Hei!
Ajattelin täältä kysyä jos jollakin on kokemusta asiasta. Mitkä ne perustelut ovat minkä suhteen sossu tädit ja muut päättäjät haluavat lapsen tapaamisten olevan? Entä silloin jos lapsen äiti on töissä/koulussa niin saako lapsi olla isänsä kanssa mielummin vai päiväkodissa (äiti haluaa että lapsi on päiväkodissa mielummin)? Mitähän päättäjät suhtautuvat tällaisista?
Itse toivoisin että lapsemme olisi kummankin vanhemman luona aivan yhtä paljon. Itse olen kuullut sossutädiltä suoraan että lapsen on parempi olla äitinsä luona enemmän (mietin vain mistä hän sen tietää ja miten sen perustelee). Paha mieli tästä tulee kun tuntuu että rajoitetaan lapsen oikeutta.
Tämän lapseni äitin kanssa menee välillä hyvin ja joskus hän on riitaisella päällä joka täysin johtuu hänen masennuksestaan jne. Nyt tuntuu että hän ei halua edes että olen lapsen lähellä :(
Ajattelin täältä kysyä jos jollakin on kokemusta asiasta. Mitkä ne perustelut ovat minkä suhteen sossu tädit ja muut päättäjät haluavat lapsen tapaamisten olevan? Entä silloin jos lapsen äiti on töissä/koulussa niin saako lapsi olla isänsä kanssa mielummin vai päiväkodissa (äiti haluaa että lapsi on päiväkodissa mielummin)? Mitähän päättäjät suhtautuvat tällaisista?
Itse toivoisin että lapsemme olisi kummankin vanhemman luona aivan yhtä paljon. Itse olen kuullut sossutädiltä suoraan että lapsen on parempi olla äitinsä luona enemmän (mietin vain mistä hän sen tietää ja miten sen perustelee). Paha mieli tästä tulee kun tuntuu että rajoitetaan lapsen oikeutta.
Tämän lapseni äitin kanssa menee välillä hyvin ja joskus hän on riitaisella päällä joka täysin johtuu hänen masennuksestaan jne. Nyt tuntuu että hän ei halua edes että olen lapsen lähellä :(
Vastaukset 5
Vanhimmat
anteeksi jos viesti tuli väärälle palstalle :D
Ilmeisesti lapsenne on vielä pieni? 12 vuotiaat ja siitä yli olevat lapset saavat itse sanoa mielipiteensä siitä missä heidän on parasta olla. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että niin tulisi automaattisesti tapahtumaan.
Jos lapsesi äiti on masentunut, hän ei ole kykenevä hoitamaan itseään, saati lastaan, näin ollen lapsen olisi parempi olla sinun luonasi.
En tiedä, miten sossun tädit asiat päättävät, milestäni heidän päätöksensä on aivan kummallisia ja tuntuu että heiltä puuttuu inhimmillisyys kokonaan, itse jäin työttömäksi tahtomattani ja kun kävin kysymässä sosstusta rahaa siihena sti että alan saaamaan työttömyyspäivä rahaa, sanoi sossun täti että on oma vikani kun olen nyt työtön ja en yritä tarpeeksi jos en löydä heti uutta työtä! Näin siis pahimman laman keskellä. Eli, minä kyseenalaistaisin näiden sossun tätien kommentit!
Mielestäni lapsen on parasta olla terveen vanhemman luona, lapsen äidin masennukseen vedoten voisit jopa hakea yksinhuoltajuutta niin, että lapsella on tapaamisoikeus äitiinsä. Ainakin siihen saakka kun lapsen äiti on parantunut masennuksestaan.
Tiedän, että tänne alkaa kohta tulemaan niitä viestejä joissa minut haukutaan kylmäksi ja tunteettomaksi ja että lapsihan aina kuuluu äidilleen kommentteja, mutta ei se äiti aina ole kykenevä huolehtimaan lapsestaan, ei ainakaan psyykkisesti sairaana, sillä sitähän myös masennus on! Silloin isä on parempi vaihtoehto, se on lapse kannalta parasta!
Liika repiminen suuntaan tai toiseen aiheuttanee ahdistusta ja hankaluuksia lapselle. Vanhempien erokin niitä jo alustavana oletusarvona aiheuttaa varmasti. Lisäämmekö niitä riitelemällä lapsesta? No lisäämmepähän tietenkin, mutta siinä ei ole kyllä kyse lapsen oikeuksista, vaan ihan omasta itsekkyydestä.
Sinä itsekkö et ole masentunut? Vain lapsen äiti on? Sinunko diagnoosillasi? Tänne nettiin kun on niin helppo kirjoitella kaikkea pahaa toisesta osapuolesta niin helposti. Tuollaiset masennuksetkin sujahtavat tuosta vain.
Perus tapaamisoikeudet lienevät joka toinen viikonloppu, ja joitain arkipyhiä päälle. Siinä se. Tarhassa on hyvä olla, on elämän perusrytmi, ruokailut ja nukkumiset kohdallaan. Toki en sitä epäile, etteikö isän luona olis kiva. Mutta kun se "kiva" ei aina ole se, mitä lapsi elämäänsä tarvitsee.
Näitä asioita olis aina hyvä miettiä ennen kun asiat ajaa siihen pisteeseen että on pakko erota. Sitten kun on housussa, on muuten turha enää rähistä. Kaikkiin se ero sattuu, ihan jokaiseen osapuoleen. Myös ex-puolisoon.
Lapsen on parasta olla terveen vanhemman luona eli tässä tapauksessa isän ja käydä äidin luona sitten joka toinen viikonloppu. Eniten lapselle kärsimystä aiheuttaa asua psyykkisesti sairaan vanhemman luona, joka ei ole henkisesti läsnä, vaikka olisikin sitä fyysisesti. Masentunut äiti ei jaksa hoitaa lasta ja voi pahimmassa tapauksessa sitten jopa lyödä lasta tämän kiukutessa. Isän luona asuminen ei tarkoita sitä etteikö lapsi voisi olla tarhassa.
Tässä tilanteessa, jos lapsen äiti todella on masentunut minä laittaisin lapsen isän luokse asumaan!
ihmeestä voit tietää, että hän on riitaisalla päällä MASENNUKSESTA johtuen? Mä itse olen olut exälle riitaisalla tuulella silloin kun asiat ei suju niin kuin on yhdessä sovittu lapsen parhaaksi ja toinen vaan alkaa tekemään omia virityksiä esim. ruoka- ja unirytmeihin. Niitä sitten tasotellaan taas muutaman päivä ja onneks todellakin on tarhassa joku kunnon rytmi, niin ei lapsi ollut aivan sekaisin.
Miten muuten ajattelit lapsen saavan omia kaveretia, jos ei ole tarhassa? ihan pikkuinen ei tarivtsekaan kavereita, muta kyllä jo 3v ylöspäin on ne omat kaverit aika tärkeitä.
Teidän keksinäinen tapaamissopimus ratkaisee sen, että miten lapsi on luonasi.
Jos tarhapaikalle ei ole tarvetta, niin ilmoita toki äidille, että sinä hoidat aina äidin koulu/työvuorojen ajan lasta ja sitoudut siihen kokoaikaisesti. Jos näin teet, niin miten hoidat oman työssäkäymisesi?