Puolisoni oli tavattaessamme tosi ihana, huomaavainen, turvallinen ja rakastava. Rakastava hän on edelleen - silloin kun hänelle itselleen se sopii. Kun hän suuttuu, maailmassa ei ole ketään muuta kun hän. Hänestä tulee kylmä, tunteeton ja vain itseään ajatteleva paskiainen. Siinä hetkenä millään ei ole mitään väliä, hän oikeasti voi hylätä oman rakkaan vaikka tien poskeen jos siihen tarjoutuu tilaisuus. Siitä on kokemusta.
Riidellessä hän myös hajottaa paikkoja. Vaatteita, huonekaluja. Hän uhkailee itsemurhalla, saattaa häipyä mitään sanomatta, ei vastaa puheluihin ja laittaa usein puhelimen kiinni. Millään ei ole mitään väliä, paitsi hänellä itsellään. Joka riidassa mies myös jättää mut. Hän on muuttamassa pois, ostamassa uutta asuntoa ja aloittamassa uutta elämää. Ihan joka kerta. Hänelle riitaan kuuluu se, että "tää oli tässä"-tokaisu sanotaan ja se repii minua niin paljon. En kertakaikkiaan tiedä, onko hän tässä enää huomenna vai ei. Aamulla hän saattaa vakuuttaa rakkauttaan, illalla jättää.
Normaali elämässä hän on mukava, muiden silmissä erittäin mukava huumorimies ja hän itse myös pitää sitä hyvin tärkeänä, ettei muut saa kuulla meidän riidoista ja hänen käytöksestään. Hän rakastaa puhua itsestään ja saavutuksistaan ja nauttii siitä jos minä esimerkiksi olen mustasukkainen hänestä. Silloin hän hymyilee vain.
Minua hän epäilee koko ajan. Milloin petän, milloin minulla on sukupuolitauti, milloin sitä ja milloin tätä. Minä en petä, se on satavarma, siihen leikkiin en ikinä ryhtyisi. Mutta silti minua epäillään ihan jatkuvasti kaikesta mahdollisesta. Mies usein myös sanoo, että "sä kuitenkin kohta jätät mut". Siihen olen pari kertaa sanonut, että lopettaisi sitten riehumisensa ja minun jättämisen. Ei mitään tehoa. Hän vain masentuu ja "sä jätät mut...." uikutus jatkuu.
Mies on jäänyt muutaman kerran kiinni valehtelusta. Silloin hän suuttuu minulle vaikka roolien pitäisi olla täysin toisinpäin. Mutta jotenkin hän saa asiat kääntymään aina niin, että minä olenkin se syyllinen ja hän syytön. Minä piinaan häntä ja hän on vain raukka jota kohdellaan huonosti, vaikka olisi juuri törkeästi valehdellut minulle.
Hän myös haukkuu minua asioista, joille yritän tehdä jotain. Esimerkkinä voisin kertoa seuraavan; etsin kuumeisesti töitä ja olin tosi huolissani kasvavasta laskupinosta. Laitoin hakemuksia toisen perään ja mietin miten löytäisin hommia itselleni. Mies haukkui minua, etten edes halua tehdä töitä, ettei minusta ole siihen. No, tällä hetkellä teen kahta eri työtä ja nyt mies tuntuu olevan tyytyväinen, tosin sanoi siihenkin että teen nyt liikaa töitä. Ja kun aloitin duunin, tein sitä ensin kuukauden ennen kuin sain ensimmäisen palkan. Siitä mies haukkui minua "mä sentään teen työtä mistä saan palkan, mutta sä et saa pennin latia, teet ilmaista työtä". Haloo, palkka usein tulee kuukauden viimeinen päivä, ja jos olen aloittanut eka päivä työt, miten voisin saada palkkaa aiemmin?
Mies ei siedä, että hänelle sanotaan mistään asiasta. Hän on aina oikeassa. Saattaa suuttua niin pienistä asioista, vaikka asiasta mikä ei edes koske häntä. Jos sanon, että myöhästyin bussista, mies saattaa suuttua siitä silmittömästi (koska hän meni autolla töihin) koska kuvittelee, että syytän häntä myöhästymisestäni. En voi mitään hänelle enää sanoa, en mitään normaalia. Minun pitää miettiä puheeni, sanani ja tarkkailla millä tuulella mies on. Ja vaikka olisi hyvälläkin tuulella, hän saattaa skitsahtaa jostan aivan yhtäkkiä.
Jos minä olen pahalla tuulella, hän suuttuu. Minä en saa lohtua, en turvaa, en kannustusta. Minulta hän kuitenkin odottaa aina kannustusta asioista ja sitä kyllä teenkin. Hänellä on ollu todella vaikeaa suurinpiirtein koko elämänsä ja olen jaksanut ymmärtää niin paljon ja tukea ja vaikka mitä. Hänellä on myös peliaddiktio, ja siitä EI puhuta. Hän pelaa silloin kun pelaa, minulla ei ole siihen mitään sanomista.
Nyt alkaa jaksaminen olla loppu. Olen itse koko ajan surullinen, pahalla tuulella, vituttaa..olen fyysisesti jo aivan loppu ja sairas. En enää jaksa riidellä, en halua ostaa kotiin mitään uutta koska pelkään että mies rikkoo ne kuitenkin. Tälläkin hetkellä on hajonneita huonekaluja ympärillä. En halua vaihtaa niitä uusiin koska rikkihän nekin menevät miehen käsissä. Ei tässä paljon voi tulevaisuutta suunnitella.
Riidellessä hän myös hajottaa paikkoja. Vaatteita, huonekaluja. Hän uhkailee itsemurhalla, saattaa häipyä mitään sanomatta, ei vastaa puheluihin ja laittaa usein puhelimen kiinni. Millään ei ole mitään väliä, paitsi hänellä itsellään. Joka riidassa mies myös jättää mut. Hän on muuttamassa pois, ostamassa uutta asuntoa ja aloittamassa uutta elämää. Ihan joka kerta. Hänelle riitaan kuuluu se, että "tää oli tässä"-tokaisu sanotaan ja se repii minua niin paljon. En kertakaikkiaan tiedä, onko hän tässä enää huomenna vai ei. Aamulla hän saattaa vakuuttaa rakkauttaan, illalla jättää.
Normaali elämässä hän on mukava, muiden silmissä erittäin mukava huumorimies ja hän itse myös pitää sitä hyvin tärkeänä, ettei muut saa kuulla meidän riidoista ja hänen käytöksestään. Hän rakastaa puhua itsestään ja saavutuksistaan ja nauttii siitä jos minä esimerkiksi olen mustasukkainen hänestä. Silloin hän hymyilee vain.
Minua hän epäilee koko ajan. Milloin petän, milloin minulla on sukupuolitauti, milloin sitä ja milloin tätä. Minä en petä, se on satavarma, siihen leikkiin en ikinä ryhtyisi. Mutta silti minua epäillään ihan jatkuvasti kaikesta mahdollisesta. Mies usein myös sanoo, että "sä kuitenkin kohta jätät mut". Siihen olen pari kertaa sanonut, että lopettaisi sitten riehumisensa ja minun jättämisen. Ei mitään tehoa. Hän vain masentuu ja "sä jätät mut...." uikutus jatkuu.
Mies on jäänyt muutaman kerran kiinni valehtelusta. Silloin hän suuttuu minulle vaikka roolien pitäisi olla täysin toisinpäin. Mutta jotenkin hän saa asiat kääntymään aina niin, että minä olenkin se syyllinen ja hän syytön. Minä piinaan häntä ja hän on vain raukka jota kohdellaan huonosti, vaikka olisi juuri törkeästi valehdellut minulle.
Hän myös haukkuu minua asioista, joille yritän tehdä jotain. Esimerkkinä voisin kertoa seuraavan; etsin kuumeisesti töitä ja olin tosi huolissani kasvavasta laskupinosta. Laitoin hakemuksia toisen perään ja mietin miten löytäisin hommia itselleni. Mies haukkui minua, etten edes halua tehdä töitä, ettei minusta ole siihen. No, tällä hetkellä teen kahta eri työtä ja nyt mies tuntuu olevan tyytyväinen, tosin sanoi siihenkin että teen nyt liikaa töitä. Ja kun aloitin duunin, tein sitä ensin kuukauden ennen kuin sain ensimmäisen palkan. Siitä mies haukkui minua "mä sentään teen työtä mistä saan palkan, mutta sä et saa pennin latia, teet ilmaista työtä". Haloo, palkka usein tulee kuukauden viimeinen päivä, ja jos olen aloittanut eka päivä työt, miten voisin saada palkkaa aiemmin?
Mies ei siedä, että hänelle sanotaan mistään asiasta. Hän on aina oikeassa. Saattaa suuttua niin pienistä asioista, vaikka asiasta mikä ei edes koske häntä. Jos sanon, että myöhästyin bussista, mies saattaa suuttua siitä silmittömästi (koska hän meni autolla töihin) koska kuvittelee, että syytän häntä myöhästymisestäni. En voi mitään hänelle enää sanoa, en mitään normaalia. Minun pitää miettiä puheeni, sanani ja tarkkailla millä tuulella mies on. Ja vaikka olisi hyvälläkin tuulella, hän saattaa skitsahtaa jostan aivan yhtäkkiä.
Jos minä olen pahalla tuulella, hän suuttuu. Minä en saa lohtua, en turvaa, en kannustusta. Minulta hän kuitenkin odottaa aina kannustusta asioista ja sitä kyllä teenkin. Hänellä on ollu todella vaikeaa suurinpiirtein koko elämänsä ja olen jaksanut ymmärtää niin paljon ja tukea ja vaikka mitä. Hänellä on myös peliaddiktio, ja siitä EI puhuta. Hän pelaa silloin kun pelaa, minulla ei ole siihen mitään sanomista.
Nyt alkaa jaksaminen olla loppu. Olen itse koko ajan surullinen, pahalla tuulella, vituttaa..olen fyysisesti jo aivan loppu ja sairas. En enää jaksa riidellä, en halua ostaa kotiin mitään uutta koska pelkään että mies rikkoo ne kuitenkin. Tälläkin hetkellä on hajonneita huonekaluja ympärillä. En halua vaihtaa niitä uusiin koska rikkihän nekin menevät miehen käsissä. Ei tässä paljon voi tulevaisuutta suunnitella.
Vastaukset 14
Vanhimmat
kerta toinen aiheuttaa sulle niin paljon pahaa oloa että oma identiteetti ja mielenterveys kärsii.... ei silloin kannata semmosessa suhteessa olla. Oma henkinen hyvinvointi pitää mennä edelle. Lueppa toi tekstisi uudelleen... mitä enää mietit? Sinä et pysty toista muuttamaan.
Nyt flikka teflonia pintaan ja heti. Koveta kuoresi ja marssi ulos tuollaisesta hullujen huoneesta, jonka muka'rakas' sulle järjestää. Persoonallisuushäiriöiset paskikset eivät 'rakasta' ketään muuta kuin itseään eivätkä koskaan muuksi muutu. Irti, pakoon, karkuun ... ja lujaa.
en jaksanut lukea juttuasi kokonaan oli niin pitkä, mutta muutama eka lause avasi jo silmäni ja voin todeta että olet yhdessä narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivän miehen kanssa.
Siihen kuuluu olennaisena se, että alkuun ollaan ihani ja hurmataan näin puoliso, mutta aikaa myöten se oikea luonne nousee esiin, ja narsistihan ei tunne empatiaa, ei kykene läheiseen suhteeseen, on hyvin lylmä niitä kaikkein läheisimpiä ihmisiä kohtaan, ei kestä kritiikkiä vaan kokee olevansa aina oikeassa ja muut väärässä. Haluaa ihailua ja niin kauan kuin ihailet häntä suhteenne kestää, kun kyllästyt yksipuoliseen suhteeseen, suhteenne loppuu. Lue lisää narsistisesta persoonallisuushäiriöstä, en jaksa tähän kaikkea kirjoittaa, mutta googleta tai käy kirjastossa ja ota tyttö hyvä jalat allesi! Miehesi ei tule koskaan muuttumaan, hän tarvitsee terapiaa, eikä sekään takaa että hän parantuu! Mitä kauemmin roikut tuollaisen pahasti sairaan miehen kanssa, sitä varmemmin itsetuntosi romuttuu ja elämäsi menee piloille!
Toi kuulosti TÄSMÄLLEEN mun elämältä! Mun exä oli täsmälleen samanlainen, aamulla raksti illalla jätti ja joka riitä päättyi siihen kun mies sanoi, että on parempi erota. Hän myös lähti kavereidensa kanssa jonnekin, sulki puhelimen ja soitti sitten kun hänelle sattui sopimaan ja ihmetteli vielä miksi olen niin vittumainen ja känkättävä akka, kun en hyväksy hänen toimintaansa!
Ja aivan samanlainen hän oli, jos minä olin surullinen, hän moitti minua siitä, ei tukenut, olin hänen mielestään vain hankala, mutta häntä piti paijata kaiken aikaa.
On surullisen helpottavaa kuulla, että jollakin on samanlainen painajainen suhteena kuin itsellä oli. Parasta mitä koskaan olen tehnyt, oli jättää se mies. Hän oli sairas, hänellä oli narsistinen persoonallisuushäiriö, ja on varmaan vieläkin ja sen vuoksi hän kohteli minua noin. Hänen sairautensa esti häntä olemasta suhteessa. JA NYT KOHTALON TOVERI HYVÄ MUISTA, että sinä ET voi muuttaa miestäsi, sinun rakkautesi ei paranna häntä, koska hänen sairaassa maailmassaan vain hän itse on tärkeä ja arvokas, sinä ET VOI TEHDÄ MITÄÄN auttaaksesi häntä, et ole epäonnistut, eikä se ole sinun syysi!
Jätä tämä mies ja jos siltä tuntuu, käy kerran pari juttelemassa psykologille tästä suhteestasi, hän sanoo samat asiat kuin minäkin! Lähde siitä suhteesta mahdollisimman pian. Mies ei ole ansainnut sinua eikä sinun rakkauttasi, hän ei vaan osaa ottaa sitä vastaan!
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/faq58.html
lue tuo!
Heikko itsetunto ja itsekeskeisyys
Narsistinen luonnehäiriö on itsetunnon ja ihmissuhteiden häiriö. Kaikki narsismin ongelmat kietoutuvat jollain tavalla vääristyneeseen käsitykseen omasta itsestä ja vääristyneisiin ihmissuhteisiin, epärealistiseen käsitykseen omasta kaikkivoipaisuudesta ja kyvyttömyydestä arvostaa ja kunnioittaa muita ihmisiä. Narsistiset ihmiset ovat suunnattoman itsekeskeisiä ja kyvyttömiä huomioimaan muita ihmisiä. He uskovat olevansa aina oikeassa, ja heillä on oikeus tehdä mitä he haluavat ja tulkita sääntöjä omalla tavallaan. Heikko itsetunto aikaansaa sen, että narsistinen ihminen on herkästi haavoittuva, loukkaantuu kaikesta, eikä kestä minkäänlaista itseensä kohdistuvaa kritiikkiä tai leikkipuhetta. Hän ei pysty tuntemaan myötätuntoa tai asettumaan toisen ihmisen asemaan ja katsoo myös oikeutetuksi toisiin ihmisiin kohdistamansa ruumiilliset tai henkiset loukkaukset.
-kvyttömyys pitää yllä tunnepitoisia ihmissuhteita
Narsistisella ihmisellä ei ole kykyä tunnepitoisiin ihmissuhteisiin eikä tarvetta niihin. Hän saattaa osoittaa läheisissäkin ihmissuhteissaan hämmästyttävää kylmyyttä, välinpitämättömyyttä ja myötä elämisen puutetta. Ihmissuhteet ovat hänelle erilaisia riippuvuus- ja palkitsemissuhteita ja niitä leimaa pinnallisuus, varovaisuus ja epäluulo. Ne kestävät juuri niin kauan kuin toinen jaksaa ihailla häntä ja kyseinen ihailu on vielä tuoretta ja uutta. Kun ihailu lakkaa tai menettää tehonsa, katkeaa myös suhde.
Kypsymätön tunne-elämä"
Narsistisen ihmisen kyky ilmaista erilaisia tunteita, erityisesti positiivisia, on vähäinen. Niiden sijalla ovat negatiiviset tunnepurkaukset: viha, kateus, kosto ja vahingonilo. Oma suoriutuminen aikaansaa tyytyväisyyttä, mutta kyky iloita toisen puolesta rajoittuu tilanteisiin, joissa perheenjäsenen suoriutuminen nostaa myös hänen omaa arvoa. Narsistisella ihmisellä ei ole empatian kykyä eli hän ei pysty asettumaan toisen ihmisen asemaan, mikä vaikuttaa negatiivisesti niin ihmissuhteisiin kuin sosiaaliseen kanssakäymiseen. Hän saattaa loukata pahasti toista ymmärtämättä sanojensa vaikutusta ja häneltä puuttuu sosiaalinen herkkyys eli kyky havaita ja tehdä johtopäätöksiä muiden vietinnästä.
http://www.sampo2002.oulu.fi/psykopatit/kehityspsykologia.htm
Tuo oli todella ajatuksia herättävä kommentti: Mies ei ole ansainnut sinua eikä sinun rakkauttasi, hän EI VAAN OSAA OTTAA SITÄ VASTAAN!!!!!! Tuon kun ymmärtäisi itsekkin.. Elän myös osittain narsistisessa suhteessa ja yritän aina tehdä kaikkeni suhteen eteen.. Viimesin vetoni oli, että suostun kuuntelemaan miestäni, jos hän pystyy avautumaan minulle siitä, miksi hän on niin kylmä ja ilkeä. Nyt tajusin, että taidan käyttää voimavarani ihan turhaan, koska tarvitsenhan minäkin rakkautta ja hellyyttä kovia kokeneena suhteessani. Lupasin, etten lähde enää riitoihin mukaan, enkä provosoidu niistä.. Mutta sydämeni särkyy, kun juuri tajusin, että, jos mieheni on narsisti, ei hän pysty vastaanottamaan apuani ja rakkauttani.. Todella surullista, jos ihminen on esim. lapsuudessa olosuhteiden vuoksi kylmettänyt tunteensa, eikä välttämättä koskaan pysty avautumaan.. Joka tapauksesssa nyt tajuan, että mieheni tarvitsee apua ja niin tarvitsen itsekin.. Yksinkertaisesti mieheni ei osaa rakastaa, eikä kykene ottamaan rakkauttani vastaan.. Hän vaan tuhoaa kaiken arvokkaan ympäriltään.. So sad...
Sinähän olet klassikko tapaus suoraan oppikirjasta: Läheisriippuvainen! Hitto. Lopeta heti.
Opettele arvostamaa itseäsi. Ota koira, jota saat paijata. Älä vain missään tapauksessa sitoudu tollaiseen riippaan. Ansaitset parempaa.
Siihen että Sinä paranet tuosta taudistasi auttaa julkinen puhuminen, kerro vanhemmillesi, ja sisaruksillesi, ystävillesi läheisriippuvuudestasi, JA MIEHESI KÄYTÖKSESTÄ. Älä jää yksin asian kanssa. Mitä typerämpää miehen käytös on, sen julkisempaa sen on tarve olla. Suurimmat typeryydet, esim. tavaroiden rikkomiset kannattaa saattaa miehen työnantajan tietoon. (Niin minä tein, ja ne loppuivat siihen paikkaan) Jos et sitä kehtaa tehdä, niin soitto poliisille on myös hyvä veto. Miehesi vain testaa sinua, että uskallatko hankkia itsellesi apua. Jos et uskalla, meno pahenee.
Ihan ensimäiseksi voit mennä naapuriin kertomaan tilanteen joka teillä vallitsee. Jonakin päivänä vielä tarvitset heidän apuaan, ja on hyvä että tietävät silloin mistä puhutaan. Kun vyyhti alkaa purkautua, miehesi lähtee tarapiaan, jos omaa halua parantua. Niin meillä kävi. Ja vielä voin kertoa että pika paranemisia ei tapahdu, projekti vie vuosia. Äläkä hanki itsellesi taloudellisia sitoumuksia tuollaisen epävakaan ihmisen kanssa. Omista itse omaisuutesi, ja anna hänen omistaa omansa. (me olemme naimisissa, mutta on avioehto, emmekä omista mitään yhteistä.)
-ekaks kerrot naapureille, ja heti tokaks kirjoitat laskun kaikista rikotuista huonekaluista, ja kolmanneks varaat ajan terveyskeskuslääkärille, jolle menette yhdessä, ja jolta pyydät lähetettä psyykkiseen hoitoon.
"Miehesi vain testaa sinua, että uskallatko hankkia itsellesi apua. Jos et uskalla, meno pahenee. "
EI EI JA EI! Sinussa ei ole mitään vialla, et ole läheisriippuvainen (siis tämän keskustelun aloittaja) MIEHESI SITÄ APUA TARVITSEE! Hänellä on psyykkinen sairaus, persoonallisuushäiriö eli narsistinen persoonallisuushäiriö! Ei sinussa tyttö hyvä ole mitään vikaa!!!!
Turha sitä on kieltää, sillä paraneminen lähtee siitä. Vikaa on, jos tuollaisessa kaverissa roikkuu, eikä tajua itselleen parempaa vaatia.
Ja totta, etta se on mies joka sitä apua tarvitsee, mutta yhdessä sitä apua on hankittava. Miehestä kun ei tuossa tapauksessa ole avun hankkijaksi. Ero taasen on sitä, että juostaan siitä mistä aita on matalin. Tosin ymmärrän eron ratkaisuna vaikken sitä suosittelekkaan. Siinä kun jäävät asiat käsittelemättä, ja ongelmat jatkuvat vain molemmilla osapuolilla seuraavissa suhteissa.
Se, että sinä olet läheisriippuvainen ja roikut sairaassa miehessäsi, ei tee muista sellaisia. Minä en ole tähän suhteeseen jäämässä, mikäli se jatkuu tälläisenä. Ja koirakin on mitä paijata.
Ei tuollaisen narsistin kanssa elämisestä tule yhtään mitään, usein he eivät hae apua juuri sen takia kun heissä ei omasta mielestään ole mitään vikaa vaikka kaikki sitä ympärillä toitottaisivat, eli tämän alkuperäisen aloittajan mies on tässä se narsisti ja tämä nainen tekee itselleen palveluksen kun jättää tuollaisen miehen, hän on kohdellut naista huonosti eikä ansaitse tämän apua! Eikä ole sitä valmis ottamaankaan, joten naiselle vain voimia ottaa jalat alle ja jättää tälläinen sairas mies. Käy lukemassa vielä noita juttuja narsismista, siis sinä viestin aloittaja, uskon että saat niistä voimaa!
Toi toinenhan EI ilmiselvästi ollut läheisriippuvainen, kun oli saanut asiansa hallintaan toisin kuin sinä. Sulta puuttuu ruuvi tai kaksi. Oma on ongelmas.
Niin syystähän hän tavaroita paiskoo. Ei pidä olla jalat leveenä joka kadun kulmassa, ei miehet pidä siitä. Hyvä että osaa vaientaa turhan lörpötyksesi.
.. mutta olet kohdannut narsistin. Tai ainakin narsismilta tuo kuulostaa ja ah niin tutulta...
Alkuaikoina hän on ihana ja mukava, mutta auta armias kun se koukuttava rakastumis-vaihe on ohitettu muuttuu myös miehen persoonallisuus..
Myöhemmin (jos ei vielä tällä hetkellä) miehesi alkaa väheksyä sinua julkisesti, haukkua ulkonäköäsi, alistaa sinua ja pahimmassa tapauksessa myös pahoinpidellä. Älä myöskään kuvittele että hän tuntisi minkäänlaista huonoa omatuntoa, sehän on sinun syysi kun hän "joutui" tekemään niin kun olet niin p***a ihminen ja sinua pitää kouluttaa paremmaksi (lue: ovimatoksi jolla ei ole itsetuntoa eikä muuta elämää kuin hän)!
Tämä kierre tulee vain pahenemaan, voit sen itse vain katkaista. En halua sinua pelotella, mutta tilanne vain pahenee, mikäli miehesi siis on narsisti (sehän ei ole sanottua).. Miehesi addiktio muuten kuuluu narsismiin!
Olen itse ollut narstistin uhri, puolessa vuodessa laihduin noin 20 kiloa sillä en saanut enää syödä kuin noin nyrkillisen ruokaa päivässä koska olin niiiiiin läski ettei hän kehdannut liikkua kanssani (en ole koskaan ollut ylipainoinen ja olen muutenkin ns. tavallisen näköinen). Minut eristettiin täysin ulkomaailmasta, sain pitää yhteyttä vain häneen ja vanhempiini, sain käydä vain töissä jonka jälkeen minut värvättiin juoppokuskiksi. Palkastani en saanut ostaa itselleni mitään, ne rahat hävisivät mihen kurkusta alas (eli niinkuin sanoin ovat narsistit usein addikteja, minulle "siunautui" alkoholisti).
Jos en totellut mitä minulle sanottiin, sain turpaani niin pitkään kunnes lupasin totella!
Lopulta rohkaistuin kun hän hakkaamisellaan mursi toisen puole naamastani.. Tavarani pakkasin siten, että soitin poliisit paikalle, varmuuden vuoksi.. He odottivat asunnon edessä niin kauan kuin suljin oven, jos mies olisi palannut kotiin!
Tämän jälkeen pidin noin 2vkoa sairauslomaa töistäni ja katosin ns. maan alle: vaihdoin puhelinnumeroani, oleilin sukulaisteni luona.. Lähtö oli pelottava ja vaikea, mutta itsetunnon palaamiseen meni pidempään.. Tunsin itseni maailman huonoimmaksi ihmiseksi vielä kolme vuotta eron jälkeen, en koskaan mennyt terapiaan käsittelemään asioita, joka olisi varmasti auttanut selviämään tilanteesta!
Nykyään olen onnellisessa parisuhteessa, nykyinen mieheni auttoi pääsemään taas jaloilleen ja olen itsevarmempi kuin koskaan ennen.
Pelko on muuttunut ylitsepääsemättömäksi vihaksi ja kuvotukseksi, enkä suostu enää asiaa edes ajattelemaan..
Sinulle vinkkinä, älä annan KENENKÄÄN alistaa sinua!! Olet yhtä arvokas ihminen kuin muutkin, pilaat vain (mielen)terveytesi hänen kanssaan!!
Tunnista merkit ajoissa, älä jää hänen luokseen enää..
Anteeksi sekava tekstini, haluan vain varoittaa muita narsistin uhreja!!!
VOIMIA TEILLE KAIKILLE, TE ETTE OLE YKSIN!!!