vanhemmista "ukkeleista" lähes oman isäni ikäisistä. Monella miehellä taitaa olla asenne, että naisen pitää olla reilusti nuorempi. Toki sen ymmärrän, jos lapsia vielä haluaa tehdä. Moniko nelikymppinen mies enää siihen rumbaan haluaa?
Miettisin kyllä miehen todellista motiivia, mitä muuta haluaa kuin panna sinua. Ajattelet varmasti, että siinä vanhempi kateellinen täti vaahtoaa. En ole kateellinen nuoremmille, olen vaan elänyt pitkän suhteen itseäni kymmenen vuotta vanhemman miehen kanssa, yhteen mentiin kun olin 19 v. Ikäeroa ei huomannut ennenkuin mies alkoi lähestyä neljääkymmentä. Ajatukset meillä oli aivan eri planeetoilta. Mies halusi vaan olla rauhassa, minä halusin lasten teon jälkeen elää jo vähän itselleni. Ero tuli. Tämä niinkuin varoituksen sanana miten voi käydä, jos ikäeroa on paljon. Toki jos hetken huvia haluat, niin varmasti sitä saat.

Tästä kokemuksesta viisastuneena harrastan jonkinmoista ikärasismia. Minua kiinnostavat miehet vain omasta ikäluokastani. Ja nelikymppiset miehet on ihania, jotenka siinä mielessä en ihmettele kiinnostustasi.

Itse olin naimisissa 20v vanhemman miehen kanssa, jonka tapasin suunnilleen sinun ikäisenä. Olin niin otettu ja olevinani niiiin aikuinen. Kuvio toimi jonkun aikaa, sillä mies oli omalla tavallaan myös lapsi. Hän ei halunnut ikääntyä, vaan olisi halunnut olla vastuuton nuori kaiken aikaa ja pikku hiljaa olin kuin äiti hänelle. Menimme naimisiin, saimme lapsia ja sitten vasta silmäni aukeni. Hän halusi olla myös lapsille kaveri. Hän ei aikuistunut tavallaan koskaan ja olin hänelle tärkeä, jotta hänkin olisi ollut sitä kautta nuorempi. Oli aika koomista kun hän ylpeänä esitteli "pkku vaimoaan" No, viimein sain eron aikaiseksi ja ihmettelen edelleen miten suostuin olemaan hänen kanssaan niin pitkään.

Nyt olen jo kauan seurustellut itseäni muutaman vuoden vanhemman miehen kanssa. Hän on hyvin poikamainen hauskalla tavalla, mutta kantaa vastuun omasta elämästään. Meillä on paljon yhteistä ja miten nautinkaan kun en ole hänelle mikään esine, vaan tasa-arvoinen kumppani.