Kastajaliikkeiden ja luterilaisen kirkon välillä 1500-luvulla, luterilaisen kirkon vakiinnutettua asemansa yhtenäiskirkkona Saksalais-roomalaisessa keisarikunnassa:
Otteet Gunnar Westinen kijasta: Vapaan kristillisyyden historia, sivuilta: 120, 163,164,165.
>> ... Käsitellessämme edellä Thuringenin liikettä oleme jo saaneet aihetta huomauttaa siitä suvaitsevasta kirkkopolitiikasta, johon Hessenin maakreivi Filip tunnustautui. Hän oli sitä mieltä, että oli ainostaan hengellisin asein koetettava johtaa "kerettiläiset" oikeaan. Järkkymättä hän kieltäytyi käyttämästä kuolemanrangaistuksta anababtisteja [*kirj.lis. virhetermi, uskovien kastasteesta] vastaan kuten oli laita Saksan vaaliruhtinaskunnassa ja muitten luterilaisten keskellä...
Maakreivi Filip teki viimeisen vakavan yrityksen järjestää syksyllä 1538 uskontokeskustelun luterilaisten teologien ja vangittujen kastajien välille. Heidän joukossaan olivat johtavat miehet Georg Schnabel ja Peter Tach. Viimeiksi mainitulla oli myös yhteyksiä Englantiin. Mukaan oli kutsuttu myös Butzer Strassburgista ja hän otti osaa sovinnollisella ja taitavalla tavallaan. Täällä tapahtui epätavallisesti. Johtavat kastajat saatiin tekemään [*historiallinen komromissi] sopimus,jonka mukaan he palaisivat kirkkoon, mikäli tässä suoritettaisiin tiettyjä uudistuksia. Näihin uudituksiin kuului vaatimus nourison kasvattamiseksi [*kirkon omaaman) evankelisen opin mukaisesti, ja tästä kehittyi luterilaisten konfirmaatio. Kirkonmiesten menestys merkitsi myös sitä, että johtavat kastajasaarnaajat tulisivat toimimaan yleisen kirkkoon palaamisen puolesta... mutta tämä ei merkinnyt sitä että koko kastajaliike olisi siirtynyt kirkkoon.
Ankarat toimenpiteet estivät kuitenkin liikkeen leviämisen ja mahdollisuuksia. Vain vähäisiä jäännöksiä oli jäljellä 30-vuotisen sodan aikaan [* vuonna 1618] saakka, jolloin ne hävisivät.
... Tähän aikaan Wittenbergin luteriliset uskonpuhdistajat olivat omaksuneet käsityksen, että uudestikastajia [*kirkon kehittämä virheellinen termi, uskovien kasteesta] vastaan oli käytettävä kuolemanrangaistusta. >> Lainaukset päättyvät.
On hyvä tänä tuhoisana konsensus kristillisyyden synnyttämän "sekakansan aikana" tietää ja muistaa, millaisen historian omaavan liikkeen kanssa, kastajaseurakunnat ovat tekemisissä, ja kuima tuhoisaa niille on omista RAAMATUN MUKAISISTA PERUSTEISTA LUOPUMINEN.
Otteet Gunnar Westinen kijasta: Vapaan kristillisyyden historia, sivuilta: 120, 163,164,165.
>> ... Käsitellessämme edellä Thuringenin liikettä oleme jo saaneet aihetta huomauttaa siitä suvaitsevasta kirkkopolitiikasta, johon Hessenin maakreivi Filip tunnustautui. Hän oli sitä mieltä, että oli ainostaan hengellisin asein koetettava johtaa "kerettiläiset" oikeaan. Järkkymättä hän kieltäytyi käyttämästä kuolemanrangaistuksta anababtisteja [*kirj.lis. virhetermi, uskovien kastasteesta] vastaan kuten oli laita Saksan vaaliruhtinaskunnassa ja muitten luterilaisten keskellä...
Maakreivi Filip teki viimeisen vakavan yrityksen järjestää syksyllä 1538 uskontokeskustelun luterilaisten teologien ja vangittujen kastajien välille. Heidän joukossaan olivat johtavat miehet Georg Schnabel ja Peter Tach. Viimeiksi mainitulla oli myös yhteyksiä Englantiin. Mukaan oli kutsuttu myös Butzer Strassburgista ja hän otti osaa sovinnollisella ja taitavalla tavallaan. Täällä tapahtui epätavallisesti. Johtavat kastajat saatiin tekemään [*historiallinen komromissi] sopimus,jonka mukaan he palaisivat kirkkoon, mikäli tässä suoritettaisiin tiettyjä uudistuksia. Näihin uudituksiin kuului vaatimus nourison kasvattamiseksi [*kirkon omaaman) evankelisen opin mukaisesti, ja tästä kehittyi luterilaisten konfirmaatio. Kirkonmiesten menestys merkitsi myös sitä, että johtavat kastajasaarnaajat tulisivat toimimaan yleisen kirkkoon palaamisen puolesta... mutta tämä ei merkinnyt sitä että koko kastajaliike olisi siirtynyt kirkkoon.
Ankarat toimenpiteet estivät kuitenkin liikkeen leviämisen ja mahdollisuuksia. Vain vähäisiä jäännöksiä oli jäljellä 30-vuotisen sodan aikaan [* vuonna 1618] saakka, jolloin ne hävisivät.
... Tähän aikaan Wittenbergin luteriliset uskonpuhdistajat olivat omaksuneet käsityksen, että uudestikastajia [*kirkon kehittämä virheellinen termi, uskovien kasteesta] vastaan oli käytettävä kuolemanrangaistusta. >> Lainaukset päättyvät.
On hyvä tänä tuhoisana konsensus kristillisyyden synnyttämän "sekakansan aikana" tietää ja muistaa, millaisen historian omaavan liikkeen kanssa, kastajaseurakunnat ovat tekemisissä, ja kuima tuhoisaa niille on omista RAAMATUN MUKAISISTA PERUSTEISTA LUOPUMINEN.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kirkkojen tappaviin syleilyihin, eivätkä suinkaan siihen että kirkot ovat aina pitäneet niitä historian saatossa: "teuraslampaina", - siksi tämä kirjoitus - niille kastajaliikkeille, joiden opetus on muuttunut konsensus "kirkollisuudeksi", jossa ei enää tervettä oppia puhtaasti juliteta mm. "kasteen haudan", ja sitä seuraavan: Pyhän Hengen uudistuksen tarpeellisuudesta, "herätetynä elääm yhdessä Kristuksen kanssa", joka uskovien sydämiä valaisee.