Oon jutellut yhden miehen kanssa mesessä jo muutaman kuukauden. On ollut tarkotuksena nähdä, mutta välimatka on sen verran pitkä, ettei viitsi toisen luo lähteä vaan kahville. Eli sellasta ollaan puhuttu, että kun tulee asiaa samalla suunnalle muutenkin niin siinä ohessa näkee. Noh, omalta osaltani on alusta asti tuntunut siltä, että tässä miehessä on todellakin paljon enemmänkin kun vaan kaveruutta. Ajattelee uskomattoman samalla tavalla, ihan kun toinen mieli. Vaikka oltaiskin jostain asiasta eri mieltä (mitä harvemmin tapahtuu) niin silti se ajattelutyyli on niin samankaltanen. Koen tähän mieheen jotain ihmeellistä yhteenkuuluvuutta, ja kaikki tämä tosiaan on tapahtunut ihan vaan netin kautta jutellen, ei olla ees soiteltu. Itse en oo mikään nettisuhteiden liputtaja, jollain tapaa tääkin tuntuu epätodelliselta niin kauan kun toisen on nähnyt.
Ongelmana kuitenkin on nyt se, että vaikka ollaan flirttailtu ja sekin kyllä on sanonut miettivänsä esim. että millasta mun kanssani olis seurustella ja ollaan puhuttu paljon sen suuntasia ja sillä tavalla asioista, ettei sitä pelkäks kaveruudeksi voi sanoo ulkopuolinenkaan, niin eilen selvis että tää on rakastunut johonkin toiseen naiseen. Ilmeisesti ovat tunteneet nuoresta asti, ja tää nainenkin sitä rakastais, mutta että sen elämäntilanne on tällä hetkellä sellainen ettei halua seurustella kenenkään kanssa. Ja on kehottanut tätä miestä etsimään jonkun muun ja että he pysyisivät vaan kavereina. Mutta tää mies liian hyvänä ihmisenä haluais olla 'kaverinsa' tukena niin kauan, että se sais ongelmansa käsiteltyä, JOS siinä vaiheessa se vielä haluaiskin kokeilla yhdessäoloo tän miehen kanssa. Ja kun miehen mukaan tässä saattaa mennä kuukausia tai vuosia, ei tiedä, ja sanoi ettei pidä mahdottomana rakastua johonkuhun toiseen yhtä paljon, jollon voisi valita sen jonkun muun sitten tuon kaverinsa sijaan..
Ja itse ihastuneena oli aika pommi kuulla toisen olevan rakastunut johonkin muuhun, kun on olettanu koko ajan toisenkin tuntevan samalla lailla kun itse. Enkä mä koko juttua oo kuvitellu, on siinä enemmän kun kaveruutta senkin osalta. Miten mä nyt enää pystyn suhtautuun tähän mieheen? Haluisin edelleenkin nähdä, kuvittelen sen selvittävän monia asioita. Enkä haluais luopua meiän monituntisista juttutuokioista missä puhutaan kaikesta maan ja taivaan välillä.. Mutten halua myöskään sitä, että vaikka tuo jossain vaiheessa hyvässä lykyssä rakastuiskin muhun yhtpä paljon kun nykyiseen kohteeseensa, että vaikka se ottaiskin sitten mut niin olisin silti aina se toinen vaihtoehto, en ensimmäinen. Ja toikin vaan jossitteluna..
Ja ikää meillä on reilu 20 molemmilla, joten mistään teinijutusta ei oo kyse vaikka siltä voikin kuulostaa.
Ongelmana kuitenkin on nyt se, että vaikka ollaan flirttailtu ja sekin kyllä on sanonut miettivänsä esim. että millasta mun kanssani olis seurustella ja ollaan puhuttu paljon sen suuntasia ja sillä tavalla asioista, ettei sitä pelkäks kaveruudeksi voi sanoo ulkopuolinenkaan, niin eilen selvis että tää on rakastunut johonkin toiseen naiseen. Ilmeisesti ovat tunteneet nuoresta asti, ja tää nainenkin sitä rakastais, mutta että sen elämäntilanne on tällä hetkellä sellainen ettei halua seurustella kenenkään kanssa. Ja on kehottanut tätä miestä etsimään jonkun muun ja että he pysyisivät vaan kavereina. Mutta tää mies liian hyvänä ihmisenä haluais olla 'kaverinsa' tukena niin kauan, että se sais ongelmansa käsiteltyä, JOS siinä vaiheessa se vielä haluaiskin kokeilla yhdessäoloo tän miehen kanssa. Ja kun miehen mukaan tässä saattaa mennä kuukausia tai vuosia, ei tiedä, ja sanoi ettei pidä mahdottomana rakastua johonkuhun toiseen yhtä paljon, jollon voisi valita sen jonkun muun sitten tuon kaverinsa sijaan..
Ja itse ihastuneena oli aika pommi kuulla toisen olevan rakastunut johonkin muuhun, kun on olettanu koko ajan toisenkin tuntevan samalla lailla kun itse. Enkä mä koko juttua oo kuvitellu, on siinä enemmän kun kaveruutta senkin osalta. Miten mä nyt enää pystyn suhtautuun tähän mieheen? Haluisin edelleenkin nähdä, kuvittelen sen selvittävän monia asioita. Enkä haluais luopua meiän monituntisista juttutuokioista missä puhutaan kaikesta maan ja taivaan välillä.. Mutten halua myöskään sitä, että vaikka tuo jossain vaiheessa hyvässä lykyssä rakastuiskin muhun yhtpä paljon kun nykyiseen kohteeseensa, että vaikka se ottaiskin sitten mut niin olisin silti aina se toinen vaihtoehto, en ensimmäinen. Ja toikin vaan jossitteluna..
Ja ikää meillä on reilu 20 molemmilla, joten mistään teinijutusta ei oo kyse vaikka siltä voikin kuulostaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Paljonko teillä on sitä välimatkaa? Muutama sata, vaiko kymmen? Kaukosuhteista harvemmin tulee mitään toimivaa, varsinkaan siten että on netin välityksellä tutustunut. Molemmilla on kuitenkin se oma elämä omalla paikkakunnallaan ja milloinka vaan voi tulla se kiinnostava henkilö eteen joka on lähempää mitä tämä nettikaveri, ja usein kaverit jäävätkin taka-alalle kun rakkaus alkaa sykkiä.
Mietippä uudestaan sitä että tahdotko nähdä tämän, ja sinä voit olla vain ajanvietettä hänelle vaikka ikävältä se kuulostaisikin.
Muutama sata aika tarkkaan on. Kaukosuhdetta sinänsä en näe ongelmana, sitäpaitsi tää on muuttamassa muutenkin lähemmäs.. Kyllä junat kulkee. Voin olla toisaalta joo ajanvietettä, mutta kun ei mitään ennen olla väleistämme niin tarkkaan puhuttu, niin tavallaan ei oo mitään velvotteita ollut suuntaan eikä toiseen. Sitä oon vaan miettinyt että miks vasta nyt kerto, kun ollaan aihetta ennenkin sivuttu.
netti on roskaa. nettiystävät eivät ole sinun ystäviäsi. netti-"sielunveljet" eivät ole sielunveljiä.
Kaipa tämänkin myöhäisteinin pitää oppia tämä kantapään kautta.
"Mutta tää mies liian hyvänä ihmisenä haluais olla 'kaverinsa' tukena niin kauan, että se sais ongelmansa käsiteltyä"